Puolisoiden omistusoikeus avioliitossa

Puolisoiden itsenäinen asema omaisuuden omistamisen osalta heijastuu avioliittolain määräyksistä. Aviovarallisuusjärjestelmä rakentuu omaisuuden erillisyyden periaatteelle. Avioliitossa se tarkoittaa sitä, että omistusoikeus kuuluu sille puolisolle, joka on omaisuuden saanut ennen avioliittoa tai sen aikana (Aarnio & Kangas 2010).

Omistusoikeus voi pohjautua myös lailliseen saantoon. Tyypillisiä saantoja ovat kauppa, lahja ja vaihto. Näiden lisäksi saanto voi perustua esimerkiksi ositukseen, perintöön ja testamenttiin (Avioliittolaki 234/1929, 1 §).

Aviovarallisuusjärjestelmän keskiössä on avio-oikeus. Se tarkoittaa oikeutta toisen omaisuuteen (Avioliittolaki 35.1 §). Avio-oikeuden ajallinen ulottuvuus alkaa vihkimisestä ja päättyy puolison kuolemaan tai avioeron vireilletuloon.

Avio-omaisuuteen kuuluu ennen avioliittoa saatu omaisuus. Omaisuuden laadulla ei ole merkitystä. Esimerkiksi testamentilla tai lahjakirjalla saatu omaisuus on avio-oikeuden alaista omaisuutta. Ainoastaan omaisuus, joka kuuluu ns. vapaaomaisuusmääräyksen piiriin, jää avio-oikeuden ulkopuolelle. Tämä edellyttää esimerkiksi lahjakirjassa merkintää siitä, että aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta kyseiseen omaisuuteen.

Kuva 1. Avioliitto on muutakin kuin romanttista tunnetta; siihen liittyy myös taloudellisia sitoumuksia. (JK_90 2019)

Kaikesta ei voi vapaasti sopia keskenään

Avioliitossa puolisot voivat melko vapaasti tehdä keskinäisiä sopimuksia, jos niitä ei nimenomaisesti ole kielletty. Sopimusvapautta on kuitenkin rajoitettu esimerkiksi elatusvelvollisuuden ja vallintasäännösten osalta. Puolisot eivät voi sitoutua olemaan täyttämättä elatusvelvollisuuttaan eivätkä etukäteen luopua vetoamasta vallintasäännöksiin (Aarnio 2018).

Siinä tapauksessa että avioliitto purkautuu, kummallakin puolisolla on oikeus vaatia yhteisen omaisuuden jakamista osituksella. Omistuskysymyksistä tulee usein kiistaa avioliiton päätyttyä. Kun avioero tulee vireille, niin sen jälkeen lahjana tai perintönä saatuun omaisuuteen katkeaa puolisoiden avio-oikeus (Avioliittolaki 90 §, 2. kohta). Tähän liittyy kuitenkin varauma, joka koskee tilanteita, joissa avioero raukeaa harkinta-ajan jälkeen.

Kirjoittaja

Jarmo Kemppinen, KTM yritysjuridiikka, opettaa LAB-ammattikorkeakoulussa muun muassa perhe- ja perintöoikeutta.

Lähteet

Aarnio,A. & Kangas,U. 2010. Perhevarallisuusoikeus. Helsinki: Talentum Oy.

Aarnio, U. 2018. Perhevarallisuusoikeus. Helsinki: Alma Talent Oy.

Avioliittolaki 234/1929. Finlex. [Viitattu 5.10.2021]. Saatavissa: https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234

Kuvat

Kuva 1. JK_90. 2019. Kopp, J. Häät, morsiuskimppu, pari. Pixabay. [Viitattu 20.11.2021]. Saatavissa: https://pixabay.com/fi/photos/h%c3%a4%c3%a4t-morsiuskimppu-pari-4066022/