Museoiden kehittämisessä tulevaisuusajattelu ja yhteiskehittäminen ovat avainasemassa. Muotoiluosaajat ovat olleet viimeisen kymmenen vuoden aikana merkittäviä museoalan ja museokokemuksen kehittäjiä. LAB-ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutissa on tehty museokehittämisen yhteistyötä jo pitkään. Viimeisimpänä esimerkkinä tällaisesta on Helsingin kaupungin sisäpiha.
Helsingin kaupunginmuseon Falkmanin sisäpihalla (kuva 1), on piilevää potentiaalia, joka on jäänyt pitkään hyödyntämättä. Vailla selkeää identiteettiä ja toiminnallista sisältöä piha jäi irralliseksi osaksi museota ja oli käytössä lähinnä yksittäisten tapahtumien yhteydessä. Tämä haaste toimi lähtökohtana opinnäytetyölle, jonka tavoitteena oli kehittää pihalle kolme uutta palvelukonseptia, jotka vastaavat museon arvoihin, uusiin käyttötarkoituksiin ja pitkän aikavälin strategisiin tavoitteisiin.
Konseptikehitystä ohjasi ajatus siitä, että vaikka kyse on fyysisesti pienestä tilasta, sillä voi olla suuri merkitys yhteisöllisellä tasolla. Falkmanin pihasta haluttiin luoda tila, joka mahdollistaa ihmisten kohtaamisia, arjesta irtautumista ja uuden oppimista. Pihan kautta museon roolia kaupungissa voidaan laajentaa entistä merkityksellisemmäksi. Konseptit on suunniteltu houkuttelemaan uusia käyttäjäryhmiä ja madaltamaan kynnystä museossa vierailemiseen. Parhaimmillaan piha voi edistää yhteisöllisyyttä ja auttaa segregaation ehkäisemistä.
Osallisuus kehitystyössä vahvistaa demokratiaa
Helsinki on sitoutunut kehittämään sosiaalisesti kestäviä ratkaisuja ja käyttämään siihen soveltuvia placemaking-menetelmiä (Raivio 2022). Placemaking-menetelmissä kiinnitetään huomiota tulevaisuuteen sekä yhteisöön ja ihmisiin, joille tilaa suunnitellaan. Ajatuksena on luoda merkityksellisiä julkisia tiloja, jotka tuovat ihmisiä yhteen ja tukevat kävijöiden terveyttä ja hyvinvointia. Kehitystyössä on otettava huomioon, että jos tilaa halutaan suunnitella kaikille kaupunkilaisille, kaikkia kaupunkilaisryhmiä tulisi myös osallistaa kehitystyössä ennen yhteisen vision muodostamista. (Walhimer 2021, 91–93.)
Tulevaisuudentutkimuksessa ja ennakoinnissa osallisuuden korostaminen on jo tuttua, mutta viime vuosina on kiinnitetty yhä enemmän huomiota siihen, ketkä todellisuudessa pääsevät osallistumaan tulevaisuudesta käytävään keskusteluun. On tärkeää huomioida osallistujien ja näkökulmien moninaisuus sekä edellytykset osallistumiseen. Osallisuus on merkittävä tekijä demokratian vahvistamisessa ja yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaamisessa. (Dufva ym. 2024) Hyvällä suunnittelulla ja tietoisilla toimilla voidaan edistää yhdenvertaisia edellytyksiä osallistua tulevaisuudesta käytävään keskusteluun, mikä voi puolestaan syventää kokemusta yhteiskuntaan kuulumisesta (Rekola ym. 2025).
Museonäkökulmasta mahdollisuus osallisuuteen voi parhaassa tapauksessa houkutella uusia asiakasryhmiä paikalle. Placemaking-menetelmiä hyödyntämällä voidaan edesauttaa asiakkaan ja museon välisen tunnesiteen syntymistä ja luoda uusia merkittäviä asiakassuhteita. Ennen kaikkea eri ihmisryhmien huomioiminen vahvistaa viestiä siitä, että museoon kaikki ovat tervetulleita.
Kohti yhteisöllistä museotilaa
Tämän ajattelun pohjalta syntyivät kolme erilaista, mutta laadullisesti tasavertaista palvelukonseptia:
- Falkmanin taidepiha hyödyntää rakennuksen historiaa ja tarjoaa tilan luovuudelle ja taidekokemuksille.
- Helsingin kulttuurien piha tuo esiin kaupungin monikulttuurisuuden ja toimii vuorovaikutteisena tilana erilaisten kulttuurien kohtaamiselle.
- Aikamatkaamo hyödyntää tulevaisuuden teknologioita, kuten virtuaalitodellisuutta ja interaktiivisia elementtejä, tehden oppimisesta elämyksellistä ja saavutettavaa.
Opinnäytetyön lopputuloksena syntyi konseptikokonaisuus, joka ei ainoastaan elävöitä Falkmanin pihaa nykyhetkessä, vaan asettaa sen osaksi laajempaa museon ja kaupungin tulevaisuuskuvaa. Työssä yhdistyvät käyttäjälähtöisyys, kaupunkimuotoilu ja strateginen suunnittelu tavoilla, joka tukevat museon roolia osana kestävää, osallistavaa ja kokemuksellista kaupunkikulttuuria. Yhteiskehittäminen ja konseptityöskentely toimii tärkeänä perustana museon kehitystyössä kohti konkretiaa.
Kirjoittajat
Mitja Myllyniemi on LAB-ammattikorkeakoulusta keväällä 2025 valmistunut palvelumuotoilija ja yrittäjä yrityksessä Mitja Marius. Hän on kiinnostunut innovatiivisesta ja inklusiivisesta konseptityöskentelystä sekä luovasta kehitystyöstä.
Sara Ikävalko työskentelee LAB-ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutissa palvelumuotoilun ja kaupunkimuotoilun lehtorina ja opinnäytetöiden ohjaajana.
Lähteet
Dufva, M., Lähdemäki-Pekkinen, J., Poussa, L., Rekola, S. 2024. Tulevaisuusvalta – Lisää ääniä tulevaisuuskeskusteluun. Sitra. Julkaisu. Viitattu 3.9.2025. Saatavissa https://www.sitra.fi/julkaisut/tulevaisuusvalta/#kaikkien-aani-ei-kuulu-vaikka-tulevaisuus-on-yhteinen
Myllyniemi, M. 2025. Helsingin kaupunginmuseon sisäpihan konseptiuudistus – Falkmanin pihan kehittäminen palvelumuotoilun menetelmin. AMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, palvelumuotoilun ala. Helsinki. Viitattu 5.5.2025. Saatavissa https://www.theseus.fi/handle/10024/884256
Raivio, P. 2022. Kohti yhteistä kaupunkia – yhteistyötä elinvoimaisen ja houkuttelevan torin puolesta Malmilla. Design Helsinki. Blogi. Viitattu 3.9.2025. Saatavissa https://design.hel.fi/blogi/placemaking-toiminta-malmilla/
Rekola, S., Ylikoski, T. Kaikki mukaan tulevaisuuskeskusteluun – mutta miten? Tulevaisuusvallan laajentajan eettiset periaatteet. Sitra. Julkaisu. Viitattu 3.9.2025. Saatavissa https://www.sitra.fi/julkaisut/kaikki-mukaan-tulevaisuuskeskusteluun-mutta-miten/#yhdenvertaisuus-edista-yhdenvertaista-osallistumista-tulevaisuudesta-kaytaviin-keskusteluihin
Walhimer M. 2021. Designing museum experiences. Lanham: Rowman & Littlefield.
