Vammaispalveluissa, kuten muuallakin sosiaali- ja terveysalalla, rekrytointiongelmat ovat viime aikoina nousseet ennätyslukemiin. Tulevaisuuden näkymät eläköitymisen ja koulutusennusteiden valossa osoittavat, että tilanne ei tule lähivuosina helpottumaan. (Kainulainen 2023.) Vammaispalveluissa itse asiakastyö koetaan yleensä mielekkäänä ja merkityksellisenä. Tyytyväisyyttä tuottavat eniten asiakkaat, heidän kanssaan toimiminen, työn sisältö sekä työyhteisö. Tyytymättömyyttä työhön tuovat matala palkka, kiire, liian vähäiset henkilöstöresurssit sekä henkinen ja fyysinen kuormitus. Henkistä kuormitusta työhön tuovat asiakkaiden haastavasta käyttäytyminen, väkivallan uhka tai työyhteisössä olevat ristiriidat. Fyysistä kuormitusta puolestaan aiheuttavat epäkäytännölliset tilat ja apuvälineiden puutteet. (Vesala &Teittinen 2020, 32–36.)
Alan niukkenevassa resurssitilanteessa on tärkeää pitää huolta yksittäisistä työntekijöistä sekä kokonaisista työyhteisöistä. Työn voimavarojen ja vaatimusten mallin avulla työyhteisöjen hyvinvointia voidaan tukea voimavaroja vahvistamalla. Mallissa työn voimavarojen yhteys työhyvinvointiin on yksi keskeisimmistä lähtökohdista (Hakanen & Roodt 2010, 89).
Tarkoituksena ei ole poistaa työstä vaatimustekijöitä, sillä ne voivat toimia kohtuullisena kuormituksena myös työn motivaatiotekijänä. Mallissa liiallisena kuormituksena esiintyvät vaatimukset voidaan kohdata ja ratkaista olemassa olevien voimavarojen avulla. (Demerouti ym. 2001, 502.) Vaatimusten ja voimavarojen tarkastelun avulla pyritään lisäämään ihmisen sisäistä motivaatiota ja työn imua. Motivoitunut ja työn imua kokeva ihminen tukee omalla toiminnallaan myös työyhteisöään tuotteliaammaksi. (Hakanen 2014, 342.) Voimavarat mahdollistavat toimintaympäristöstä tulevien vaatimusten kohtaamisen, työssä kehittymisen sekä tavoitteiden saavuttamisen (Vartiainen 2017, 29–30).
Työväline työyhteisöjen tuunaamiseen
Taija Halme (2023) kehitti opinnäytetyönä Takojan työkalun työyhteisöjen tuunaamiseen. Kehittämistyössä koottiin kohdeorganisaation työyhteisöjen kokemuksia heidän voimavara- sekä kuormitustekijöistään, joista poimittiin kokemuksista keskeiset teemat. Tämä tehtiin yhteiskehittämällä Innopajassa yhdessä työyhteisön edustajien, esihenkilöiden sekä työyhteisökouluttajien eli takojien kanssa. Näiden vaiheiden pohjalta Halme muotoili Takojan työkalun.
Takojan työkalu koostuu ohjekorteista, jotka sisältävät kysymyksiä aiheen käsittelyyn, valmiin ryhmätyöskentelypohjan sekä työvälineen aiheen käsittelyyn työyhteisössä koulutuspäivän jälkeen. Työvälineeseen valikoitui kuusi osa-aluetta: läheisyhteistyö, tiedonkulku, työyhteisön kemiat, palaute, onnistumisen kokemukset sekä vaikutusmahdollisuudet työhön työvuoron aikana. Kullakin osa-alueella voidaan vahvistaa työyhteisöjen yhteistoimintaa ja antaa työkaluja työyhteisöjen tuunaamiseen.
Useat tutkimukset (mm. Bakker ja Oerlemans 2019) osoittavat, että päivittäinen työn tuunaaminen vahvistaa työn imun kokemusta. Perhoniemi ja Hakanen (2013) ovat osoittaneet, että työn imu voi siirtyä työyhteisössä työtovereiden välillä ystävällisen käyttäytymisen avulla. Työn imua edistävät lisäksi työntekijöiden valmentaminen myönteisten tunteiden ilmaisemiseen, onnistumisen kokemusten jakamiseen ja palautteen antamiseen. (Perhoniemi & Hakanen 2013.) Takojan työkalun avulla vahvistetaan juuri näillä keinoilla työn imua ja työhyvinvointia.
Kirjoittajat
Taija Halme opiskelee LAB-ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan Tulevaisuuden johtaja -koulutuksessa tutkintonimikkeellä sosionomi (ylempi AMK). Hän työskentelee Kehitysvammaisten Palvelusäätiössä koulutusyksikkö Takomossa vastaavana asiantuntijana.
Mari Kokkonen työskentelee LAB-ammattikorkeakoulun Hyvinvointi-yksikössä yliopettajana.
Lähteet
Bakker, A.B. & Oerlemans, W.G.M. 2019. Daily job crafting and momentary work engagement: A self-determination and self-regulation perspective. Journal of Vocational Behavior.
Demerouti, E., Bakker, A.B., Nachreiner, F. & Schaufeli, W.B. 2001. The job demandsresources model of burnout. Journal of Applied Psychology. 86 (3), 499–512.
Hakanen, J. 2014. Onnellinen työssä? 8½ kysymystä työn imusta. Teoksessa: Uusitalo-Malmivaara, L. (toim.) Positiivisen psykologian voima. Jyväskylä: PS-Kustannus.
Hakanen, J. & Roodt, G. 2010. Using the job demands-resources model to predict engagement: Analysing a conceptual model. Teoksessa: A.B. Bakker, M.P. Leiter (toim.) Work engagement: A handbook of essential theory and research. Taylor & Francis Group, 85–101.
Halme, T. 2023. Takojan työkalu työyhteisön tuunaamiseen. Työyhteisöjen voimavarojen kehittämistyö KVPS-konsernissa. Opinnäytetyö YAMK. LAB-ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Viitattu 13.4.2023. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202304125132
Kainulainen, I. 2023. Kuntien työvoimaennuste: Hoitajapula kaksinkertaistui kahdessa vuodessa. Keva. Viitattu 13.4.2023. Saatavissa https://www.keva.fi/uutiset-ja-artikkelit/kuntien-tyovoimaennuste-hoitajapula-kaksinkertaistui-kahdessa-vuodessa/
Perhoniemi, R. & Hakanen, J. 2013. Työn imun ja ystävällisyyden siirtyminen työpareilla. Julkaisussa Suomen psykologinen seura. Psykologia 48 (02). Viitattu 13.4.2023. Saatavissa https://www.researchgate.net/profile/Jari-Hakanen/publication/237085273_Tyon_imun_ja_ystavallisyyden_siirtyminen_tyopareilla/links/02e7e51b6b4c4b88fb000000/Tyoen-imun-ja-ystaevaellisyyden-siirtyminen-tyoepareilla.pdf
Piacquadio, A. 2020. Diverse colleagues stacking hands together. Pexels. Viitattu 13.4.2023. Saatavissa https://www.pexels.com/photo/crop-diverse-colleagues-stacking-hands-together-during-training-in-office-3931607/
Vartiainen, M. 2017. Johdanto: Työpsykologian ja hyvinvointitutkimuksen kehitys Suomessa. Teoksessa: Mäkikangas, A., Mauno, S. & Feldt, T. (toim.). 2017. Tykkää työstä. Työ-hyvinvoinnin psykologiset perusteet. Jyväskylä: PS-kustannus.
Vesala, H. T. & Teittinen, A. 2020. Houkuttaako vammaisalan hoivatyö? Tulosraportti. Kehitysvammaliiton selvityksiä 16. Espoo.