Vibekoodaus – kun ohjelma ei enää rajoita tietojen käsittelyä

Tekoäly on vakiintunut jokaisen asiantuntijan päivittäiseksi työkaluksi. Eri alojen ammattilaiset keskustelevat lounaspöydissä mikä kielimalli tai ohjelma soveltuu parhaiten juuri omiin työskentelytapoihin ja erityiskysymyksiin. Tekoälyn hyödyntämisen seuraava askel on kuitenkin vielä monelle vieras: mitäpä jos valmiiden työkalujen sijaan asiantuntija tekisi tekoälyavusteisesti itselleen työkalut, jotka eivät rajoita tiedon käsittelyä tai luovuutta ja joihin jokainen saa juuri itselleen intuitiivisen käyttöliittymän?

Tekoälyavusteisesta ohjelmoinnista käytetään myös termiä vibekoodaus (Karpathy 2025), ja termi valittiin myös Collins-sanakirjan vuoden 2025 sanaksi (Quin 2025). Käytännössä se tarkoittaa sitä, että ohjelmoija kertoo tekoälylle mitä ohjelman haluaisi tekevän, antaa tekoälyn kirjoittaa koodin ja itse lähinnä johtaa ohjelmointityötä tarkistaen etenemistä, hyväksyen toimintoja, osoittamalla virheitä ja testaamalla syntyvää.

Kolmivuotisessa LuovAIn!-hankkeessa (LAB 2026; LuovAIn! 2026) tuetaan luovan alan ammattilaisia generatiivisen tekoälyn haltuunotossa omassa työssään – työpajojen, kokeilujen ja yhteiskehittämisen kautta

Hankkeen työpajoissa ja keskusteluissa nousee toistuvasti esiin huoli siitä, että tekoäly veisi luovan alan työt. Vibekoodaus on kuitenkin tapa, jolla luovan alan ammattilainen voi laajentaa omaa luovaa kapasiteettiaan tekemällä itse omat työkalunsa, jotka eivät rajoita (LuovAIn! 2025).

Hupikokeilu johti tositoimiin

Ymmärtääkseni paremmin tätä ilmiötä olen itsekin perehtynyt vibekoodaukseen. Ensin tein pieniä hupailukokeiluja, ihan vain ymmärtääkseni paremmin toimintaperiaatteen, mutta kesällä aloitin isomman projektin, jolla on keskeinen rooli tutkimusaineiston keruussa ja käsittelyssä.

Olen valmistunut informaatioverkostojen koulutusohjelmasta diplomi-insinööriksi, ja opintoihin kuului jonkin verran ohjelmointia ja muuta tietoteknisen ymmärryksen ja osaamisen kasvattamista. Olen myös toiminut ohjelmistotekniikan assistenttina ja jopa koodannut hieman työkseni, joten täysin nollista minun ei tarvinnut lähteä ja taustani antaa hieman ehkä enemmän rohkeutta kokeilla. En kuitenkaan oikeasti osaisi ohjelmoida. En tiedä uusia kieliä, kirjastoja, laajennuksia ja niin edelleen.

Aloitin projektin ideoimalla sitä ensin Clauden avulla. Kävimme keskustelua ohjelman rakenteesta ja kartoitimme, mikä on mahdollista, mikä helppoa ja mikä vaikeaa. Keskustelu kesti noin kaksi päivää sisältäen välillä pakollisia taukoja krediittien loppuessa tai pitkiä internethakuja. Tämän keskustelun lopputuloksena syntyi dokumentti, jossa toiminnallisuus ja peruslogiikka oli määritelty.

Tämän jälkeen siirryin työstämään projektia Visual Studiossa GitHub Copilotin kanssa. Olisin mieluummin jatkanut Claude Codella, koska se on huomattavasti kyvykkäämpi isojen kokonaisuuksien kanssa, mutta ehkä juuri tämän kyvykkyyden takia tietoturvasyistä kielletty. Työ on yllättävän hidasta, mutta ilman tekoälyä en pystyisi siihen ollenkaan. Joudun kuitenkin jatkuvasti pitämään langat omissa käsissäni ja ehdottamaan ratkaisuja ongelmiin, joita projektissa tulee vastaan. Ainakin GitHub Copilot on myös kovin itsevarma ja sanoo usein, että nyt toimii ja ratkaistu, vaikka ihmiskäyttäjä havaitsee heti, että tulokset eivät voi pitää paikkaansa tai on ilmiselviä virheitä. Vibekoodaus sopiikin hyvin nopeaan prototypointiin ja näkyvän lopputuloksen tavoitteluun, mutta varsinaiseen ohjelmistokehitykseen se on yksinään riittämätöntä: rinnalle tarvitaan myös spesifikaatioihin perustuvaa kehittämistä (Ojala 2026).

Luovan työn logiikkaa

Suurin lisäarvo syntyykin ehkä siitä, että on niin helppoa kokeilla kaikenlaista, mikä jäisi todellakin kokeilematta ilman näitä työkaluja. Kun saa aikaan jotakin näkyvää, on helppo lisätä ja poistaa toiminnallisuuksia.

Vibekoodaus ei tee minusta ohjelmoijaa, mutta se voi tehdä minusta ihmisen, joka pystyy rakentamaan juuri sen työkalun, jota tarvitsee, silloin kun sitä tarvitsee. Sama logiikka pätee luovaan työhön laajemminkin. Kyse ei ole siitä, että tekoäly tekisi työn puolestamme, vaan siitä, että se laskee kynnystä kokeilla, rakentaa ja epäonnistua ja sitä kautta löytää ratkaisuja, joita ei olisi edes osannut kuvitella etukäteen. LuovAIn!-hankkeessa haluamme rohkaista juuri tähän: ei valmiiden työkalujen passiiviseen käyttöön, vaan omaan, uteliaaseen kokeiluun.

Lähteet

Karpathy, A. 2025. X [postaus], 2. helmikuuta. Viitattu 12.8.2026. Saatavissa  https://x.com/karpathy/status/1886192184808149383

LAB. 2026. Tekoäly luovan ja kulttuurialan ekosysteemissä – LuovAIn! Hanke. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 12.8.2026. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/tekoaly-luovan-ja-kulttuurialan-ekosysteemissa-luovain

LuovAIn! 2025. Vibe coding – ohjelmoi itse luova projektisi. 31.3.2025. Viitattu 12.8.2026. Saatavissa https://luovain.ai/vibe-coding-ohjelmointia-jokaiselle/

LuovAIn! 2026. Hankesivut.  Viitattu 12.8.2026. Saatavissa https://luovain.ai/hanke/

Ojala, P. 2026. Vibe-koodaus on ohjelmistokehitystä turbovaihteella. Oamk Journal 12/2026. Viitattu 17.8.2026. Saatavissa https://oamkjournal.oamk.fi/2026/vibe-koodaus-on-ohjelmistokehitysta-turbovaihteella/

Quin, R. 2025. Collins’ Word of the Year 2025: AI meets authenticity as society shifts. Collins Dictionary Language Blog. 6. 11.2025. Viitattu 12.8.2026. Saatavissa https://blog.collinsdictionary.com/language-lovers/collins-word-of-the-year-2025-ai-meets-authenticity-as-society-shifts/