Steven Johnsonin teokset ”Where Good Ideas Come From” (2010), ”Future Perfect”(2012) ja ”How We Got to Now”(2014), tarjoavat mielenkiintoisen näkökulman siihen, miten monisyinen ja yllättävä teknologian valtavirtaistuminen on prosessina – ja myös siihen, kuinka innovaatioihin johtavia mekanismeja voi simuloida.
Innovaatioiden ekosysteemi ja serendipiteetti
Johnson (2010; 2012; 2014) kuvaa, kuinka uudet ideat rakentuvat yleensä vanhojen pohjalle tai rinnalle ja käyttää tästä käsitettä ”mahdollisuuksien vierustila” (adjacent possible). Esimerkkinä Gutenbergin kirjapainotaidon keksiminen, joka loi kasvavan tarpeen silmälaseille, joiden valmistustaidon kehittyminen puolestaan johti mikroskoopin kehittämiseen ja sitä kautta aivan uusiin tieteellisiin löytöihin. Johnson osoittaa, kuinka usein näennäisesti pienet innovaatiot johtavat myöhemmin suuriin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Teknologian kehitys ei ole lineaarista, vaan haarautuvaa.
Innovaatioita syntyy parhaiten ympäristössä, jossa eri ideat ovat koko ajan toistensa näkyvissä, jolloin niiden kohtaaminen ja yhdistyminen on todennäköisempää. Johnson kutsuu tällaisia ympäristöjä ”nestemäisiksi verkostoiksi” (liquid networks). Ne mahdollistavat ajatusten vapaan virran sekä yllättävien ja uudenlaisten kombinaatioiden syntymisen. Internet ja muut modernit teknologiat ovat tehneet mahdolliseksi juuri tämänkaltaisen kollektiivisen luovuuden ennennäkemättömällä tavalla. Online-yhteisöt, kuten avoimen lähdekoodin projektit, ovat hyviä esimerkkejä tällaisista verkostoista.
Johnson (mt.) korostaa myös sattuman osuutta innovaatioiden synnyssä. Tiedetään, että monet merkittävät keksinnöt, kuten penisilliini, ovat syntyneet enemmän tai vähemmän vahingossa muiden kokeilujen yhteydessä. Innovatiiviset ja tiiviit ympäristöt, kuten vilkkaat kaupungit tai tarpeeksi suuret monialaiset oppilaitokset, lisäävät tällaisten onnekkaiden ja hedelmällisten sattumien – serendipiteetin – todennäköisyyttä.
Mitä korkeakoulut voivat oppia Johnsonilta?
Johnsonin teoriat korostavat monialaisuuden, poikkitieteellisyyden ja avoimen yhteistyön merkitystä innovaatioiden synnyssä. Korkeakoulut voivat ottaa oppia tästä ja suosia monitieteellisiä projekteja, innovaatiohautomoita, kokeilukulttuuria ja avointa yhteistyötä eri tahojen välillä. Periaatteessa näin tehdään jo, mutta tulisi tehdä selkeästi enemmän ja systemaattisemmin eli tietoisesti rakentaa innovaatioita edistäviä systeemisiä rakenteita.
Ymmärtämällä innovaatioiden syntymekanismeja on mahdollista suunnitella niille suotuisia ympäristöjä ja käytäntöjä. Innovaatiot ovat seurausta ympäristön, monimuotoisuuden ja sattuman yhdistelmästä. Luomalla tilaa tiiviille vuorovaikutukselle, sallimalla virheet ja hyödyntämällä teknologian tarjoamia mahdollisuuksia voimme edistää luovuutta ja löytää uusia ratkaisuja. Innovaatio ei ole vain lopputulos, vaan jatkuva prosessi, joka vaatii oikeanlaisen ilmapiirin kukoistaakseen.
Esimerkiksi näin:
- Poikkitieteelliset projektit: Palkitaan opiskelijoita ja tutkijoita eri alojen osaamisen yhdistämisestä.
- Innovaatiohautomot: Luodaan fyysisiä ja virtuaalisia ympäristöjä, joissa useiden alojen opiskelijat kohtaavat ja vaihtavat ideoita
- Kokeilukulttuuri: Edellytetään ketterää ja luovaa ajattelua ja opetellaan hyödyntämään aiempia epäonnistumisia resurssina.
- Avoin yhteistyö: Rakennetaan jatkuvaa kurssiyhteistyötä eri yritysten, oppilaitosten ja yhteisöjen välille.
- Teknologian hyödyntäminen: Käytetään uusimpia teknologioita tietoisen välineellisesti ja eettisesti. Ei olla teknologian passiivisia käyttäjiä, vaan muotoillaan teknologiaa aktiivisesti paremmaksi.
Tämän ilmapiirin rakentamisessa muotoilulla on erityisasema. Johnson (2014) esittää, että design voi parhaiten tarjota sen infrastruktuurin, joka yhdistää teknologian ja käyttökokemuksen. Designin tehtävä on usein luoda luovuuden mahdollistavat ympäristöt, olivatpa ne sitten fyysisiä tiloja, käyttöliittymiä tai verkostoja.
Kirjoittaja
Harri Heikkilä on visuaalisen viestinnän ja UX/UI:n yliopettaja. Hän toimii SOLA-projektin digitaalisen kehittämisen asiantuntijana.
Lähteet
Johnson, S. 2010. Where Good Ideas Come From: The Natural History of Innovation. Riverhead Books.
Johnson, S. 2012. Future Perfect: The Case for Progress in a Networked Age. Riverhead Books.
Johnson, S. 2014. How We Got to Now: Six Innovations That Made the Modern World. Riverhead Books.
