Metsiemme tulevaisuus

Kieli on valtaa. Se miten puhumme asioista heijastaa taustalla olevia arvoja ja ajatusmalleja. Nykyisessä metsätalouden diskurssissa puhutaan metsänhoidollisista tarpeista, puun hinnasta ja metsien tarjoamista ekosysteemipalveluista (Jokiranta ym. 2019, 144–145). Muutos on suuri siihen esikristilliseen aikaan, jolloin pyhyys löytyi metsistä (Sommar 2020) ja puiden nimet polveutuivat kiinteäksi osaksi suomalaista nimistöä (Häkkinen 2019).

Kuka päättää, miten metsistä puhutaan?

Toisen maailmansodan jälkimainingeissa, energiavajeen ja sotakorvausten myötä, suomalaisesta metsäomaisuudesta tuli ensisijaisesti taloudellinen resurssi (Jokiranta ym. 2019, 36). Tällä hetkellä biotalousbuumi ja ilmastonmuutoksen hillintätoimet luovat uudenlaisia paineita suomalaismetsiin.

Luonnolla ei ole omaa sometiliä. Tällä hetkellä luonnon äänenä Suomessa toimivat etupäässä viranomaiset (Pöntinen 2012). Mitä laajempi ja moninaisempi joukko hyväksytään luonnon puhevallan käyttäjiksi, sitä paremmin sen ääni tulee kuulluksi myös tulevaisuudessa.

Entäpä, jos suomalaisella metsällä olisi sometili? Mitä se postaisi?

”Vuosikasvu 7m3/ha, uusi ennätys hiilensidonnassa”

”Viimeinen ikihonka kaadettu tänään, metsoista ei havaintoa muutamaan vuoteen #pelastetaanikimetsät”

”Hakkuutavoitetta laskettu 80 milj. kuutiosta 40 milj. kuutioon. *Tuntee tunnetta helpottunut*”

Kieli tulevaisuuden luojana

Kieli luo todellisuutta. Tämän tunnisti myös tulevaisuudentutkija Sohail Inayatullah (1998) luodessaan kriittisen kerrosanalyysin (CLA) tulevaisuuskuvien luomisen tueksi. Menetelmässä ratkaisevia ovat myytti- ja maailmankuvatasot, joiden tunnistaminen näkyvien kerrosten alta vaatii pysähtymistä ja pohdintaa. Jotta voidaan tunnistaa metsiin liittyviä tulevaisuusoletuksia, täytyy kysyä, miten metsä koetaan ja miten siitä puhutaan. Tämä on tärkeää myös, mikäli haluamme haastaa talousmetsiimme liittyviä tulevaisuusnäkymiä ja luoda uusia diskursseja.

Suomalaismetsien tulevaisuuden kannalta ratkaisevaa on, puhummeko metsästä ekosysteemipalveluna, tulonlähteenä, hakkuualana ja kuutiomääränä vai kotina, monimuotoisuuden vaalijana, itsessään arvokkaana entiteettinä. Näemmekö tulevaisuuden metsää puilta?

Lähteet

Bergadder. 2015. Balog, R. Puita, metsä, sumu, sumuinen, havupuut. Pixabay. Viitattu 10.6.2022. Saatavissa https://pixabay.com/fi/photos/puita-mets%c3%a4-sumu-sumuinen-havupuut-975091/

Häkkinen, K. 2019. Ennen metsää oli puita. Tiede. Viitattu 10.6.2022. Saatavissa https://www.tiede.fi/artikkeli/artikkelit/ennen-metsaa-oli-puita

Inayatullah, S. 1998. Causal layered analysis: Poststructuralism as method. Futures. Vol 30 (8), 815–829. Viitattu 10.6.2022 Saatavissa https://doi.org/10.1016/S0016-3287(98)00086-X

Jokiranta, A., Juntti, P., Ruohonen, A. & Räinä, J. Metsä meidän jälkeemme. 2. painos. Helsinki: Like Kustannus oy.

Pöntinen, S. 2012. Luonnon etu ei toteudu päätöksenteossa. Yle. Viitattu 10.6.2022. Saatavissa https://yle.fi/uutiset/3-5585490

Sommar, H. 2020. Suomalaisessa kansanuskossa vilisee jumalia ja haltijoita, pyhyys löytyy metsästä. Yle. Viitattu 10.6.2022. Saatavissa https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/02/09/suomalaisessa-kansanuskossa-vilisee-jumalia-ja-haltijoita-pyhyys-loytyy

Linkit

LAB. 2022. TUTU-verstas. Hanke. Viitattu 13.6.2022. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/tutu-verstas