Mitä se polkujuoksija haluaa?
”Haen metsästä aina erilaisia kokemuksia. Vaihtelevuutta, rauhoittumista, irtautumista arjesta ja seikkailumieltä.” Näin vastasivat polkujuoksijat, kun heidän kokemuksiaan ja toiveitaan selvitettiin haastatteluilla kesällä 2020. Samalla keskusteluissa kartoitettiin, kuinka polkuliikuntaa harrastavat valitsevat reittinsä ja minkälaista teknologiaa poluille otetaan mukaan.
Selvitys liittyi Konenäkö-hankkeeseen, jossa oli lähdetty kehittämään juurakkoja ja kiviä havainnoivaa tekoälyteknologiaa, Kivitutkaa. Tavoitteena oli kehittää polkujuoksukokemusta yhdistämällä polkuja kuluttavat liikkujat sekä konenäköteknologia.
Voisiko polkujen laatua havaita konenäön avulla ja olisiko tällä tiedolla arvoa poluilla liikkuville ihmisille? Asian jatkokäsittelyä varten ja tiedon lisäämiseksi päätettiin järjestää työpaja, jonne kutsuttiin poluilla ahkerasti vierailevat juoksijat sekä pyöräilijät.
Yhteiskehittäminen auttaa
Jo ennen työpajaa kehittäjäryhmällä oli haastatteluissa noussut käsitys polkujuoksijoiden ajattelun ja toiminnan erityispiirteistä. Työpajan aikana näitä käsityksiä elävöitettiin ja vahvistettiin erilaisin menetelmin. Apuna tässä käytettiin palvelumuotoilun työkaluja, kuten palvelupolkuja, tarinallistamista, käyttäjäprofiileja sekä visuaalista mielikuva-aineistoa.
Osallistujat pystyivät kertomaan tarinoitaan polkujuoksukokemuksista paperinuken sekä visuaalisten aineistojen, kuten leikekuvien avulla. Työpajapöydillä oli valittavana kuvia henkilöistä sekä esineitä, joista kukin pystyi kokoamaan oman kombinaationsa ja kuvaamaan kokemusta sen kautta.
Lopuksi tarina ja sen tapahtumat kuljetettiin pelilaudanomaisella pohjalla, ja kuvitteelliset roolihahmot kohtasivat yllätyksellisiä tilanteita, kun osallistujat samalla kommentoivat, kuinka hahmot reagoisivat näihin tilanteisiin. Ensin tuli valmistautua polulle lähtöön, löytää sinne, käyttää erilaisia laitteita (muun muassa sykemittaria), viettää taukoa sekä lopulta palata polulta ja jakaa kokemus tavalla tai toisella. Aivan työpajan lopuksi osallistujat rakensivat yhdessä ideaalisovelluksen harrastuksensa tueksi.
Polkujuoksijasta polkuliikunnan harrastajaksi
Työpaja ja polkujuoksijoiden sekä pyöräilijöiden kohtaaminen auttoivat suuntaamaan teknologian kehittämistä tarkemmin. Koska enemmän polkuja käyttävät lähtevät liikkumaan varsin kevyellä varustuksella, he eivät esimerkiksi kanna mukanaan kännykkää. Harrastajat myös tunsivat varsin hyvin mahdolliset polut ja niiden sijainnit. Tämä kokemus ja tieto auttoivat kehittäjäryhmää asemoimaan Kivitutkaa uudelleen. Käyttäjäprofiili tarkentui polkujuoksijasta polkuliikunnan harrastajaksi.
Tämän työn päätteeksi kehitettiin Luontis-sovelluksen konsepti. Nyt sovellus ja Kivitutka-ominaisuus nähtiin terveyttä edistävänä sekä liikkumisen esteitä poistavana palveluna. Se kertoisi reittien haastavuudesta muun muassa liikuntarajoitteisille ja vähemmän liikuntaa harrastaville.
Haastattelut, työpaja ja konsepti tehtiin yhteistyössä opiskelijaharjoittelija RikuRantaharjun kanssa.
Konenäkö-hankkeessa pyritään yhdistämään tekoälyn ja konenäön osaajat sekä tätä osaamista soveltavat organisaatiot. Tavoitteena on levittää tietoa sekä luoda konenäön kokeiluja, joilla voidaan parantaa sotepalveluiden laatua.
Seuraa projektia www.tekoalypaja.fi
Kirjoittajat
Sami Makkula toimii Konenäkö-projektin palvelumuotoiluasiantuntijana LAB-ammattikorkeakoulussa. Hänen intohimonansa ovat asiakaskokemuksen kehittäminen sekä uudet palvelukonseptit.
Riku Rantaharju opiskelee kokemus- ja palvelumuotoilua LAB-ammattikorkeakoulussa.
