Deadline lähestyy – miksi vasta silloin alkaa tapahtua?

Opettajan pitkän kesäloman jälkeen työpöydällä odottavat sähköpostit, kesäkurssin arvioinnit, uuden Sisu-järjestelmän opettelu ja syyslukukauden kurssit. Loma on tehnyt tehtävänsä, mutta ensimmäiseen isompaan työhön tarttuminen voi silti tuntua yllättävän vaikealta. Sarkkisen (2017) mukaan tärkeätkin tehtävät voivat jäädä loman jälkeen kiireellisempien asioiden jalkoihin. Keskittymistä haastavat myös jatkuvat keskeytykset ja siirtyminen tehtävästä toiseen.

Tunnistan tämän omassa työskentelyssäni. Olen deadline-ihminen. Kun määräaika on kaukana, tehtävä saattaa odottaa työlistalla pitkään. Deadlinen lähestyessä huomio kuitenkin tarkentuu, työnteko tehostuu ja työt valmistuvat sovitusti.

Miksi vasta deadline saa liikkeelle?

Kyse ei välttämättä ole huonosta ajanhallinnasta tai laiskuudesta. Gaon ym. (2021) tutkimus tarjoaa yhden selityksen sille, miksi kaukana oleva deadline ei aina saa meitä toimimaan. Tulevaisuudessa odottava hyöty voi tuntua nykyhetkessä vähemmän merkitykselliseltä, jolloin tehtävään tarttuminen lykkääntyy. Tutkimuksessa lykkääminen olikin yleisempää niillä, joille tulevaisuudessa saatava hyöty näyttäytyi nykyhetkessä vähemmän arvokkaana.

Deadlinen vaikutus näkyy myös omassa työssäni. Kun aikaa on paljon, aloittaminen saattaa siirtyä. Määräajan lähestyminen puolestaan rajaa vaihtoehtoja ja keskittää huomion olennaiseen. Kühnel ym. (2023) havaitsivat kahdessa päiväkirjatutkimuksessa, että ihmiset prokrastinoivat vähemmän sellaisina päivinä, jolloin he kokivat tavallista enemmän aikapainetta. Vaikutus ei kuitenkaan ollut kaikille samanlainen, eikä jatkuva aikapaine ole ratkaisu työn aloittamisen vaikeuteen.

Aikapaine voi silti toimia hetkellisenä käynnistäjänä. Omassa työssäni lähelle tullut määräaika tekee tavoitteesta konkreettisen ja auttaa rajaamaan pois epäolennaisen. Silloin työ etenee usein poikkeuksellisen tehokkaasti. Ehkä kyse ei siis aina ole siitä, saako työn tehtyä, vaan siitä, mikä saa työn käynnistymään.

Myös yksilöllisillä eroilla on merkitystä. Persoonallisuuspiirteistä erityisesti tunnollisuuden on havaittu olevan yhteydessä vähäisempään prokrastinaatioon (Gao ym. 2021). Yhtä kaikille toimivaa tapaa saada työ käyntiin ei siis ole.

Opettaja näkee saman ilmiön opiskelijoissa

Opettajan näkökulmasta kiinnostavaa on se, ettei palautuspäivä kerro koko totuutta opiskelijan työskentelystä. Gao ym. (2021) havaitsivat, että samaan aikaan tehtävänsä valmiiksi saaneet opiskelijat saattoivat työskennellä hyvin eri tavoin: toinen eteni tasaisesti, toinen keskitti tekemisensä lähelle deadlinea.

Ilmiö ei rajoitu opiskelijoihin. Myös tutkijoiden on havaittu jättävän konferenssi-ilmoittautumisia sekä abstraktien ja tutkimuspaperien lähettämistä viime hetkeen (Gao ym. 2021). Deadline-ihminen on siis varsin hyvässä akateemisessa seurassa.

Opetuksessa tästä seuraa kiinnostava kysymys: kuinka paljon vastuuta aikatauluttamisesta kannattaa jättää opiskelijalle ja kuinka paljon rakennetta opettajan tulisi tarjota? Kokemukseni mukaan opiskelijat tarvitsevat erilaisia rakenteita päästäkseen alkuun. Suuren tehtävän pilkkominen, välitavoitteet ja etenemisen näkyväksi tekeminen voivat madaltaa aloittamisen kynnystä. Opettajan tehtävä ei ole tehdä työtä opiskelijan puolesta, mutta oppimisympäristö voidaan rakentaa tukemaan suunnitelmallista etenemistä.

Aloittaminen ratkaisee

Loman jälkeen ei ehkä kannata ensimmäisenä huolestua siitä, mihin työmotivaatio katosi. Olennaisempaa on tunnistaa, mikä auttaa ylittämään aloittamisen kynnyksen. Itselleni se on usein deadline. Toiselle se voi olla välitavoite, rauhoitettu työaika tai tehtävän jakaminen pienempiin osiin.

Ehkä tehokkaassa työskentelyssä ei ole lopulta kyse siitä, että kaikki aloittaisivat ajoissa ja etenisivät samalla tavalla. Olennaisempaa on tunnistaa oma tapansa saada työ käyntiin, ja rakentaa työn tekemiselle sellaiset rakenteet, jotka tukevat sitä.

Opettajan työssä yhteen asiaan voi kuitenkin luottaa: vaikka lukuvuoden alussa tehtävälista näyttäisi loputtomalta, deadlinet tulevat vastaan. Ja niin tulevat valmiiksi työtkin – ajallaan.

Lähteet

Galt Museum & Archives. 2023. 1940s-1950s. A young woman posing at a desk in a school (?). This is one of 54 photos in the album “Fort Macleod’s Anonymous”. Most are shot in Fort Macleod, Alberta in the late 1940s. The donor of the photos purchased them at a garage sale in Pincher Creek. Unsplash. Viitattu 12.8.2026. Saatavissa https://unsplash.com/s/photos/deadline-teacher?asset=%5B%22Photos%22%2C%7B%22slug%22%3A%22a-woman-sitting-at-a-table-with-a-book-and-pen-wnolTKeqWYk%22%7D%5D

Gao, K., Zhang, R., Xu, T., Zhou, F. & Feng, T. 2021. The effect of conscientiousness on procrastination: The interaction between the self-control and motivation neural pathways. Human Brain Mapping. Vol. 42 (6), 1829–1844. Viitattu 12.8.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1002/hbm.25333

Kühnel, J., Bledow, R. & Kuonath, A. 2023. Overcoming Procrastination: Time Pressure and Positive Affect as Compensatory Routes to Action. Journal of Business and Psychology. 38, 803–819. Viitattu 12.8.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s10869-022-09817-z

Sarkkinen, M. 2017. Selätä turha aivokuorma töissä – loman jälkeen on hyvä aloittaa. Työterveyslaitos. Viitattu 12.8.2026. Saatavissa https://www.ttl.fi/tyopiste/selata-turha-aivokuorma-toissa-loman-jalkeen-on-hyva-aloittaa