Elämää perheissä -hankkeen ja Junior Universityn yhteistyö käynnistyi syksyllä 2025 yhteisestä tarpeesta kehittää immersiivistä opetusta, joka mahdollistaa kokemuksellisen oppimisen lasten ja nuorten arkea avaavan oppimateriaalin kautta. Tavoitteena oli samalla vahvistaa sosionomiopiskelijoiden osaamista tulevaisuuden teknologioista.
Elämää perheissä -hankkeen yhtenä tavoitteena on vahvistaa lastensuojelun ja perhepalvelujen ammattilaisten sekä perhehoitajien osaamista ja ammattitaitoa. Junior University puolestaan on LUTin ja LABin yhteinen tiede-, teknologia- ja kestävyyskasvatuksen toimintamalli, joka tuo yhteistyöhön teknologisen ja pedagogisen näkökulman sekä innostaa lapsia ja nuoria tutkimaan, kokeilemaan ja oppimaan.
Näiden kahden erilaisen toimijan yhteistyönä rakennettiin sosionomikoulutuksen opintojaksolle Teknologia- ja innovaatio-osaaminen toimeksianto, jossa opiskelijoiden tehtävänä oli tuottaa audiovisuaalinen oppimismateriaali. Tavoitteena oli materiaalin kautta havainnollistaa tilanteita, joissa lapsi ei tule kohdatuksi turvallisesti ja sensitiivisesti tai hän ei pääse turvallisesti osalliseksi vuorovaikutustilanteessa.
Turvallinen ja lapsen tarpeisiin vastaava vuorovaikutus tukee keskeisesti lapsen kasvua ja kehitystä (WHO 2004). Kokemukselliset oppimateriaalit voivat lisätä ymmärrystä siitä, miten koetuilla tapahtumilla tai vuorovaikutuksella voi olla vaikutusta lapsen käyttäytymiseen. Tämä ymmärrys tukee aikuisen sensitiivistä toimintaa erilaisissa tilanteissa ja edistää lapsen hyvinvointia (Avosylin n.d.).
Oppimista tekemällä – teknologia osaksi opetusta
Opiskelijat työskentelivät tehtävän parissa sekä itsenäisesti että ohjatusti. Junior Universityn suunnittelija Nina Herttuainen vastasi projektin teknisestä puolesta. Hän esitteli opiskelijoille VR-lasit, opasti virtuaalitodellisuuden käytössä ja varmisti ThingLink-alustan sujuvan käyttöönoton. Perehdytyksen jälkeen opiskelijat pääsivät rakentamaan omia kokemuksellisia oppimisympäristöjään.
Opiskelijat tuottivat audiovisuaalisia materiaaleja (kuva 1), jotka havainnollistavat käyttäjälle lapsen näkökulmaa ja kokemusta vuorovaikutustilanteista. Materiaaleissa on käytetty tarinankerronnallisia elementtejä, kuten ääntä, kuvia ja videoita, jotka vahvistavat käyttäjän aistikokemuksia ja kokemuksellisuutta. Näin syntyy moniaistisia oppimiskokemuksia, jotka havainnollistavat lapsen näkökulmaa vuorovaikutustilanteessa.
Oppimistehtävän toimeksiantona oli erilainen tapa oppia ja opettaa. Yhteistyössä syntyi useita vaikuttavia, kokemuksellisia materiaalikokonaisuuksia, jotka tekevät lasten ja nuorten kokemusta näkyväksi. Tuotoksissa yhdistyi teknologian osaaminen ja sosiaalialan asiantuntemus. Ne mahdollistavat uudenlaisen tavan vaikuttaa oppijan ajatteluun ja lisäävät ymmärrystä lapsen kokemuksesta.
Erityisen ilahduttavaa ja yllättävää oli se, kuinka nopeasti opiskelijat omaksuivat VR- ja virtuaalitodellisuusteknologiat. Suurimmalla osalla ei ollut aiempaa kokemusta VR-laseista, mutta silti he tarttuivat rohkeasti uusiin välineisiin ja loivat upeita kokonaisuuksia. Kun tekninen kynnys madalletaan, opiskelijat uskaltavat kokeilla ja innovoida täysin uusin tavoin.
Kohti yhteistä virtuaalista oppimisympäristöä
Jatkossa voisimme rakentaa entistä selkeämpiä ja pitkäjänteisempiä malleja opiskelijoiden osallistumiselle tämän kaltaiseen yhteistyöhön, esimerkiksi pysyviä toimeksiantopolkuja opintojaksoille tai projektimuotoista yhteistyötä, jotka saadaan nivoutumaan osaksi hankkeiden ja koulutusohjelmien vuosikelloa.
Toteutunut kokeilu osoittaa, että oppimista innostaa ja syventää, kun hyödynnetään perinteisen pedagogiikan rinnalla digitaalisia ja kokemuksellisia menetelmiä. Yhteistyössä yhdistyivät substanssiosaaminen, digitaalinen osaaminen ja XR-/VR- teknologia. Virtuaalisen oppimisympäristön laatua ja tehokasta käyttöä edesauttaa yhteistyö, yhteiset laitteet ja osaamisen yhdistäminen.
Yhteistyön voima on siinä, että se hyödyttää kaikkia: hanke saa uutta näkökulmaa, ja opiskelijat saavat mahdollisuuden kokeilla ja kehittää osaamistaan uusien teknologioiden parissa.
Kirjoittajat:
Nina Herttuainen työskentelee Junior Universityssa suunnittelijana
Ulla Huhtalo toimii LAB-ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan lehtorina ja Elämää perheissä -hankkeen asiantuntijana
Elina Kosonen toimii LAB-ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan lehtorina ja Elämää perheissä -hankkeen asiantuntijana
Lähteet
Avosylin. (N.d.) VR‑interventioiden arviointi sosiaalihuollossa. Saatavissa:
https://avosylin.fi/wp-content/uploads/VR_tutkimus.pdf
WHO. 2004. The importance of caregiver-child interactions for the survival and healthy development of young children. Review. Department of child and adolescent health and development wordl health organization. Saatavissa: CCpm.
