Työelämässä on piilossa paljon kokemukseen perustuvaa hiljaista tietoa, jonka saaminen yleiseen käyttöön ja edelleen kehitettäväksi olisi hyödyllistä (Ojasalo ym. 2010, 28). Kanniston (2024) tutkimuksellisessa kehittämistyössä kehitettiin kohdeorganisaatiolle uusi kirjanpidon laskentatunnisterakenne sekä tunnistettiin useita tiedon hyödyntämisen ja toimintatapojen kehittämismahdollisuuksia. Haastatteluissa ja eri yhteistyöryhmissä tehdyissä havainnoinneissa saatiin esille hiljaista tietoa. Yhtenä havainnointikeinona ollut työpajatyöskentely mahdollistaa hiljaisen tiedon tuomisen näkyväksi tiedoksi, ja yhdessä työskentely lisää yhteisöllisyyttä sekä yhteenkuuluvuutta (Tanner 2016, 10–12). Hiljaista tietoa on vaikea ilmaista, joten hiljaista tietoa tavoiteltaessa on varauduttava tukemaan haastateltavaa (Pohjalainen 2012, 9).
Hiljaisesta näkyvään tietoon
SECI-prosessi kuvaa tiedon siirtymistä hiljaisesta tiedosta näkyvään tietoon jatkuvana ja päivittyvänä prosessina. Hiljainen tieto muuttuu sosialisoinnissa yhteisten kokemusten kautta, jonka jälkeen sitä ulkoistetaan jaettavaksi toisten kanssa. Tällöin jaetusta hiljaisesta tiedosta tulee uuden tiedon perusta. Tietoa muutetaan selkeämpään muotoon ja siihen lisätään uutta tietoa. Uutta tietoa sisäistetään, ja sisäistetty hiljainen tieto siirtyy edelleen sosialisoinnissa eteenpäin. (Nonaka ym. 2000, 8–12.) Sosiaalisesti hyväksyttyä, yhteisöllistä tietoa voidaan hyödyntää toiminnan kehittämisessä ja jalkauttamisessa (Rytilä 2011, 197).
Hiljaisen tiedon jakamiseen tarvitaan aikaa ja halua
Tiedonsiirtoon tarvitaan ryhmän tai yksilön yhteistyöhalukkuutta ja tiedon jakamista molemminpuoliseksi hyödyksi (Syed & Fytton 2004, 95). Hiljaisen tiedon jakamisen suurimmat mahdollistajat ovat riittävä aika, avoin organisaatiokulttuuri ja henkilöiden välinen luottamus. Myös vähäinen kilpailu työntekijöiden välillä sekä yhteiset tavoitteet lisäävät hiljaisen tiedon jakamista. Hiljaisen tiedon merkityksellisyyden huomaaminen ja juurruttaminen osaksi organisaation prosesseja tekevät hiljaisen tiedon jakamisesta ja säilyttämisestä osan organisaatiokulttuuria. (Koski 2014, 90–91.)
Yksilön sijasta tulisi keskittyä yhteisöllisen tiedon tason nostoon, jolloin merkityksellinen hiljainen tieto integroituisi organisaatioon. Uutta tietoa tulisi osata hyödyntää eri näkökulmista sekä löytää tiedolle uusia käyttökohteita. (Rytilä 2011, 195, 198.) Hiljainen tieto syntyy ajan kuluessa ja siirtyy eteenpäin vain lähipiirissä yhteistyön ja keskinäisen oppimisen kautta. Työyhteisöissä tulisi tunnistaa sen jäsenillä oleva arvokas hiljainen tieto, jota jakamalla ja dokumentoimalla voidaan lisätä työn sujuvuutta. (Viitala & Jylhä 2019.) Kanniston (2024) kehittämistyössä hiljaisen tiedon jakaminen lisäsi tutkijan ymmärrystä organisaation sisällä olevasta näkymättömästä tiedosta.
Kirjoittajat
Paula Kannisto valmistui LAB-ammattikorkeakoulusta toukokuussa 2024 liiketoiminnan digitaaliset ratkaisut (YAMK) -koulutuksesta.
Sariseelia Sore työskentelee LAB-ammattikorkeakoulussa lehtorina ja koordinaattorina liiketoiminnan digitaaliset ratkaisut (YAMK) -koulutuksessa.
Lähteet
Kannisto, P. 2024. Tiedon hyödyntämisen kehittäminen laskentatunnisteiden avulla – Case Lahden kaupunki. YAMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 10.4.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024051010850
Koski, A. 2014. Hiljaisen tiedon jakamiseen vaikuttavat tekijät ja tiedon säilyttäminen organisaatiossa – Case henkilöstöpalveluyritys. Pro gradu -tutkielma. Lapin yliopisto. Viitattu 2.4.2024. Saatavissa https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/60937/Koski.Aapo.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Nonaka, I., Toyama, R. & Konno, N. 2000. SECI, Ba and Leadership: a Unified model of Dynamic Knowledge Creation. Long Range Planning 33 (1), p. 5–34. Viitattu 21.11.2023. Saatavissa https://www.sciencedirect.com/journal/long-range-planning/vol/
Ojasalo, K., Moilanen, T. & Ritalahti, J. 2010. Kehittämistyön menetelmät – Uudenlaista osaamista liiketoimintaan. Helsinki: SanomaPro.
Pohjalainen, M. 2012. Hiljaisen tiedon käsite ja hiljaisen tiedon tutkimus: katsaus viimeaikaiseen kehitykseen. Informaatiotutkimus 31 (3). Artikkeli. Viitattu 10.4.2024. Saatavissa https://journal.fi/inf/article/view/7079
Rytilä, M. 2011. Tietoperustainen johtaminen palvelutoiminnan suunnittelussa julkisella terveydenhuoltoalalla. Akateeminen väitöskirja. Lapin yliopisto. Viitattu 29.1.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201111081198
Syed, O. S. S.-I. & Fytton, R. 2004. Knowledge management in on public organization: a study on the relationship between organizational elements and the performance of knowledge transfer. Journal of Knowledge management. Vol. 8 (2), p. 95–111. Viitattu 2.1.2024. Saatavissa https://www-emerald-com.ezproxy.saimia.fi/insight/ content/doi/10.1108/13673270410529145/full/pdf
Tanner, P. 2016. Osallistavat työpajamenetelmät – Case: Martela pelisääntötyöpaja monitilatoimistoon. Opinnäytetyö YAMK. Lahden ammattikorkeakoulu. Viitattu 3.3.2024. Saatavissa https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/114794/Tanner_Petra.pdf?sequence=1
Viitala, R. & Jylhä, E. 2019. Johtaminen – Keskeiset käsitteet, teoriat ja trendit. E-kirja. Helsinki: Edita. Ellibslibrary. Viitattu 7.1.2024. Saatavissa https://www.ellibslibrary.com/fi/book/978-951-37-7519-3
