Restonomikoulutuksen Projektisyksy-konseptissa opiskelijatiimit ratkovat autenttisia matkailu- ja tapahtuma-alan kehityshaasteita. Syksyllä 2024 yhtenä haasteena oli luontokulttuurimatkailureitin ideointi Etelä-Karjalaan. Opiskelijatiimi ideoi käyttäjäymmärrys- ja aluetutkimusvaiheen jälkeen luontokulttuurimatkailureitit Hiitolanjoen maastoon.
Opiskelijaprojektin kehityshaaste liittyi LAB-ammattikorkeakoulun Luontokohteiden kulttuuriperinnöstä vetovoimaa rajaseudun matkailuun-hankkeeseen (LAB 2024), jonka yhtenä tavoitteena on suunnitella ja rakentaa Etelä-Karjalan alueelle luontokulttuurimatkailureitti. Luontokulttuurimatkailureitti yhdistää luontomatkailun ja kulttuurikokemukset tarjoten matkailijoille mahdollisuuden tutustua alueen luonnon lisäksi paikalliseen historiaan, perinteisiin ja tapoihin.
Opiskelijatiimi, joka koostui neljästä toisen vuoden restonomiopiskelijasta, lähti kyselyn avulla kartoittamaan, mitä reitin potentiaaliset käyttäjät haluaisivat siltä. Eniten vastaajia oli 15–29-vuotiaiden ikäryhmässä. Reitiltä lähdettäisiin hakemaan maisemaa, luontoa, liikuntaa sekä elämyksiä ja sinne kaivattaisiin ravitsemuspalveluita. Toivottiin, että reitille saavuttaisiin autolla ja itse reitillä liikuttaisiin jalan. Reitin pituudeksi toivottiin eniten 10–20 kilometriä ja toiseksi eniten 5–10 kilometriä. Etelä-Karjalaan innostaisi matkustamaan Saimaa, kansantarut sekä mytologia.
Hiitolanjoki ennallistamisen alueena
Projektissa haluttiin kestävän kehityksen hengessä valita paikka, jossa on valmista infrastruktuuria ja jonka reiteistä voi helposti muokata uuden luontokulttuurimatkailureitin. Alueen tuntevien asiantuntijoiden haastattelujen (Ikävalko 2024; Ollikainen 2024) ja opiskelijatiimin selvityksen jälkeen vaihtoehdoiksi nousi kolme kohdetta Etelä-Karjalan alueelta omine erityispiirteineen: Muukonsaari osana Saimaan saaristoa, Hiitolanjoki koskineen ja Linnoitusreitti linnoituksineen.
Reitin paikaksi valikoitui Hiitolanjoki luonnonkauniine maisemineen. Teollispainotteisen historian ajalta olleiden tehtaiden pysähtymisen jälkeen alueella on keskitytty joen hyvinvoinnin lisäämiseen ja ennallistamaan Laatokan lohen ja taimenen elinympäristöä purkamalla voimalaitospatoja (Hiitolanjoki-yhdistys 2024).
Reittejä aikuisille ja lapsille
Alueelle ideointiin ja suunniteltiin kaksi maastossa yhteen liittyvää luontokulttuurireittiä: lapsille suunnattu osallistava reitti ja aikuisille Etelä-Karjalan muinaismytologiasta tarinaa ja runoja ammentava hieman pitempi reitti. Aikuisten reitin varrella on kahdeksan QR-koodilla varusteltua taulua, joista asiakas pystyy avaamaan tarinan jok0 lukeakseen tai kuunnellakseen sen. Lapsia osallistavia reittejä on toteutettu ulkomailla (Ahlstén 2024), mutta nyt suunniteltu reitti ammentaa Etelä-Karjalan luontokulttuurista. Toinen reitti on lapsille suunnattu “Kadonneen jokihelmisimpukan arvoitus”, jossa lapset pääsevät käyttämään ongelmanratkaisutaitojaan ja selvittämään QR-koodeilla varustetuilla seitsemällä eri rastilla, mihin simpukat ovat kadonneet. B&B Hiitolanjoki (2024) olisi yhtenä reittien aloituspisteistä, josta voisi lähteä Hiitolanjoen padolle joko autolla tai polkupyörällä. Reitit itsessään kuitenkin käveltäisiin.
Luontokulttuurireittien arvo
Matkailijoiden näkökulmasta luontokulttuurireittien suunnittelu ja toteutus on tärkeää useasta syystä. On tärkeää ylläpitää luonnonkulttuuriperimää ja innostaa ihmisiä nauttimaan luonnosta ja sen tarjoamasta rauhasta sekä muistuttaa ihmisiä luonnon kauneudesta, jotta arvostus sen muuttuvuutta kohtaan pysyy. Monelle kaupunkilaiselle luontopolut voivat olla tärkeä osa luonnon kanssa lähentymistä ja rauhan hakua. Luontoreitit muistuttavat matkailijoita, ettei luonto ole tuhoutumatonta, siten myös herätellään ihmisiä suojelemaan luonnonkulttuuria kaikkialla.
Luontoreitti luo painetta luonnon kulumiselle, jota ehkäistään merkityillä poluilla, riittävällä huollolla ja matkailijoitten opastamisella oikeaan käyttäytymiseen luonnossa. Sosiokulttuurillisesti reitti luo mahdollisuuden kohdata paikallisia asukkaita ja toisia matkailijoita. Reitin suosion kasvaessa voi alueen työllisyys- ja palvelumahdollisuudet kasvaa ja täten myös reitin taloudellinen arvo kehittyy.
Digitaalisuuden avulla pystytään helposti muuttamaan reitin sisältöä sekä uudistamaan tietyin aikavälein tarinaa. Tällöin reitti pysyy mielenkiintoisena jo aiemmin käyneille matkailijoillekin, mikä luo hyvän pohjan vakiokävijöille ja asiakasvirran ruoka- ja majoituspalvelun tarjoajille.
Kirjoittajat
Elli Moilanen on toisen vuoden restonomiopiskelija LAB-ammattikorkeakoulun liiketoimintayksikössä. Hän oli Kulttuuriperintö-opiskelijatiimin jäsen Projektisyksyssä.
Minna Ulmala toimii tietojenkäsittelyn lehtorina LAB-ammattikorkeakoulun liiketoimintayksikössä.
Lähteet
Ahlstén, M. 2024. Tervetuloa Etelä-Karjalaan! Haluaisitko vierailla ensin mytologian, kansanperinteen vai mysteerien kodassa? LAB Pro. Viitattu 2.12.2024. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/tervetuloa-etela-karjalaan/
B&B Hiitolanjoki. 2024. Viitattu 3.12.2024. Saatavissa https://bbhiitolanjoki.fi/
Hiitolanjoki-yhdistys. 2024. Hiitolanjoki. Viitattu 3.12.2024. Saatavissa https://hiitolanjoki.fi/ennallistus/
Ikävalko, M. 2024. Puistonjohtaja. Saimaa Geopark. Haastattelu. 13.9.2024.
LAB. 2024. Luontokohteiden kulttuuriperinnöstä vetovoimaa rajaseudun matkailuun -hanke. Projektin kotisivut. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 2.12.2024. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/luontokohteiden-kulttuuriperinnosta-vetovoimaa-rajaseudun-matkailuun
Ollikainen, H. 2024. Toimitusjohtaja. EKVAS. Haastattelu. 27.9.2024
