Kestävyyssiirtymä Etelä-Karjalan turvesoilla

Suomi on pinta-alaan suhteutettuna erittäin soinen maa, noin kolmasosa sen pinta-alasta on suota. Suomen soita onkin hyödynnetty eri tarkoituksiin. Suot ovat arvokkaita taloudellisesti, sillä niitä käytetään puu- ja turvetuotannossa. Puustoisia korpi- ja rämesoita on kuivatettu metsätalouden ja turvetuotannon käyttöön.

Etelä-Karjala on yksi niistä alueista, jossa sijaitsee useita turvesoita. Soilta saatava turve on perinteisesti ollut tärkeä energianlähde erityisesti kaukolämpötarkoituksessa, mutta myös kasvualustana puutarhaviljelyssä ja maataloudessa. Nyt meneillään oleva energiasiirtymä pyrkii korvaamaan fossiiliset polttoaineet, kuten turpeen, puhtailla energiaratkaisuilla. LAB-ammattikorkeakoulun MAMIKSA-hanke tukee oikeudenmukaista siirtymää turpeesta luopumisessa (LAB 2024).

[Alt-teksti: hieman sumuinen turvesuo, pieniä havupuita ja ruskeaa maastoa.] — Kuva 1. MAMIKSA-hanke tukee osaltaan turvealan kestävää siirtymää Etelä-Karjalassa. (Kuva: Mirja Harvistola)

Turvetuotanto Suomessa

Suomessa on 9,08 miljoonaa hehtaaria turvemaata. Siitä alle prosentin verran on turvetuotantoon käytettyä pinta-alaa. Suomessa reilu puolet nostetusta turpeesta menee energiakäyttöön, kun taas loput käytetään kuivike- ja kasvuturpeena. Vuonna 2023 Suomessa tuotettiin turvetuotteita yhteensä 5,4 miljoonaa kuutiometriä, josta 3,2 miljoonaa kuutiometriä oli energiaturvetta ja 2,2 miljoonaa kuutiometriä muita laatuja, kuten kasvu- ja kuiviketurpeita. Energiaturpeen osuus Suomen energiatuotannosta on supistunut viime vuosina pariin prosenttiin ja kymmeneen prosenttiin kaukolämmöstä. (Bioenergia ry; Rantonen 2024.)

Turvesoiden tilanne Etelä-Karjalassa

Neovan turvetoimintojen johtajan Pasi Rantosen (2024) mukaan Etelä-Karjalassa on useita turvesoita, jotka ovat edelleen toiminnassa tai siirtymässä uusiin käyttötarkoituksiin. Alueella toiminnassa olevia turvesoita ovat muun muassa Kiihansuo Savitaipaleella sekä Suursuo ja Vehkataipaleensuo Taipalsaarella, Lampsansuo Lappeenrannassa, Nokeissuo, Säkkisuo ja Suurisuo Luumäellä, sekä Oritsuo ja Kesselilänsuo Ruokolahdella. Näiden soiden osalta turpeen nosto jatkuu. Joillakin alueilla, kuten Leppisuolla Luumäellä ja Konnunsuolla Lappeenrannassa, tuotanto on jo päättynyt. (Rantonen 2024.)

Kestävyyssiirtymän ja Ukrainan sodan vaikutukset turvealan työllisyyteen

MAMIKSA-hankkeen kohderyhmänä ovat turvealalla tai sen alihankkijoina aiemmin työskennelleet henkilöt sekä nuoret, joilta mahdollisuus turvealalle työllistymiseen on poistunut. Turvealan energiakäytön vähenemisestä johtuvaan tilanteeseen tarjotaan muutosvalmennusta sekä sparrausta uuden liiketoiminnan kehittämiseen ja itsensä työllistämiseen. (LAB 2024.)

Turvetuotannon väheneminen on vaikuttanut työllisyystilanteeseen Etelä-Karjalassa. Tarkkojen vaikutusten laskeminen on haastavaa, sillä monet turvetuotannon parissa työskennelleet ovat monialayrittäjiä, joilla on myös muita toimentulon tukijalkoja, kuten maa- ja metsätalous sekä koneurakointi. Turvetuotannosta työttömäksi jääneet ovatkin usein löytäneet työllistymismahdollisuuksia näiltä muilta aloilta. (Rantonen 2024.)

Energiasiirtymän myötä alueen turvetuotanto on vähentynyt, mutta Ukrainan sodan alkaminen vaikutti merkittävästi turpeennostoon Etelä-Karjalassa. Energiaturpeen tuotantoa on jatkettu suuremmalla volyymilla kuin ennen sotaa oli arvioitu. Myös muiden turvetuotteiden kysyntä on kasvanut, koska esimerkiksi kuiviketurvetta ei tuoda enää Venäjältä Suomeen. Turve on edelleen osa omavaraisuutta ja huoltovarmuutta, mutta Neova tutkii aktiivisesti kestävän energiaan siirtymistä ja muun muassa aurinkovoimaloiden perustamismahdollisuuksia entisille turvesoille. (Rantonen 2024.)

Kirjoittaja

Mirja Harvistola toimii LAB-ammattikorkeakoulun liiketoimintayksikössä TKI-asiantuntijana sekä projektipäällikkönä hankkeessa MAMIKSA – Maaseudun mikroyritykset kestävyyssiirtymän ajureina (LAB 2024).