Päihdeongelmaisiin naisiin liittyy monia mielipiteitä sekä tunnetason reaktioita. Päihdeäitejä kohdatessa omat tunnereaktiot vaikuttavat sote-alan henkilöstön ammattimaiseen kohtaamiseen. LAB-ammattikorkeakoulun opiskelijat käsittelivät yhteisön terveyden edistämisen opintojakson oppistehtävässään päihdeäitien kohtaamista ja hyvinvoinnin tukemista osana sote-alan ammattilaisen työtä.
Päihderiippuvuus on terveyttä uhkaava sairaus, johon liittyy päihteiden käytön salaamista ja pakonomaista käyttöä. Päihteiden ongelmakäytöllä tarkoitetaan yhden tai useamman päihteen käyttöä, josta aiheutuu niin sosiaalisia kuin terveydellisiä haittoja. Raskaana olevista naisista noin 6 % käyttää päihteitä, eli vuosittain 3000–3600 sikiötä altistuu päihteille (Kahila 2018). On havaittu, että alkuraskauden päihdekäyttö jatkuu samanlaisena kuin ennen raskautta, sillä raskauksista noin puolet on suunnittelemattomia (Kahila 2018).
Riippuvuuden ohjaamasta elämästä on vaikea irrottautua
Jo pelkkään päihderiippuvuuteen liittyy yhteiskunnassamme stigma, joka on usein voimakkaampi, kun kyseessä on raskaana oleva päihdeongelmainen. Törmä (2011) toteaa äitiyden olevan yksi tiukimpia rooleja, johon liittyy kovia onnistumisen paineita niin äidin itsensä kuin hänen ympäristönsäkin osalta. Jokainen äiti haluaisi olla hyvä äiti.
Päihteidenkäytön ohjaamassa elämässä päihteistä irrottautuminen voi kuitenkin tuntua hyvin haasteelliselta ja elinympäristö voi usein olla päihteiden käyttöä tukeva. Arponen & Häkkinen (2021) korostavat, että raskaana oleva voi tuntea syyllisyyttä, ja häntä voi hävettää oma tilanteensa.
Muhonen (2017) toteaa gradussaan sikiövaurioita estävän tahdonvastaisen hoidon olevan pohjoismainen ilmiö, joka on käytössä jo Ruotsissa ja Norjassa. Aika näyttää, otetaanko myös Suomessa tulevaisuudessa käyttöön vastaavia tahdonvastaisia toimintatapoja raskaana oleville päihdekäyttäjille.
Päihteitä käyttävän äidin voimavarat
Björnin (2021) mukaan raskaana olevien psyykkisiä voimaannuttavia tekijöitä ovat muun muassa halu elää ja olla terve, halu tuntea eikä turtua, oman identiteetin tunnistaminen, halu päättää omasta elämästä, vastuunotto sekä toiveikkuus. Raskaus on myös fyysisesti voimaannuttava tekijä, joka herättää motivaation terveemmälle elämälle.
Sosiaalisia voimaannuttavia tekijöitä ovat tulevaan lapseen jo raskausaikana luotavat siteet sekä tulevan äidin lähipiirin hyväksyntä. Myös lähipiirin tuoma turva ja muutoksessa mukana eläminen merkitsevät.
Arposen & Häkkisen (2021) mukaan on huomioitava, että palvelun tarve on usein hyvin moninainen, ja keskeiseksi nouseekin sote-alan ammattilaisten toimiminen tiiminä. Ehkäisevän työn merkitys korostuu päihdeäitien kohdalla jo silloin, kun raskaus on suunnitteilla. Rutiininomainen päihteiden käytöstä kysyminen neuvolassa vaikuttaisi olevan paras tapa tunnistaa päihteitä käyttävät raskaana olevat. Kahilan (2022) mukaan äitiysneuvolan tehtävä on motivoida raskaana olevaa sitoutumaan äitiyspoliklinikalla tapahtuvaan seurantaan.
Päihteistä irti pääseminen ei tapahdu hetkessä, sillä eletty elämä ja sen tapahtumat ovat osa tämänhetkistä ja tulevaa minäkuvaa (Muhonen 2017). Päihderiippuvuus antaa aina oman haasteensa raskausaikaan. Tuorilan (2013) mukaan sote-alan henkilöstön tulee ymmärtää, etteivät asiakkaille annetut määräykset tuo mukanaan terveyttä. Asiakkaan tulee itse löytää motivaatio terveytensä ylläpitämiseen, ja hänellä tulee olla saatavilla laadukasta ja helposti ymmärrettävää tietoa.
Kirjoittajat
Annemai Soovre ja Jenna Hellsten ovat LAB-ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopiskelijoita.
Jaana Ahl työskentelee asiantuntijana LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikössä.
Tiina Simola on hoitotyön lehtori LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikössä.
Lähteet
Arponen, A. & Häkkinen, M. 2021. Päihteitä käyttävien raskaana olevien naisten ja vauvaperheiden palveluketju ja palvelukokonaisuus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 17.11.2023. Saatavissa https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/143159/URN_ISBN_978-952-343-745-6.pdf?sequence=1&isAllowed=y.
Björn, K. 2021. Raskaana olevan päihteitä käyttävän naisen voimaantuminen. Pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 21.11.2023. Saatavissa https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/26336/urn_nbn_fi_uef20211489.pdf?sequence=1&isAllowed=y.
Kahila, H. 2018. Huumeiden käytön yleisyys raskauden aikana. Teoksessa: Aalto, M., Alho, H. & Niemelä, S. Huume- ja lääkeriippuvuudet. Helsinki: Duodecim.
Kahila, H. 2022. Raskaana oleva päihteidenkäyttäjä. Lääkärin käsikirja. Duodecim 12.
Muhonen, S. 2017. Raskaana olevien päihteitä käyttävien naisten hoitotyö -Eettiset ohjeet ja asiantuntijamielipiteet lehtikirjoituksissa. Pro gradu- tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 21.11.2023. Saatavissa https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/56994/1/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201802041418.pdf
Tuorila, H. 2013. Potilaan voimaantuminen ei horjuta vaan tukee asiantuntijaa. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim. 129(6):666–671. Saatavissa https://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo10877.pdf.
StockSnap. 2017. Raskaana, nainen, äitiys, vanhemmuus. Pixabay. Viitattu 27.11.2023. Saatavissa https://pixabay.com/fi/photos/raskaana-nainen-%C3%A4itiys-vanhemmuus-2568594/.
Törmä, T. 2011. Juovasta äidistä raittiiksi äidiksi ‒ alkoholismista toipumisen prosessi äitien kertomana. Väitöskirja. Oulun yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta. Viitattu 27.11.2023. Saatavissa http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789514297236.pdf
