Suomessa on maaperän tietojärjestelmän Matin mukaan lähes 30 000 pilaantunutta tai sellaiseksi epäiltyä kohdetta (Haavisto & Siivola 2023, 65). Pilaantuminen on voinut tapahtua jo kauan sitten, ja siksi pilaantumisen aiheuttajan selvittäminen on monesti haastavaa. Usein pilaantuneiden maiden tutkimus- ja kunnostusvastuu lankeaa kunnille, mutta löytyykö kaikista kunnista riittävästi asiantuntemusta kunnostusprosessin kulusta, vastuista ja työnjaosta?
Vastuu kunnostuksesta on maaperän pilaajalla
Pilaantuneiden maiden ensisijainen kunnostusvastuu on maaperän pilaajalla. Mikäli pilaajaa ei saada selville, on alueen haltijan hoidettava tutkimus- ja kunnostustyö. Jos alueen haltijaa ei syystä tai toisesta voida velvoittaa kunnostustoimiin, on kunta velvollinen hoitamaan kunnostuksen. (Ympäristönsuojelulaki 527/2014, 133 §.)
Ympäristönsuojelulaki määrittelee vastuut ja velvollisuudet pilaantuneiden maiden kunnostamisessa. Varsinaista pilaantuneiden maiden tutkimus- ja kunnostustoimintaa ohjaa Valtioneuvoston asetus pilaantuneisuuden ja kunnostustarpeen arvioinnista (Vna 214/2007). Tässä niin sanotussa PIMA-asetuksessa määritellään muun muassa haitta-ainepitoisuuksien ohjearvot, jotka määräytyvät alueen tulevan käyttötarkoituksen mukaan. Kohdekohtainen riskien arviointi on myös oleellinen osa prosessia (Ympäristöministeriö 2014).
Kestävä kunnostaminen on päivän sana
Pilaantuneiden maiden kunnostamisen tavoite on vähentää ympäristö- ja terveyshaittojen riskejä hyväksyttävälle tasolle. Kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti kunnostustoimien suunnittelussa ja toteutuksissa tulee huomioida ympäristölliset, taloudelliset ja sosiaalisetkin tekijät. (Laitinen et al. 2022, 38.)
Pilaantuneen maaperän käsittelemiseksi on olemassa erilaisia biologisiin, kemiallisiin ja fysikaalisiin menetelmiin tai niiden yhdistelmiin perustuvia käsittelymenetelmiä. Kunnostus voidaan tehdä maata siirtämättä (in situ), paikan päällä (on site) tai siirtämällä maa muualle käsiteltäväksi (off site) (Pirkanmaan ELY-keskus). Suomessa syntyy vuosittain 1–2 miljoonaa tonnia eri yhdisteillä ja pitoisuuksilla pilaantunutta maa-ainesta (Suomen ympäristökeskus 2023). Käsittelylaitokselle viemisen sijaan tulisi pohtia, voiko näitä maita sijoittaa kunnostuskohteen läheisyyteen, kuten meluvalleihin tai puistojen rakenteiksi (Tohmo & Takala 2011, 46).
PIMA-hanke on usean toimijan yhteispeliä
Kunnan ollessa vastuussa kunnostustoiminnasta toimii sen edustaja myös hankkeen tilaajana ja johtajana. Koska prosessi vaatii laaja- ja monialaista osaamista, kannattaa mukaan ottaa kokenut ympäristökonsultti ja ammattitaitoiset tekijät. Ympäristökonsultti toimiikin usein tilaajan edustajana ja hoitaa viranomaisen edellyttämät valvojan ja turvallisuuskoordinaattorin tehtävät, suunnittelee ja toteuttaa maaperätutkimukset ja tekee kunnostussuunnitelman.
Myös viestinnän merkitys on suuri. Tietoa hankkeesta ja sen tavoitteista tulee kertoa eri tahoille. Kaikesta hankkeeseen liittyvästä on hyvä sopia kirjallisesti. Pilaantuneiden maiden kunnostaminen on usein kallista, joten tilaajan tulee huolehtia, että eri kunnostusvaihtoehtojen taloudelliset vaikutukset on selkeästi esitetty. (Vepsäläinen et al. 2016, 20.)
Kaikkea tätä toimintaa valvoo alueellinen ELY-keskus, jolta saa tarvittaessa myös neuvontaa. Mikäli toimintaa täytyy luvittaa, tekee sen yleensä aluehallintovirasto. Kunnan ympäristövalvonta voi toimia luvittajana pienemmissä ympäristöluvan vaativimissa hankkeissa. (Vepsäläinen et al. 2016, 19.)
Koska kunnilla on yhä useammin vastuu pilaantuneiden maiden tilaajana, kannattaa kuntien etukäteen miettiä pilaantuneiden maiden hallintaan liittyvä kunnostusprosessi. Tuomas Mäenpään opinnäytetyöstä Kunnan rooli PIMA-hankkeissa (2024) voi lukea lisää Sipoon kunnan näkökulmasta tärkeimmistä PIMA-alueiden kunnostuksessa huomioitavista osa-alueista.
Kirjoittajat
Tuomas Mäenpää on valmistunut LAB-ammattikorkeakoulusta energia- ja ympäristötekniikan insinööriksi keväällä 2024. Hän on tehnyt harjoittelun ja työskennellyt kuntasektorilla muun muassa pilaantuneiden maiden parissa.
Pia Haapea työskentelee LAB-ammattikorkeakoulussa energia- ja ympäristöteknologian yliopettajana. Hän on tutkinut ja opettanut pilaantuneiden maaperien kunnostus- ja seurantamenetelmiä 1990-luvulta lähtien.
Lähteet
Haavisto, T. & Siivola, M. 2023. Maaperän tilan tietojärjestelmä. Teoksessa Haavisto, T. (toim.). Suomen maaperän seuranta, tila ja käytön ohjauskeinot. Ympäristöministeriön julkaisuja 2023:33. Helsinki: Ympäristöministeriö Viitattu 20.5.2024. Saatavissa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165084/YM_2023_33.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Mäenpää, T. 2024. Kunnan rooli PIMA-hankkeissa: selonteko PIMA-prosessin läpivientiin. AMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, tekniikan ala. Lahti. Viitattu 20.5.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052314860
Laitinen, J., Kilponen, V., Kettunen, A., Virta, O., Pöyry, E., Tengvall, J., Nousiainen, A. & Itkonen, A., 2022. Kestävän kunnostamisen parhaat käytännöt. Pirkanmaan elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus. Opas 5/2022. Viitattu 20.5.2024. Saatavissa https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/184559/Kest%C3%A4v%C3%A4n%20kunnostamisen%20parhaat%20k%C3%A4yt%C3%A4nn%C3%B6t.pdf?sequence=1&isAllowed=Y
Pirkanmaan ELY-keskus. Maaperä kuntoon. Pilaantuneen alueen puhdistusmenetelmiä. Viitattu 22.5.2024. Saatavissa https://maaperakuntoon.fi/puhdistusmenetelmia
Ympäristöministeriö. 2014. Pilaantuneen maa-alueen riskinarviointi ja kestävä riskinhallinta. Ympäristöhallinnon ohjeita 6 |2014. Helsinki: Ympäristöministeriö. Viitattu 22.5.2024. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-4327-4
Vepsäläinen, M., Pyy, O., Sjölund, M., Nikunen, S., Rajala, A.-M. & Reinikainen, J. 2016. Pilaantuneen maa-alueen kunnostushankkeen tilaaminen. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 1 | 2016. Helsinki: Suomen ympäristökeskus. Viitattu 20.5.2024. Saatavissa https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/d042864e-f42c-472b-888f-999edc03d989/content
Suomen ympäristökeskus. 2023. Pilaantuneet maa-alueet. Ympäristöhallinnon verkkopalvelu ymparisto.fi. Viitattu 22.5.2024. Saatavissa https://www.ymparisto.fi/fi/saasteettomuus-ja-ymparistoriskit/pilaantuneet-maa-alueet
Tohmo, T. & Takala, J. 2011. Piuha. Pilaantuneiden teollisuusalueiden uudelleenkäyttöönottohanke. Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja 4/2011. Hämeenlinna: Hämeen elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus. Viitattu 20.5.2024. Saatavissa https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/94323/4_2011_PIUHA_osa1.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Valtioneuvoston asetus pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista Vna 214/2007. Finlex. Viitattu 20.5.2024. Saatavissa https://finlex.fi/fi/laki/alkup/2007/20070214.
Ympäristönsuojelulaki 527/2014. Finlex. Viitattu 20.5.2024. Saatavissa https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140527
