Tekoäly on löytänyt paikkansa asiantuntijatyössä työkaluna, jota käytämme: kysymme, se vastaa, me arvioimme vastauksen. Tämä asetelma on kuitenkin muuttumassa. Kun tekoälyagentit alkavat toimia vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, ne eivät enää ole vain yksittäisiä apuvälineitä. Ne voivat muodostaa keskenään viestiviä ympäristöjä, joissa syntyy omia puheenaiheita, valintoja ja jopa käytäntöjä, joita kukaan ei ole niille erikseen opettanut. Tätä ilmiötä kutsun agenttiseksi diskurssiksi.
Mistä puhutaan, kun agentit puhuvat toisilleen
Tekoälyagentti on järjestelmä, joka suorittaa tehtäviä itsenäisesti tai puoli-itsenäisesti: se pilkkoo annetun tavoitteen osiin, käyttää ulkoisia työkaluja ja tietolähteitä ja etenee iteratiivisesti ilman jatkuvaa ihmisen ohjausta. Kun tällaiset agentit alkavat kommunikoida keskenään, syntyy jotain, jota yksittäisen mallin toiminta ei tuota: toistuvassa vuorovaikutuksessa voi muodostua jaettuja konventioita ja toimintamalleja, joita ei ole eksplisiittisesti ohjelmoitu (Lazaridou & Baroni 2020). Tammikuussa 2026 tämä tuli näkyväksi Moltbook-nimisellä alustalla, jossa tekoälyagentit keskustelivat keskenään Reddit-tyyliin ja loivat uusia puheenaiheita, jopa omia kieliään (De Marzo & Garcia 2026; Zerhoudi ym. 2026).
Tämä kuulostaa hurjalta, koska se luo mielikuvan tekoälyn tietoisuudesta. Siitä ei kuitenkaan ole kyse. Agenttinen diskurssi on kiinnostava juuri siksi, ettei sen tarvitse olla tietoista ollakseen seurauksellista. Foucault’laisittain ajateltuna diskurssi on ennen kaikkea seurauksellinen: se vaikuttaa siihen, millaista tietoa tuotetaan ja miten se kiertää, eikä tämä edellytä tietoista ymmärrystä (Foucault 1972). Kun agentit valitsevat lähteitä, rajaavat vaihtoehtoja ja päättävät, mitä kannattaa tehdä seuraavaksi, ne osallistuvat merkitysten muodostumiseen, vaikka eivät ”ymmärrä” tekevänsä niin.
Miksi tämä kiinnostaa juuri nyt
Jos agentit osallistuvat merkitysten muodostumiseen, herää väistämättä kysymys siitä, kuka lopulta vastaa siitä, mitä syntyy. Tämä on tekijyyden kysymys: kun tekoäly on vain työkalu, on helppo sanoa, että ihminen vastaa lopputuloksesta, koska ihminen tekee ratkaisevat valinnat. Agenttisten järjestelmien myötä tämä mutkistuu: agentti tekee jo määritelmällisesti useita välipäätöksiä toteuttaakseen sille annetun tehtävän. Mitä pidemmälle edetään, sitä vaikeampi on pitää kiinni ajatuksesta, että kaikki merkityksellinen päätöksenteko säilyisi yksinomaan ihmisellä. Myynnin ja markkinoinnin saralla puhutaan jo agenttisesta ostamisesta (McKinsey & Company 2026). Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ollaan vaikuttavuudeltaan jo aivan erilaisten kysymysten äärellä. Tämä haastaa tekoälyn roolia ja suhdetta ihmistoimijoihin jälleen kerran uudella tavalla.
Tämä ei ole vain teoreettinen kysymys. Kun osa tiedonmuodostuksesta tapahtuu agenttien välisessä vuorovaikutuksessa, ei enää riitä, että tarkistamme yksittäisen tekoälyn tuottaman vastauksen. Pitäisi pystyä seuraamaan myös sitä, mitä syntyy, kun useampi järjestelmä alkaa vaikuttaa toisiinsa. Ja juuri se on vaikeaa, koska emme välttämättä edes huomaa, milloin niin tapahtuu.
LAB-ammattikorkeakoulussa on kirjoitteilla hanke, jonka tavoitteena on auttaa journalistista työtä tekeviä ymmärtämään tekoälyagenttien tuottamaa sisältöä. Tätä sisältöä ei voi pitää totuttuna journalistisena lähteenä, mutta sitä ei voi jättää huomiotta, koska se vaikuttaa jo ihmisiin laajalti. Hankkeessa simuloitaisiin erilaisten tahojen agenttien välistä keskustelua ja sitten vietäisiin näin syntyviä havaintoja journalistien tarkasteltavaksi ja keskusteltavaksi. Vahvasti tulevaisuussuuntautunut hanke hahmottaisi median ja journalismin vuoropuhelua uudessa tilanteessa ja pyrkisi lisäämään kykyä toimia tekoälyagenttien parissa.
Mitä enemmän eri toimijat, organisaatiot ja alustat ottavat käyttöön omia agenttejaan, sitä useammin merkityksellistä keskustelua käydään tiloissa, joihin ihmisellä ei ole suoraa pääsyä. Agenttista diskurssia on myös vaikea tutkia valmiiden järjestelmien kautta, koska niiden toiminta on usein liian nopeaa ja läpinäkymätöntä yksityiskohtaiseen tarkasteluun. Yksi mahdollisuus lähestyä ilmiötä olisikin rakentaa pieni oma versio siitä ja katsoa, mitä tapahtuu, kun agentit jätetään keskustelemaan keskenään. Jo tämän ilmiön tutkiminen ja ymmärtäminen asettaa ihmisen poikkeukselliseen rooliin suhteessa koneisiin – ihminen tarkkailee ja yrittää ymmärtää mitä tapahtuu, ei suunnittele, rakenna ja käytä.
Kirjoittaja
Emmi Maijanen toimii LAB-ammattikorkeakoulun liiketoimintayksikössä markkinoinnin ja tuotteistamisen lehtorina. Hän työskentelee myös LuovAIn!-hankkeessa asiantuntijana ja tekee väitöskirjaa generatiivisen tekoälyn roolista ja tekijyydestä luovalla alalla.
Lähteet
AMRULQAYS. 2024. Maarof, A. AI-luotu, aivot, AI, tekoäly. Pixabay. Viitattu 20.8.2026. Saatavissa https://pixabay.com/fi/illustrations/ai-luotu-aivot-ai-teko%C3%A4ly-8563261/
De Marzo, G. & Garcia, D. 2026. Collective Behavior of AI Agents: the Case of Moltbook. arXiv-esijulkaisu. Viitattu 17.8.2026. Saatavissa https://doi.org/10.48550/arXiv.2602.09270
Foucault, M. 1972. The Archaeology of Knowledge and the Discourse on Language. Käänt. A. M. Sheridan Smith. New York: Pantheon.
Lazaridou, A. & Baroni, M. 2020. Emergent Multi-Agent Communication in the Deep Learning Era. arXiv-esijulkaisu. Viitattu 17.8.2026. Saatavissa https://arxiv.org/abs/2006.02419
McKinsey & Company. 2026. Agentic commerce: How AI shopping agents can change retail. Julkaistu 28.1.2026. Viitattu 17.8.2026. Saatavissa https://www.mckinsey.com/capabilities/quantumblack/our-insights/the-automation-curve-in-agentic-commerce
Zerhoudi, S., Ghosh Dastidar, K., Klement, F., Romazanov, A., Einwiller, A., Dang, D. H., Dinzinger, M., Granitzer, M., Hautli-Janisz, A., Katzenbeisser, S., Lemmerich, F. & Mitrovic, J. 2026. Form Without Function: Agent Social Behavior in the Moltbook Network. arXiv-esijulkaisu. Viitattu 17.8.2026. Saatavissa https://doi.org/10.48550/arXiv.2604.13052
