Jatkuva muutos ohjaa sekä työelämän että korkeakoulutuksen kehittämistä. Kehittyvät työmenetelmät vaativat tiivistä yhteistyötä paitsi korkeakoulutuksen ja työelämän myös substanssin valtakunnallisesta suunnittelusta, ohjauksesta ja toimeenpanosta vastaavien organisaatioiden kesken.
Korkeakoulutuksessa opiskelijoita tuetaan muutokseen ja oman osaamisen jatkuvaan kehittämiseen. Opiskelijan valmiuksia ja muutoksessa tukemista on tutkittu paljon. Vähemmälle huomiolle on jäänyt ammatillisen opettajan työelämäosaamisen ylläpito, yhteistyökumppanit substanssiosaamisen vahvistamisessa ja opetussisältöjen kehittämisessä.
Odotukset uudistumiseen
Korkeakoulutuksen jatkuva uudistumisen paine on vahva. Opettajien harteille on kasattu odotuksia niin opetuksen uudistamisesta, TKI-toiminnan kasvattamisesta kuin innovatiivisista työelämäyhteistyömuodoista. Samaan aikaan kasvavan työmäärän ja osaamisvaateen kanssa ovat opettajien resurssit vähentyneet ja tämän myötä oman osaamisen kehittämisen mahdollisuudet kaventuneet.
Töytärin (2019) mukaan ammattikorkeakouluopettajien osaamishaasteissa keskeisiä ovat muutokset koulutuksen ja työelämän välisissä suhteissa, monipuolisten taitojen hallinta, verkostotyö sekä oppimiskäsitysten ja pedagogiikan uudistaminen.
Opettajan ammatillinen osaaminen edellyttää jatkuvaa oppimista ja panostusta koko työuran ajan. Täydennyskoulutus on mahdollista, mutta laaja-alainen uusien toimintamallien tai digitaalisten innovaatioiden käytännön toteuttamisen ja alueellisten ratkaisujen esittely eivät yksin riitä siirtämään näitä malleja koulutuksen sisällöiksi. Opettajan, opiskelijan, ammattilaisen ja toimintaa ohjaavien tahojen yhteinen toimintamallien soveltaminen ja kehittäminen vahvistavat koulutuksen ja työelämän suhteita. (Luukkainen 2019.)
Opettajuuden monet roolit
Tulevaisuuden opettaja on pedagogi, valmentaja ja kehittäjä. Opettajalla on paitsi pedagogisia kompetensseja myös erilaisia ominaisuuksia: hän ennakoi tulevaisuutta, seuraa aikaansa ja verkostoituu. Erityisesti näitä ominaisuuksia tarvitaan yhteiskunnallisissa muutos- ja kehittämisprosesseissa, ja kaikkia näitä ominaisuuksia on tärkeää tarkastella myös suhteessa työelämään.
Opettajuus on tulevaisuudessa “ennen kaikkea yhteisön ja verkoston ominaisuus”. (Ryymin 2014.)
Verkostoihin rajojen yli
Valtakunnallisesta suunnittelusta, ohjauksesta ja toimeenpanosta vastaavat organisaatiot ja erilaiset hankkeet kehittävät uusia ammatillisia menetelmiä suomalaiseen yhteiskuntaan sopiviksi.
Näiden ammattilaisia yhteen kokoavien verkostojen ja koulutusten tulisi olla myös ammatillisten opettajien saavutettavissa. Liian usein törmätään vanhoihin yhteenliittymiin kuten ”tämä on tarkoitettu vain kuntayhtymän työntekijöille” tai ”verkoston jäsenen täytyy kuulua jäsenorganisaation työntekijöihin”. Miten onnistuisimme verkostoitumaan erilaisten rajojen yli, osallistumaan toistemme tilaisuuksiin ja oppimaan tulevaisuuden työntekemisestä yhdessä?
Kirjoittaja
Ulla Huhtalo toimii sosiaalialan lehtorina LAB-ammattikorkeakoulussa.
Lähteet
Luukkainen, O. 2019. Opettajan elinikäinen oppiminen – onko sitä, ja mitä se tarkoittaa? https://www.oaj.fi/ajankohtaista/blogiartikkelit/ollin-blogi/2019/opettajan-elinikainen-oppiminen–onko-sita-ja-mita-se-tarkoittaa/
Ryymin, E. (2014) Tulevaisuuden opettaja. Teoksessa Korhonen, A.-M. & Ruhalahti, S. Oppimisen digiagentit. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/85417/HAMK_Oppimisen_digiagentit_ekirja.pdf?sequence=3#page=10
Töytäri, A. (2019a). Näkökulmia ammattikorkeakouluopettajan oppimiseen ja osaamishaasteisiin. JYU dissertations 104. Haettu 19.11.2019 osoitteesta https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/64931/978-951-39-7811-2_vaitos_2019_08_09.pdf?sequence=2&isAllowed=y
