Oppimiskokemusta kokemustiedosta

Sosionomikoulutuksessa tavoitteena on luoda opiskelijoille sosiaalialan kompetenssien mukaista osaamista erilaisissa oppimisympäristöissä. Mielenterveys- ja päihdetyön opintojaksoilla sosionomiopiskelijat osallistuivat opiskelijoiden mielenterveysviikon tapahtumiin toteuttajina sekä osallistujina. Siivittämö-hankkeen (LAB 2024) järjestämässä Toivo, osallisuus ja sinä -tapahtumassa kaksi sosionomiopiskelijaa oli mukana tilaisuuden suunnittelussa ja juontamisessa. Sisältönä iltapäivässä olivat kahden kokemusasiantuntijan puheenvuorot riippuvuudesta, toipumisesta ja toivosta. (Kuva 1). Iltapäivä tarjosi oivallisen oppimisympäristön luoda opiskelijoille kokemustiedon merkityksiä omassa ammatillisessa kasvussaan.

Mitä kokemusasiantuntijuus on?  

Kokemusasiantuntija on yleensä kokemusasiantuntijakoulutuksen käynyt henkilö. Omakohtainen kokemus nivoutuu useimmiten päihde- tai mielenterveysongelmaan, jota tarkastellaan joko oman toipumisen tai läheisen näkökulmasta. (Nordling 2023, 78–79.) 

Kokemusasiantuntijuus on terminä tullut tutuksi sosionomikoulutuksen myötä erilaisten kokemuspuheenvuorojen kautta. Näistä saa realistisempaa informaatiota kuin vain kirjoja lukemalla. Henkilökohtainen kokemus on aina rikkaampaa kuin kirjoihin tuotettu faktatieto, ja täten se tuo oppimiskokemukseen myös uusia ulottuvuuksia.

Kokemusasiantuntijat Marko ja Henriikka kertoivat kaunistelematta tarinansa. Heidän sanomastaan välittyi, että vaikka terveyden- ja sosiaalihuollon kentällä moni asia on mennyt eteenpäin, on tekemistä myös edelleen paljon. Esimerkiksi asenteet riippuvuuksiin ovat muuttuneet parempaan suuntaan. Syyllistävästä ja häpeään perustuvasta hoitokulttuurista on päästy eteenpäin, ja asiakkaiden hoito on laadukkaampaa ja henkilökohtaisempaa. Siitä huolimatta asiakkaiden kohtaamisessa on edelleen paljon oppimista.  

Toipumisen palapeli 

Puheenvuoroissa tuli esille, että toipuminen ja sen rakentuminen ovat pitkä prosessi, joka muodostuu monesta eri elementistä ja tekijästä. Toipumiseen tarvitaan toipujan omaa sisäistä motivaatiota sekä lähipiirin tukea. Marko ja Henriikka kertoivatkin, että iso osa toipumista on ollut perheen tuki ja ymmärrys.  

Tuki on tärkeää, mutta päätöksen lähteä toipumisen tielle tekee ihminen itse. Molemmat puhujat ovat tehneet paljon töitä, että ovat päässeet siihen pisteeseen, missä ovat tällä hetkellä. Molemmat ovat oppineet hyväksymään oman riippuvuutensa ja sen, miten se on vaikuttanut heidän elämäänsä. Marko ja Henriikka ovat edelleen toipumisen matkalla, mutta ovat pystyneet kieltäytymään riippuvuuksien aiheuttamilta mieliteoilta. Molemmat ovat löytäneet elämäänsä asioita, joista saavat iloa ja tyydytystä.

Matka toipumiseen ei ole yksinkertainen, joten voimme vain “nostaa hattua” heille molemmille. Iltapäivän keskeisenä oppimisen ja oivaltamisen kokemuksena on, että ihminen voi toipua ja selviytyä riippuvuudesta ja elää tasapainoista elämää kaikesta kokemastaan huolimatta.  Tärkeintä on uskoa itseensä ja uskaltaa näyttää haavoittuvuutensa ja rohkeutensa myös muille. Kokemusasiantuntijoiden kertomat tarinat ovat tärkeitä etenkin sosionomin ammatillisessa kasvussa, sillä niiden avulla pystymme ymmärtämään toipumisen matkaa paljon syvällisemmin.

Lähteet

LAB. 2024. Siivittämö. Hanke. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 6.5.2024. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/siivittamo

Nordling, E. 2023. Toipumisorientaatio mielenterveystyössä. Helsinki: Edita.