LAB-ammattikorkeakoulun hoitotyön opiskelijalle työharjoittelu Keniassa, Makongenin kylässä, merkitsi yhtä unelman toteutumista ja monikulttuurisuuden ymmärtämistä ruohonjuuritasolla.
Tänä päivänä monikulttuurisuus näkyy hoitotyössä vahvasti Suomessa. Hoitotyössä ollaan tekemisissä erilaisten kulttuurien kanssa, ja tärkeitä arvoja ovat erilaisuuden kunnioitus ja tasa-arvo.
Harjoittelu tapahtui kylässä sijaitsevalla klinikalla. Yhteistä kieltä potilaiden kanssa ei yleensä ollut. Siksi läsnäolo, kuuntelu ja katsekontakti olivat olennaisia asioita viestinnässä. Hoitotavat poikkesivat totutusta suomalaisesta, eikä tarvikkeita ja lääkkeitä aina ollut. Hoitotyö oli totaalisen erilaista kuin Suomessa, kuin paluu menneisyyteen. Työtavat olivat alkukantaisia. Potilaiden luottamus klinikan hoitajiin oli liikuttavaa, koska itse olivat totaalisen avuttomia. Työ tuntui merkitykselliseltä.
Klinikka on kaikille avoin maksuton vastaanottoklinikka. Yleisimmät terveysongelmat kylässä ovat malaria, denguekuume, HIV, keltakuume, tuberkuloosi, meningiitti, kolera, lavantauti, polio sekä erilaiset sieni- ja bakteeri-infektiot. Klinikalla tehdään raskaustestejä, annetaan ehkäisyinjektioita, mitataan verensokeria ja verenpainetta, hoidetaan haavoja ja palovammoja.
Oli vaikea katsoa ihmisten hätää, sairauksia ja nälkää. Kaikesta puutteesta ja alkeellisista oloista huolimatta ihmisten lämpö, ystävällisyys ja huolenpito toisistaan oli käsinkosketeltavaa. Yhteisö oli hyvin kiinteä.
Hyvät vuorovaikutustaidot ovat hoitotyössä olennainen osa työtä. Potilaan kohtaaminen on aina sekä eettinen että kulttuurisidonnainen. Näin ollen hoitajan tulee hallita tarvittaessa myös sanaton viestintä. Täytyy siis perehtyä erilaisten kulttuurien viestinnän muotoihin. Harjoittelu toi paljon oppia tähän liittyen.
Vieraasta tuli perheenjäsen
Harjoittelussa oleva opiskelija asui savimajassa paikallisen perheen asumuksessa. Omassa huoneessa oli sähkö, sänky ja maalattia. Ruoka syötiin sormin ja elettiin hetkessä. Perheessä käytiin keskusteluja muun muassa naisten asemasta, perheväkivallasta, ehkäisystä ja sukupuolitaudeista. Lopulta vieras ei ollut enää muzungo (valkoihoinen), vaan yksi perheenjäsenistä. Suurempaa kohteliaisuutta ei olisi voinut saada.
Afrikan maihin harjoitteluun lähtevän on hyvä ottaa etukäteen selvää paikallisista käytännöistä. Sairaanhoitajaharjoittelija oppi ihmisten kohtaamista ja läsnäoloa sekä vieraan kulttuurin arvostusta. Empaattisuus ja tahto auttaa hädänalaisia ihmisiä vahvistuivat.
Harjoittelu lisäsi arvostusta omaa kotimaata ja siellä saatavaa koulutusta kohtaan. Nyt Suomessa opiskelujen lomassa ajatukset karkaavat kylään takaisin, ihmisten, valon ja lämmön luo. Mitä kylässä tapahtuu, valmistetaanko jo lounasta vai pestäänkö pyykkiä?
Kirjoittajat
Anne Behm on LAB-ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopiskelija, joka suoritti työharjoittelunsa Keniassa.
Katja Kylliäinen työskentelee lehtorina LAB-ammattikorkeakoulussa Hyvinvointi-yksikössä.
