Viime vuosien yhteiskunnalliset muutokset ovat herättäneet ihmisissä kiinnostusta julkista tilaa ja lähiluontoa kohtaan. Kun kaupallisen keskustatilan kiinnostavuus on laskenut, on suosittujen julkisten tilojen ja aktiviteettialueiden käyttö sekä tarve kasvanut. (Gehl Architects 2020.) Partasen (2023) opinnäytetyö käsittelee ihmislähtöisen suunnittelunäkökulman vahvistamista kaupunkien julkisen tilan suunnittelussa. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Dikkaa-hanke.
Vuoteen 2050 mennessä jo 70 prosenttia maailman väestöstä asuu kaupungeissa (UNESCO 2023). Tämä luo tarpeen tiivistää kaupunkeja ja saada arjen sekä vapaa-ajan palvelut kaupunkilaisten ulottuville. Nopea kaupungistuminen ja ehtyvät resurssit pakottavat hyödyntämään ja kehittämään olemassa olevaa kaupunkitilaa viisaasti ja laadukkaasti. Samalla kun kaupunkien asumiskulut nousevat, nousee myös rakennusten välisen elämän arvo. (Sim 2022.) Kutsuvat ja kiinnostavat julkiset tilat sekä rakentavat sosiaalista yhteenkuuluvuutta, että tukevat kaupunkilaisten hyvinvointia. Osallistavien, terveiden, toimivien ja tuottavien kaupunkien rakentaminen on suurin yhteiskunnallinen haasteemme kaupungistumisessa (Porada 2013). Millainen on kaupunkitila asukkaiden kuvittelemana?
Kadut ihmisille – julkisen tilan uudelleenajattelu kaupungeissa
Laadukkaat julkiset tilat parantavat asukkaiden fyysistä ja henkistä hyvinvointia tarjoamalla elvyttäviä viherympäristöjä, esteettömiä jalkakäytäviä ja pyöräteitä, sekä kannustamalla ulkoiluun. Julkiset viheralueet voivat edistää merkittävästi myös ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen hillitsemistä. (Martinuzzi & Lahoud 2020, 8.) Kaupunkien julkisten tilojen laadulla on suuri merkitys kaupunkitilan elävyydelle, mikä vaikuttaa myös kaupunkien taloudelliseen ja sosiaaliseen kestävyyteen (Schmoch 2017). Kaupunkikeskustojen elinvoiman lasku luo tarpeen määrittää uudelleen millainen julkinen tilamme on. Dikkaa-hanke etsi uusia digitaalisia ratkaisuja kaupunkikeskustan tyhjien kivijalkaliikkeiden aktivoimiseksi ja kulttuurin tukemiseksi. Linkki Dikkaa-hankkeen projektisivuille.
Suurkaupungeissa katutilaa on alettu palauttamaan takaisin kaupunkielämälle ja kulttuurille. New Yorkin Open Streets – ohjelma lisää korttelien vetovoimaa ja turvallisuutta yksityisautoilua rajoittamalla (The City of New York 2023.) Ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä hyödynnetään strategista muotoilua ja visioidaan asukkaiden kanssa autovapaita kaupunkeja (Williams 2023). Lontoossa vietetään vuosittain autotonta päivää – Car-free Day (Hong 2019). Oslo on ottanut askeleen pidemmälle (kuva 1 ja 2) ja luonut autottomia keskusta-alueita asukkailleen (Lundkvist 2019; Elvaas 2020).
Visualisointi muutoksen työkaluna
Osallistavassa kaupunkivisioinnissa on tunnistettu, että visualisoinneilla on merkittävä vaikutus ihmisten mielipiteiden muodostamisessa (kuva 3). (Partanen 2023, 92; Possible 2022) Monet kaupunkiympäristön kestävyyshaasteet ovat monitasoisia ja abstrakteja ja Ikävalko (2021) kuvaa, että muotoiluosaamisella voidaan tuoda näkyväksi näitä aineettomia asioita ja abstrakteja kokonaisuuksia. Siten helpotetaan monialaisen yhteisen ymmärryksen saavuttamista.
UrbanistAI hyödyntää osallistavassa kaupunkisuunnittelussa tekoälyavusteista työkalua, jonka avulla asukkaat saavat reaaliajassa näkyväksi kaupunkivisionsa. Tämän halutaan vahvistavan kaupunkilaisten demokraattista osallisuutta kaupunkitilojen suunnitteluun. (UrbanistAI 2023.)
Vaikka sujuva liikkuminen on tärkeää kaupunkien palveluiden ja julkisten tilojen saavutettavuudessa, on yksityisautoilun priorisointi merkittävästi muokannut kaupunkitilaamme. Asukkaiden visioima kaupunkitila on ensisijaisesti elävä ja vehreä, siellä on nähtävää ja liikkuminen on esteetöntä sekä turvallista.
Kirjoittajat
Henna Partanen on LAB-ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin kokemus- ja palvelumuotoilun koulutusohjelmasta valmistuva muotoilija, jonka opinnäytetyö Kutsuvat kaupunkitilat: julkisen tilan ihmislähtöinen suunnitteluohjeisto on julkaistu Theseuksessa.
Sara Ikävalko toimii LAB-ammattikorkeakoulussa palvelu- ja kaupunkimuotoilun lehtorina, sekä projektipäällikkönä ja TKI-asiantuntijana palvelumuotoilun ja aluekehittämisen hankkeissa.
Lähteet
Gehl Architects. 2020. Public Space and Public Life during COVID19. Viitattu 11.1.2023. Saatavissa https://issuu.com/gehlarchitects/docs/public_space_and_public_life_during_covid-19
Elvaas, T. 2020. How Oslo Reached Vision Zero. Inside the Car-free Livability Program that transformed Norway’s capital. Vision Zero City Journal. Viitattu 22.4.2023. Saatavissa https://medium.com/vision-zero-cities-journal/how-oslo-reached-vision-zero-b952aed44697
Hong, A. 2019. A Car Free City: Utopian Dream or Realistic Vision? A network based at the University of Oxford showcasing ESRC research on cities. Blogi. Viitattu 25.4.2023. Saatavissa https://www.urbantransformations.ox.ac.uk/blog/2019/a-car-free-city-utopian-dream-or-realistic-vision/
Ikävalko, S. 2021. Muotoilemalla sujuvampia kaupunkeja. Kumpulainen, K. (toim.). City as a Service. Kohti yritysystävällistä kaupunkia. PDF. Lahti: LAB-ammattikorkeakoulu, 12–20. Viitattu 28.4.2023. Saatavissa https://www.theseus.fi/bitstream/hadle/10024/507176/LAB_2021_32.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Krook, C. 2019. Oslo Byliv Kirkegata. City Focus: Car-Free Livability Program in Oslo. Pacific Roots Magazine. 9/2019. Viitattu 28.4.2023. Saatavissa http://pacificrootsmagazine.com/city-focus-car-free-livability-program-in-oslo/
Lundkvist, A. 2019. City Focus. Car-Free Livability Program in Oslo. Viitattu 28.4.2023. Saatavissa http://pacificrootsmagazine.com/city-focus-car-free-livability-program-in-oslo/
Martinuzzi, C. & Lahoud, C. 2020. Public space site-specifc assessment: Guidelines to achieve quality public spacesat neighbourhood level. United Nations Human Settlements Programme. UN-Habitat. PDF-tiedosto. Viitattu 23.4.2023 Saatavissa https://unhabitat.org/public-space-site-specific-assessment-guidelines-to-achieve-quality-public-spaces-at-neighbourhood
Partanen, H. 2023. Kutsuvat kaupunkitilat. Julkisen tilan ihmislähtöinen suunnitteluohjeisto. LAB-ammattikorkeakoulu, 92. PDF. Viitattu 21.6.2023. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202304286817
Porada, B. 2013. Ten Ways to Transform Cities through Placemaking and Public Spaces. ArchDaily. Viitattu 24.4.2023. Saatavissa https://www.archdaily.com/362988/ten-ways-to-transform-cities-through-placemaking-and-public-spaces
Possible. 2022. Car Free Visions. Viitattu 25.4.2023. Saatavissa https://www.wearepossible.org/car-free-visions
Possible. 2022. Car Free Visions. Hyde Park Corner. Car free megacities. Viitattu 25.4.2023. Saatavissa https://www.carfreemegacities.org/visions-london
Schmoch, M. 2017. From placemaking to placekeeping? URBACT blogi. Viitattu 28.4.2023 Saatavissa https://www.blog.urbact.eu/2017/11/from-placemaking-to-placekeeping/
Sim, D. 2022. Päivänen, J., Päivänen, O. (suom.). Pehmeä kaupunki. Hyvän kaupunkielämän perusteet. Helsinki: Rakennustieto Oy.
Sørensen, I. 2019. In Frederiksplass on a former parking space. City Focus: Car-Free Livability Program in Oslo. Pacific Roots Magazine. 9/2019. Viitattu 28.4.2023. Saatavissa http://pacificrootsmagazine.com/city-focus-car-free-livability-program-in-oslo/
The City of New York. 2023. Open Streets. Viitattu 26.4.2023. Saatavissa https://www.nyc.gov/html/dot/html/pedestrians/openstreets.shtml
UNESCO. 2023. Cities Platform. Viitattu 28.4.2023. Saatavissa https://www.unesco.org/en/sustainable-cities
UrbanistAI. Viitattu 28.4.2023. Saatavissa https://urbanistai.com/
Williams, J. 2023. Visions of car-free cities. A greener life, a greener world. Blogi. Viitattu 25.4.2023. Saatavissa https://agreenerlifeagreenerworld.net/2023/02/18/visions-of-car-free-cities/
Linkit
Linkki 1. LUT. 2023. Digitaalisuus keskustan kivijalkaliiketilojen tulevaisuuden elinvoiman määrittäjänä korona-ajan jälkeen – Dikkaa. Dikkaa hankesivut. Viitattu 25.4.2023. Saatavissa https://www.lut.fi/fi/projekti/digitaalisuus-keskustan-kivijalkaliiketilojen-tulevaisuuden-elinvoiman-maarittajana-korona
