Robotiikkaa teollisuuteen, terveydenhuoltoon ja yhteiskuntaan: vierailu SDU-yliopistossa Odensessa

Vierailin maaliskuisen viikon Tanskan Odensen yliopistossa eli Syddansk Universitetin (SDU) insinööritieteiden tiedekunnassa robotiikan tutkimusyksikössä. Keskustelin roboteista, navigoinnista, ohjauksesta, vuorovaikutuksesta ja automaatiosta teollisuudessa, terveydenhuollossa ja yleisesti osana yhteiskuntaa. Robotiikka on kehittynyt toimimaan yhä paremmin strukturoimattomissa ja muuttuvissa tehtävissä (Vinkel & Muhammad 2025), mutta terveydenhuoltoon niitä saadaan vielä odottaa.

SDU kehittää robotiikkaa suuren mittakaavan tuotantoon

Valmistavassa teollisuudessa on edelleen paljon työvoimaintensiivisiä tehtäviä, joita yritetään robotisoida. SDU kehittää robottiratkaisuja massiivisten kohteiden kuten laivojen ja tuulivoimaloiden rakentamiseen. Vierailin Odensen satamassa rakenteilla olevassa Large Structure Production (LSP) -keskuksessa, mittavassa teollisuushallissa, jossa neljä robottikättä voi liikkua suuren kohteen ympärillä ja operoida sitä eri suunnista: koota, hitsata ja työstää. Uusi keskus avataan vielä tänä vuonna ja se on toteutustavaltaan Euroopan ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa. Havainnekuvaan (SDU 2026) on sijoitettu pikkuinen ihminen osoittamaan mittakaavaa, mutta todellisessa käytössä ihmiset pysyvät toimistotiloissa tai ainakin turvaetäisyydellä robotiikkarakenteista.

Terveydenhuollon ympäristö vaatii liikkuvalta robotilta paljon

Sairaaloita, hoivakoteja ja terveyskeskuksia määrittää, että tila on suunniteltu ihmisen käyttöön, ihmiset liikkuvat tilassa yllätyksellisillä tavoilla, eivätkä tilan käyttäjät – erityisesti potilaat ja ikääntyneet – yleensä ole perehtyneitä robotiikkaan. Ymmärrettävä ja selitettävä vuorovaikutus on välttämättömyys. Tilojen turvallisuus ja hygienia ovat ehdottoman tärkeitä.

Roboteille erityisen vaikeita ovat läpinäkyvät tai heijastavat pinnat, portaat ja epätasaiset kohdat, ahtaat paikat ja epämääräisen muotoisia ulokkeet ja esineet, joista robotin ei ole helppo päätellä, mitä ne ovat ja miten ne käyttäytyvät kosketettaessa (Niemelä ym. 2021). Robotti aistii fyysistä ympäristöään sensoreiden (antureiden) kautta, jotka toimittavat sille meidän näkökulmastamme varsin epätäydellistä informaatiota sekä ympäröivästä tilasta että robotin omasta asennosta ja liikkeestä. Ympäristökin saattaa liikkua tai muuttua, kuten sanottua, ennakoimattomilla tavoilla. Hoivakodin käytävää pitkin kiiruhtava hoitaja voi äkillisesti vaihtaa suuntaa havaitessaan apua tarvitsevan asukkaan. Robotti on hidas reagoimaan tällaisessa tilanteessa. Robotin tulisi aina kyetä väistämään ihmistä turvallisuutta vaarantamatta.

Erityisiä vaikeuksia robotiikassa on sorminäppäryydessä eli tarkkuudessa, jolla robotti osuu kohteeseen, tarttuu esineisiin ja käsittelee niitä. Robotin käyttö voi viedä aikaa enemmän kuin säästää sitä. Tällä hetkellä kirurgisia robottijärjestelmiä ohjaavat ihmislääkärit. Leikkauksiin kuuluu myös vaiheita, jotka ovat melko toisteisia ja ehkä täysin automatisoitavissa, kuten haavan ompelu eli suturaatio (Schwaner ym. 2021). SDU:n tutkija kuitenkin arvioi, että vie vielä 20–30 vuotta, ennen kuin leikkaustoiminta automatisoituu merkittävästi.

Kohti robottiyhteiskuntaa, robotit arjen arkkitehtuurissa

Vaikka robotiikka ei vielä yllä ihmisten keskelle, SDU:ssa ihmisen ja robotin vuorovaikutuksen tutkijat pohtivat jo, miten robotiikka otetaan osaksi yhteiskuntaa. Miten robottien tulisi näkyä ja osallistua tullakseen hyväksytyksi osana arjen arkkitehtuuria (Zawieska ym. 2025), ei vain tehtaiden turvasoluissa, varastoissa ja ihmisiltä eristettyinä, tai yksittäisiä palvelutehtäviä suorittavina koneina? Robottien vuorovaikutusta kehitetään rakentamalla ihmisen käyttäytymisestä ennustemalleja, joiden perusteella robotit ymmärtäisivät ja osaisivat sopeutua erilaisiin tilanteisiin ihmisten kanssa. Silti ihmisen ja robotin optimaaliseen yhteiseloon tarvitaann myös ympäristöjen, palvelujen ja arjen uudelleensuunnittelua.

Ei hätää Tanskanmaalla

Loppuun kiitos LABille, joka järjesti Erasmus+-henkilöstövaihto-ohjelman kautta viikkoni SDU:ssa. Kun sain yhteyden sopivaan professoriin ja häneltä kutsun tulla vierailulle yhteisiä hankevalmisteluja varten, järjestelyt sujuivat helposti ja nopeasti sekä LABin että SDUn päässä. Tanska on mukava vierailukohde, sillä ihmiset ovat avoimia ja ystävällisiä. Raskasta matkalaukkua raahaavaa matkalaista autettiin kyselemättä, aina hymyn kera.

Lähteet

Niemelä, M., Heikkinen, S., Koistinen, P., Laakso, K., Melkas, H., & Kyrki, V.(toim.) 2021. Robots and the Future of Welfare Services – A Finnish Roadmap. Aalto University. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-64-0323-6

Schwaner, K.L., Iturrate, I., Andersen, J.K.H., Jensen, P.T. & Savarimuthu, T.R. 2021. Autonomous Bi-Manual Surgical Suturing Based on Skills Learned from Demonstration. Teoksessa 2021 IEEE/RSJ International Conference on Intelligent Robots and Systems (IROS). 4017–4024. Viitattu 30.3.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1109/IROS51168.2021.9636432

SDU 2026. SDU Center for Large Structure Production (LSP). Viitattu 30.3.2026. Saatavissa https://largestructureproduction.sdu.dk/

Vinkel, S. & Muhammad, A. 2025. Deployment of Robots for the Automation in the Composites Industry. Teoksessa Jovanović, K., Rodić, A., & Raković, M.(toim.) Advances in Service and Industrial Robotics. Cham: Springer Nature Switzerland. 587–594. Saatavissa https://doi.org/10.1007/978-3-032-02106-9_65

Zawieska, K., Kollakidou, A., Bodenhagen, L., Krüger, N., Martin, C., Bendt, M. & Andersen, C. 2025. Responsible Innovation ‘Bottom Up’? Using Mobile Robots as a Case. Teoksessa Seibt, J., Fazekas, P., & Quick, O.S.(toim.) Frontiers in Artificial Intelligence and Applications. IOS Press. Viitattu 19.3.2026. Saatavissa https://doi.org/10.3233/FAIA241518