Itseohjautuvuus on yksi tämän hetken näkyvimmistä johtamis- ja organisaatioteorioista. Merkittävä syy siihen on etätyöskentelyn lisääntyminen COVID-19-pandemian myötä. Alustava itseohjautuvuus voidaan tietyin edellytyksin saavuttaa ihan luonnostaan.
Itseohjautuvuuden ytimessä ovat organisaation suoran kontrollin vähentäminen ja luottamus organisaation jäsenten kykyyn toimia tavoitteiden mukaisesti. Se ei tarkoita, että organisaation jäsenten annetaan tehdä vapaasti mitä tahansa, vaan toiminnalle asetetaan rajat ja tavoitteet, joiden puitteissa jäsenet voivat toimia haluamallaan tavalla. Yleensä organisaatio pyrkii tietoisesti kehittämään itseohjautuvan rakenteen, mutta itseohjautuvuuden on mahdollista ilmetä myös ilman sitä.
Luonnollisesti ja tiedostamatta
Mikäli organisaatiossa osuvat kohdalleen tietyt vaatimukset, on itseohjautuvuuden mahdollista ilmetä sen toiminnassa orgaanisesti eli luonnollisesti ja ehkä tiedostamatta. Organisaation jäsenten on oltava riittävän motivoituneita tavoitteiden saavuttamiseen ja ymmärrettävä tehtäviensä tarkoitus, jotta he voivat valita itselleen parhaan tavan toimia. Heidän on myös oltava riittävän osaavia annettujen tavoitteiden kannalta (Martela & Jarenko 2017, 12–13). Samalla organisaation on luotettava jäseniinsä tarpeeksi, sallia heille autonomiaa ja varmistaa mutkattomat viestintäyhteydet johdon ja työntekijöiden välillä (Savaspuro 2019, 52).
Suuret organisaatiot eivät ehkä pysty samalla tavoin itseohjautuvuutta saavuttamaan, mutta niidenkin sisällä voi syntyä orgaanisia itseohjautuvuuden pesäkkeitä. Esimerkiksi tietyssä yksikössä on mahdollista saavuttaa sisäinen itseohjautuvuus, ainakin alustavasti. Työn ei tarvitse olla etätyötä tai projektiluontoista toimistotyötä, vaan myös paikan päällä tehdyssä työssä on mahdollista saavuttaa itseohjautuvuus omaehtoisesti.
LAB-ammattikorkeakouluun hiljattain tehdyssä opinnäytetyössä tutkittiin elintarvikekauppaa, joka kuuluu valtakunnalliseen ketjuun, mutta on onnistunut alustavassa sisäisessä itseohjautuvuudessa siihen tietoisesti pyrkimättä. Henkilökunnan keskuudessa suoritetun kyselyn pohjalta liikkeessä toteutuvat edellä esitellyt vaatimukset itseohjautuvuudelle. Mielenkiintoista olisi seuraavaksi selvittää, löytyykö orgaanisesti kehittynyttä itseohjautuvuutta myös saman ketjun muista liikkeistä. (Niiranen 2024, 24–25, 29.)
Alustavaa itseohjautuvuutta pidemmälle on ilman tietoista pyrkimistä vaikea päästä. Syvempi itseohjautuvuus vaatii suunnittelua ja sopeutumista organisaatiolta.
Kirjoittajat
Iiro Niiranen on valmistumassa tradenomiksi (AMK) LAB-ammattikorkeakoulun liiketalouden koulutuksesta keväällä 2024.
Sari Suominen toimii johtamisen ja yrittäjyyden lehtorina LAB-ammattikorkeakoulun liiketoimintayksikössä Lahdessa.
Lähteet
GDJ. 2018. Johnson, G. Sosiaalinen media, yhteydet. Pixabay. Viitattu 8.5.2024. Saatavissa https://pixabay.com/fi/vectors/sosiaalinen-media-yhteydet-3846597/
Martela, F. & Jarenko K. 2017. Itseohjautuvuus tulee, oletko valmis? Teoksessa Martela, F. & Jarenko K. (toim.). Itseohjautuvuus: miten organisoitua tulevaisuudessa? Helsinki: Alma Talent. 9–32.
Niiranen, I. 2024. Orgaaninen itseohjautuvuus ja sen ilmeneminen. Case: yritys X. AMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, liiketalouden ala. Lahti. Viitattu 8.5.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052013499
Savaspuro M. 2019. Itseohjautuvuus tuli työpaikoille – mutta kukaan ei kertonut meille, miten sellainen ollaan. Helsinki: Alma Talent.
