Monessa suomalaisessa pikkukunnassa viime vuosien kehitys on ollut samankaltainen: palvelut ovat siirtyneet verkkoon tai keskitetty suurimpiin kuntiin ja kaupunkeihin. Lähimmälle palvelupisteelle voi olla kymmeniä kilometrejä matkaa. Myös palvelurakenteet ovat monimutkaistuneet ja etääntyneet ihmisten arjesta. Vaikka saavutettavuudesta puhutaan paljon, ei se pitkien välimatkojen tai puutteellisten digitaitojen vuoksi aina toteudu.
Erityisen haastavaa tämä on ihmisille, jotka ovat työelämän ulkopuolella, tarvitsevat ohjausta ja tukea opiskeluihin hakeutumiseen tai etsivät uutta suuntaa elämälleen. Kun voimavarat ovat vähissä, hajanaisessa palvelujärjestelmässä suunnistaminen voi tuntua lähes mahdottomalta.
Plan B – Kohti uusia mahdollisuuksia -hankkeessa (2023–2026, JTF) lähdimme ratkaisemaan tätä ongelmaa yksinkertaisella ajatuksella: jos ihmiset eivät löydä palveluiden luo, palveluiden on löydettävä ihmisten luo. (LAB 2023, Honkanen ym. 2026.)
Hajanaiset palvelut
Palvelujen pirstaleisuus näkyy usein asiakkaan arjessa konkreettisina esteinä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi, että tieto palveluista on hajallaan eri paikoissa eikä tavoita ihmisiä. Hajanaisuus vaikuttaa myös siihen, että omaa elämäntilannetta joutuu kertomaan yhä uudelleen eri toimijoille. Myös ammattilaisten voi olla vaikeaa hahmottaa kokonaistilannetta, sillä ihmisten palvelutarpeet harvemmin osuvat selkeästi vain yhteen tarkasti rajattuun teemaan.
Muita esteitä voi olla, että palveluihin pääseminen edellyttää pitkien matkojen siirtymistä. Suomessa välimatkat voivat olla pitkiä oman maakunnankin sisällä eikä julkista liikennettä ole kaikkialla saatavilla. Matkustamisesta tulee aina myös kustannuksia. Pitkissä välimatkoissa ei ole kyse vain logistiikasta. Kyse on myös kokemuksesta, kuuluuko ihminen osaksi yhteiskuntaa ja ovatko mahdollisuudet aidosti hänen saavutettavissaan.
Puutteelliset digitaidot tai vanhentuneet laitteet aiheuttavat myös sen, että digitaaliset palvelut eivät sovi kaikille. Seurauksena voi olla, että ihminen ei hakeudu palveluihin lainkaan tai keskeyttää niiden käytön. Samalla yhteys ympäröivään yhteiskuntaan, työelämään ja koulutukseen voi heikentyä entisestään.
Osaajaverstas – avoin kokeilupaikka
Plan B -hankkeessa lähdettiin rakentamaan mallia, jossa opintoihin ja työllistymiseen linkittyviä palveluita tuotetaan lähellä ihmisiä. Hankkeen aikana Parikkalaan, Rautjärvelle ja Ruokolahdelle perustettiin Osaajaverstaat, jotka toimivat matalan kynnyksen kohtaamispaikkoina työllistymisen, opiskelun ja oman suunnan löytämisen tueksi.
Osaajaverstas ei ollut pelkkä fyysinen tila, vaan kokeilu ja ajattelutapa. Sen ytimessä olivat kohtaaminen, kuuntelu, rohkaisu ja asiakkaan oman polun rakentaminen. Myös liikkuvia ja jalkautuvia toimintamalleja kehitettiin, jotta palvelut tavoittaisivat ihmisiä siellä, missä he jo valmiiksi liikkuvat ja kohtaavat toisiaan.
Tavoitteena ei ollut luoda uusia erillisiä palveluja, vaan koota olemassa olevia mahdollisuuksia yhteen helposti lähestyttäväksi kokonaisuudeksi. Kehittämistyön etuna oli, että hanke ei ollut tuottamassa lakisääteisiä palveluita tai tekemässä viranomaistyötä, joten sillä oli vapaus kokeilla ja muokata toimintaansa eri suuntiin.
Paikallisuus on enemmän kuin pelkkä sijainti
Hankkeen aikana vahvistui havainto, että paikallisuudella on merkitystä. Kyse ei ole vain lyhyemmästä välimatkasta, vaan tuntemisesta ja sitä kautta syntyvästä luottamuksesta. Pienissä kunnissa ihmiset tuntevat toisensa, yritykset tunnetaan nimeltä ja paikallinen toimintaympäristö ymmärretään.
Plan B:n kokemusten mukaan helposti saavutettava, osallistava ja rauhallinen toiminta madalsi kynnystä osallistua sekä tuki oman osaamisen tunnistamista. Kuntien omat työllisyystoimijat ja muut verkostot olivat ensiarvoisen arvokkaita kumppaneita, sillä heillä oli pitkältä ajalta kertynyttä tietotaitoa kunnan elinvoiman ja työllisyyden edistämisestä.
Oppilaitokset osaksi työllisyyden hoitoa
Yksi hankkeen tärkeimmistä havainnoista liittyi oppilaitosten rooliin. Perinteisesti oppilaitokset nähdään paikkoina, joihin hakeudutaan opiskelemaan. Plan B:ssä niiden roolia tarkasteltiin toisesta näkökulmasta: entä jos oppilaitokset ovatkin aktiivinen osa työllisyyden hoitoa?
Hankkeen aikana oppilaitokset jalkautuivat kuntiin, tarjosivat tietoa koulutusmahdollisuuksista, tukivat osaamisen tunnistamista ja rakensivat väyliä opintoihin. Hankkeen aikana oli mahdollisuus suorittaa tutkinnonosio ammattiopiston opinnoista tai osallistua lyhyille kursseille, kuten anniskelu- tai hygieniapassikoulutukseen. Arviointipalautteessa tätä pidettiin erityisen merkityksellisenä, sillä pitkät välimatkat voivat nostaa kynnystä edes harkita opiskelua.
Kun koulutus tuodaan lähemmäs ihmistä, ajatus opiskelusta muuttuu konkreettisemmaksi. Tulevaisuudessa oppilaitoksilla voisi olla paljon annettavaa myös osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa.
Kirjoittaja:
Maina Seppälä, YTM, joka työskentelee LAB-ammattikorkeakoulussa TKI-asiantuntijana ja on viime vuodet toiminut Plan B – Kohti uusia mahdollisuuksia -hankkeen projektipäällikkönä.
Lähteet
LAB. 2023. Plan B – Kohti uusia mahdollisuuksia. Hanke. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 8.7.2026. Saatavissa: https://lab.fi/fi/planb
Honkanen, S., Saaristo, L., Salmela, E., Seppälä, M. 2026. Plan B -talo: Yksi ovi, tuhat mahdollisuutta. LUT Scientific and Expertise Publications Raportit ja Selvitykset – Reports, 150. LUT-yliopisto. Viitattu 8.7.2026. ISBN 978-952-412-412-500-0.
