Verkkosivujen arkkitehtuuri vaikuttaa sivujen elinkaareen

1990-luvulla verkkosivut kehitettiin suoraan HTML-kielellä tai rakennettiin sitä tuottavilla ohjelmilla. Kokonaisuus siirrettiin työkoneelta verkkoon sivu kerrallaan. Liikkumista monimutkaisempi interaktiivisuus koodattiin erillisinä ohjelmina, joille lomakkeiden tiedot lähetettiin. (Nelson & Gerend 1999). Tällaisen sivuston visuaalinen ilme on vanhentunut, mutta toimivia järjestelmiä kohtasi satunnaisesti julkisessakin verkossa kauan rakentamisen jälkeen. Näin ajatellen sivusto on ollut pitkäkestoinen kertainvestointi.

Kuva 1. Verkkosivujen ylläpito on jatkuvaa tasapainottelua. (Einfach-Eve 2017)

Sisällönhallinta

Sisällönhallintaohjelmistossa sivuja tuottava ohjelma yhdistetään sivustot esittävään ohjelmaan. Dokumenttien siirtelyä ei tarvita, ”sivualueen” raja on häilyvä ja interaktiivisuuden voi katsoa olevan kiinteä osa ”moottoria”. (Williams ym. 2015).

Toiminnallisuuksien kehittyessä tuotanto-osaa on päivitettävä. Esityspuolen tietoturvaongelmat on korjattava. Osien koodi on yhteistä ja toisiaan hyödyntävää. Parannusten ja korjausten toisistaan erottaminen ei ole teknisellä tasolla suoraviivaista. (Canavan 2011). Työkalut seuraavat visuaalisia trendejä. Vanhoja esitys- ja toimintatapoja korvaavat ominaisuudet ”pakottavat” lopulta tekemään sisältöpäivityksiä. Näin järjestelmän mitään osaa ei voi ”jäädyttää”.

[Alt-teksti: kaavio, jonka osat ovat sivuston luominen, sivuston julkaiseminen ja sivuston sisältö. Osat ovat kiertokulun kaltaisesti toisiinsa johtavia ja toisiinsa vaikuttavia.] — Kuva 2. Teknologia vaikuttaa sisältöön ja sisältö teknologiaan, päivityksiä ei voi välttää. (Kuva: Jan-Erik Sandelin)

Pois oravanpyörästä?

LABin projekteissa tuotettavat verkkosivut ovat projektien päätyttyä ylläpidollisesti haasteellisia, mutta ongelmakenttämme on hyvin erilainen kuin yrityksillä. Usein sivujen toivotaan pysyvän muuttumattomina näkyvillä vielä kauan projektin päättymisen jälkeen. Joistain sivuista voi ottaa näköispainoksen, eli ”jäädyttää” sivut perinteikkäiksi HTML-dokumenteiksi 90-luvun malliin. ”Sulatustoimintoa” ei ole.

Kustannussyistä ”jäädytys” onnistuu vain, jos mahdollinen interaktiivisuus, kuten lomakkeet, voidaan ottaa pois käytöstä, eikä sivujen sisältöä enää päivitetä. Jotkin sivut, kuten DigiRuori, toteutetaan alusta asti koodaten uusimmilla työkaluilla. Ne siirtävät sivujen graafisen ulkoasun koostamisen kokonaan pois palvelimelta selaimelle. Palvelimen interaktiokoodi on altista hyökkäyksille, joten sen poistaminen on tehokas tapa suojautua.

Entä sovellukset?

Esimerkiksi digiUP-projektin (LAB 2022) kartoitustyökalua (DigiUP 2021) ei voi ”jäädyttää”, sillä se on väistämättä vuorovaikutteinen. Pitkäikäisyyden ratkaisu on arkkitehtuurissa. Palvelimella suoritettava, minimaalinen ohjelmakoodi ei käsittele esitystapoja tai visuaalisuutta. Kun ohjelmakoodia on vähän, automatiikka saa päivitykset hoidettua vuosikausia rikkomatta mitään. Selaimella suoritettava ulkonäön luova ohjelmakoodi ”jäädytetään”, eikä se siten aiheuta päivitystarpeita. Vuosien päästä sivusto näyttää varmasti vanhanaikaiselta, mutta toimii yhä tietoturvallisesti.

Oravanpyörästä voi siis hypätä 90-luvun toimintavoilla modernein tekniikoin, mutta aivan kuten 90-luvulla tämän mallin hyödyntäminen edellyttää erillistyökalujen käyttöä, teknistä osaamista ja visuaalisuusasteen tasapainotusta käsityöhön kuluvan ajan kanssa.

Kirjoittaja

Jan-Erik Sandelin, LABin LIITO-yksikön lehtori, opettaa verkkosivuteknologiakursseja ja opastaa asiassa myös yrityksiä muun muassa LABin digiUP -projektin työpajoissa.