Saattohoidon toteutuksen kehittäminen case-tutkimuksena

Suurin osa ihmisistä haluaisi elää tutussa ympäristössä ja olla omassa kodissaan mahdollisimman pitkään aina kuolemaan saakka.  Kuitenkin vanhuksista noin 70−80 % siirtyy asumaan tehostetun palveluasumisen yksikköön elämänsä kolmen viimeisen kuukauden aikana. Lääkintöhallitus on jo vuonna 1982 ohjeistanut, että saattohoito tulisi toteuttaa siten, että kuoleva henkilö voisi asua toivomassaan ympäristössä ja läheisten seurassa, ja että saattohoito toteutuisi ilman kipua ja merkittäviä oireita. (Saarto & asiantuntijatyöryhmä 2017, 7−10.)

Akkanen ja Humaloja (2021) toteuttivat YAMK-opinnäytetyössään case-tutkimuksen, jonka tarkoituksena oli kehittää erään ympärivuorokautista palveluasumista tarjoavan yksikön saattohoidon toteutusta.

Saattohoito-opas palvelukodin henkilökunnalle

Elämän loppuvaiheessa ihmisen vointi ja kyky liikkua heikkenevät, jolloin oireenmukainen hoito ja läheisten läsnäolo tulevat tärkeämmiksi. Tärkein asia lähestyvässä kuolemassa on sen merkkien tunnistaminen, jotta voidaan varmistaa hyvä elämän loppuvaiheen hoito. (Korhonen & Poukka 2013). Saattohoito on osa palliatiivista hoitoa ja se ajoittuu oletetun kuolinhetken välittömään läheisyyteen (Palliatiivinen hoito ja saattohoito: Käypä hoito -suositus, 2019).

Hoitajien kokemuksia hyvästä saattohoidosta kartoitettiin teemahaastatteluilla case-tapauksen esimerkin kautta. Lisäksi tehtiin kirjallisuuskatsaus, johon valikoitui kuusi tieteellistä artikkelia, väitöskirjaa tai tutkimusta. Tuloksena syntyi saattohoito-ohje erään ympärivuorokautista palveluasumista tarjoavan yksikön hoitohenkilökunnalle.

Hoitajien kokemuksia saattohoitotilanteesta

Opinnäytetyössä käytettiin harkittua valintaa, eli haastatteluihin pyydettiin ne kolme hoitajaa, jotka olivat osallistuneet eniten case-asukkaan hoitamiseen saattohoitovaiheessa. Hoitajien mukaan kivunhoito ja hyvä perushoito nousivat tärkeimmiksi asioiksi toteutettaessa hyvää saattohoitoa. Hoitotahdon noudattaminen ja sekä hoitajien että omaisten läsnäolo ja huomioiminen koettiin myös tärkeinä. Saattohoito-osaamisen lisäämistä koulutusten kautta toivottiin, koska sen koettiin antavan valmiuksia kivunhoitoon, asukkaan voinnin muutosten havainnointiin ja omaisten kohtaamiseen.

Hoitajat olivat saaneet hyvin tukea kollegoiltaan saattohoitotilanteissa. Silti toivottiin, että mahdollisuus keskustella asiasta lisää antaisi hoitajille tukea kuoleman käsittelyyn ja valmiuksia käsitellä tulevaisuudessa saattohoitotilanteita.

Lähteet

Akkanen, A. & Humaloja, M. 2021. Saattohoidon toteutuksen kehittäminen. Case tehostetun palveluasumisen yksikkö. Opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu. [Viitattu 22.11.2021]. Saatavissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021112321348

Korhonen, T. & Poukka, P. 2013.Kuolevan potilaan hoito. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim. 4/3013. [Viitattu 3.5.2021]. Saatavissa: https://www.duodecimlehti.fi/duo10821 

Palliatiivinen hoito ja saattohoito. Käypä hoito -suositus. 2019. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Palliatiivisen Lääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. [Viitattu 05.04.2021]. Saatavissa:  https://www.kaypahoito.fi/hoi50063 

Saarto, T. & asiantuntijatyöryhmä. 2017. Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon järjestäminen. Työryhmän suositus osaamis- ja laatukriteereistä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmälle. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2017:44. [Viitattu 21.4.2021]. Saatavissa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/160392 

Kuvat

Kuva 1. sabinevanerp/318 images. 2017. van Erp, S. Kädet, vanha, vanhuus, vanhukset. Pixabay. [Viitattu 22.11.2021]. Saatavissa: https://pixabay.com/fi/photos/k%c3%a4det-vanha-vanhuus-vanhukset-2906458/

Kuva 2. Ri_Ya/1005 images. 2021. Butov, R. Kynttilöiden polttaminen. Pixabay. [Viitattu 22.11.2021]. Saatavissa: https://pixabay.com/fi/photos/kynttil%c3%b6iden-polttaminen-6768469/