Älypuhelimen käyttö ja varhainen vuorovaikutus

Älypuhelin on kiinteä osa jokapäiväistä suomalaista arkea. Liiallinen älypuhelimen käyttö voi häiritä lapsen ja vanhemman välistä varhaista vuorovaikutusta. Älypuhelinta käytettäessä katsekontakti vanhemman ja lapsen välillä voi katketa ja huomio kiinnittyy lapsen sijasta älypuhelimeen, mikä voi heikentää vuorovaikutussuhteen syntymistä vanhemman ja lapsen välille. Tästä on herännyt huoli Mannerheimin Lastensuojeluliiton perhekerhojen työntekijöille.

Älypuhelimen käytön yleisyys

Kauppinen, Kivikoski & Manninen (2014, 5–39) tutkimuksen mukaan 61 prosenttia tutkimukseen vastanneista pitää älypuhelinta lähellään kotioloissakin. Alle 12-vuotiaiden lasten vanhemmista 61 prosenttia piti soveliaana lähettää työhön liittyviä viestejä samaan aikaan, kun puuhailee lapsen kanssa. Vastaavasti 81 prosenttia piti soveliaana henkilökohtaisten viestien lähettelyn samalla, kun puuhailee lapsen kanssa. Vastaavasti vanhemmista 81 prosenttia oli lukenut uutisia älylaitteelta ja 67 prosenttia piti sitä suotavanakin toimintana samaan aikaan kun toimii lapsen kanssa.  Vastanneista yhteensä 34 prosenttia kertoo olevansa täysin tai jokseenkin samaa mieltä, että heidän läsnäolonsa oli olematonta, jos he käyttivät samaan aikaan älypuhelinta.

Raudaskoski, Mantere & Valkonen (2017, 1–2) kuvaavat älypuhelimen huomion viemistä erilaiseksi kuin esimerkiksi television tai lehden viemää huomiota pois lapsesta. Älypuhelin vie aikuisen huomion ruutuun lapsesta ja lapsi saa todella vähän viitteitä siitä, mihin aikuisen huomio katoaa.  Myös Kalland (2018) nosti älylaitteiden käytön häiritseväksi tekijäksi lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutuksessa.  Lapsen näkökulmasta älypuhelinta käyttävän vanhemman käyttäytyminen on ristiriitaista ja ennustamatonta. Liiallinen älylaitteiden käyttö on uusi tapa laiminlyödä vauvan tai lapsen emotionaalisia tarpeita.

Kuva 1. Katsekontakti on perusta varhaiselle vuorovaikutukselle vauvan ja vanhempien välillä. (Kuva: Pixabay)

Älypuhelimen käytön haitat

Varhaiset katsekontaktit ovat perusta lapsen myöhemmille sosiaalisten taitojen kehittymiselle. Pienten lasten kanssa katseen suunnalla on väliä, katseen ollessa suunnattuna pois lapsesta viestitään lapselle, ettei vanhempi ole emotionaalisesti saatavilla (Raudaskoski ym. 2017, 2–6). Lisäksi älypuhelimen käyttö voi johtaa lapsen kanssa kasvokkain käytävän vuorovaikutuksen häiriintymiseen, mikä voi aiheuttaa muun muassa kielen ja tunnekehityksen häiriintymistä. Laitteiden käyttötiheydellä on vaikutusta vanhemman ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen, sillä se keskeyttää vuorovaikutuksen. (Radesky ym. 2014, 844–846.)

Lahtisen (2018, 31–34) tutkimuksen mukaan myös liiallinen mobiililaitteiden käytöstä johtuva ajoittainen läsnäolo ja puutteellinen vuorovaikutus voivat vaikuttaa laajasti lapsen kielen ja puheen kehittymiseen.

Opas varhaisen vuorovaikutuksen tukemiseen perhekerhoissa

Opinnäytetyönämme tuotimme varhaisen vuorovaikutuksen tukemisesta oppaan Mannerheimin Lastensuojeluliiton perhekerhojen käyttöön. Opinnäytetyön aihe on ajankohtainen koko ajan digitalisoituvassa yhteiskunnassamme, jossa älypuhelimen käyttö kuuluu osaksi arkipäivää. Oppaassa käsitellään varhaista vuorovaikutusta ja sen tukemista sekä ohjataan älypuhelimen käyttöön niin, ettei älypuhelimen käyttö häiritse varhaisen vuorovaikutuksen kehittymistä äidin ja vauvan välillä. Opas on toteutettu Power Point -muotoon, jotta perhekehojen työntekijät voivat sen avulla pitää esityksiä aiheesta perhekerhoissa.

Kirjoittajat

Saana Nieminen on LAB-ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelija.

Henna Pantsar on LAB-ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopiskelija.

Sari Lappalainen on LAB-ammattikorkeakoulun lehtori ja tämän opinnäytetyön ohjaaja.

Opas varhaisen vuorovaikutuksen tukemiseksi Mannerheimin lastensuojeluliiton perhekerhojen käyttöön on Niemisen ja Pantsarin opinnäytetyö.

Lähteet

Kalland M. 2018. Miten tukea perheiden hyvinvointia? [viitattu 27.12.2019]. Saatavissa: https://www.tehy.fi/fi/system/files/mfiles/luentomateriaali/2018/mirjam_kalland3_miten_tukea_perheiden_hyvinvointia5_id_14098.pdf

Kauppinen T., Kivikoski J., Manninen H. 2014. Näin Suomi kommunikoi, tutkimus älypuhe-limen käytöstä. Elisa Oyj: Prior Konsultointi [viitattu 12.11.2019]. Saatavissa: https://elisa.fi/attachment/content/elisa_nain_suomi_kommunikoi_raportti.pdf

Lahtinen, J. 2018. Digiaika ja vanhemmuus- puheterapeutin näkemyksiä vanhempien mo-biililaitteiden käytöstä. Helsingin yliopisto [viitattu 27.12.2019]. Saatavissa: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/299014/Lahtinen_Johanna_Pro_gradu_2018.pdf

Radesky, Jenny S., Caroline J. Kistin, Barry Zuckerman, Katien Nitzberg, Margot Kaplan-Sanoff, Marilyn Augustyn ja Michael Silverstein. 2014. “Patterns of Mobile Device Use by Caregivers and Children During Meals in Fast Food Restaurants. Pediatrics, Vol. 133 [viitattu 27.12.2019]. Saatavissa: https://pediatrics.aappublications.org/content/pediatrics/133/4/e843.full.pdf

Raudaskoski, S., Mantere, E., Valkonen, S. 2017. The influence of parental smartphone use, eye contact and “bystander ignorance” on child development. [viitattu 27.12.2019]. Saatavissa: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/117585/the_influence_of_parental_smartphone_2017.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.