Seniorit virtuaalimatkalla

Opinnäytetyössäni toteutin haaveeni opettaa tablettilaitteen käyttöä seniorikodissa asuville vanhuksille. Heillä on paljon aikaa, mutta terveysrajoitteiden takia kaventuneet mahdollisuudet osallistua digitalisoituvaan yhteiskuntaan. Perehtymisessä digimaailmaan vanhusväestö tarvitsee rohkaisua ja tukea omaisilta tai ohjaajilta.

Uusi maailma digiosaamisella

Useat palvelut ovat siirtyneet verkkoon. Digitaitoja edellytetään ja vanhusväestökin on alkanut kiinnostua tietoteknisistä laitteista. Vanhusten mielestä heille on auennut uusi maailma internetissä (Berner ym. 2016, 410). Verkko-osaaminen on vielä korostunut koronapandemian kurittaessa yhteiskunnan normaalia kanssakäymistä.

Tietotekniikan käytöstä on hyötyä ja sen on todettu parantavan vanhusten elämänlaatua: riippumattomuuden tunne lisääntyy, yksinäisyyden tunne vähenee (Tsai ym. 2015, 695–696) ja digiosaamisen myötä itsetunto kasvaa (Fokkema & Knipscheer 2007, 496–504). Älylaitteen käytön on nähty edistävän jaksottaista muistia sekä asioiden käsittelynopeutta. Muistisairauden varhaisessa vaiheessa digitaalisten laitteiden käytöstä voi olla erityisesti hyötyä, koska ne edistävät kognitiivisia taitoja. (Chan ym. 2016, 475–484.)

Vaikka yhä useampi vanhus käyttää tablettilaitetta niin monet vanhukset perustelevat tietotekniikan sivuuttamisen sillä, etteivät he ole tutustuneet aiheeseen aikaisemmin ja ovat liian vanhoja oppimaan. Digilaitteen käyttö voi tuntua pelottavalta. Kielteiset käsitykset iän ja muistitoimintojen yhteydessä voivat olla esteenä opetukseen osallistumiseen. Vanhemmiten sorminäppäryys ja oppiminen ovat hidastuneet ja näkökyky on muuttunut, mutta vanheneminen ei vaikuta keskeisten sisältöjen ymmärtämiseen liittyvään syvälliseen oppimiseen. (Suutama 2013, 219–221.) Digilaitteen säännöllinen käyttö olisi oppimisen kannalta parasta, jolloin toistot vahvistaisivat sekä motorista että aistivälitteistä oppimista (Huotilainen 2019), eikä laite jäisi käyttämättä (Berner ym. 2016, 410).

Opastusta tablettilaitteen käyttöön

Tablettilaitteen käyttöä opetettiin seniorikodin vanhuksille kahdesti viikossa kuukauden ajan. Aluksi osallistujien kanssa sovittiin kolme opeteltavaa asiaa. Ne olivat lehden lukeminen, karttasovelluksen käyttö ja valokuvan ottaminen. Opeteltavia asioita toistettiin ja kerrattiin jatkuvasti. Käytön oppimiseen vanhukset toivoivat oikea-aikaista ohjausta ja selkeää ohjeistusta. He myös oppivat hyvin, kun opetus mukautettiin jokaiselle yksilölliseen tahtiin. Oppiminen tehostui, kun vanhukset kokevat, että laitteesta on juuri hänelle hyötyä tai iloa. Ensimmäisen selfien ottaminen riemastutti, samoin kuin hallitusneuvottelujen yhteydessä ajantasaisen tiedon löytyminen nettisivuilta. Tärkeintä olisi tuntea oppimisen ilo, olla uskallusta kokeilla uutta sekä uhkua ”lapsen rohkeutta” tietotekniikan opettelemisesta.

Kuva 1 Tablettilaitteen käyttäjien ikäskaala voi olla laaja 2–94 vuotta. (Kuva: Pia Lottonen)

Kun ikäihmiset otetaan mukaan opetuksen sisällön suunnitteluun, he sitoutuvat opetukseen. Ohjaaja voi edistää oppimista toimimalla sydämellisesti, joustavasti ja rohkaisevasti. Ohjaajan tulee olla innovatiivinen toimija, jolla on taito keksiä uusia konsteja auttaa esimerkiksi terveydellisten rajoitteiden aiheuttamien haasteiden ohittamisessa.

Opettamisen tulee olla vanhukselle niin merkityksellistä, että se innostaa oppimaan. Opinnäytetyössäni sellaiseksi osoittautui karttaohjelma Google Maps, josta vanhukset näkivät kotipaikkakuntansa ja Street View -näkymällä kotitalonsa naapurustoineen. Yhtäkkiä olimme tablettiryhmän kanssa tunteikkaalla virtuaalimatkalla vanhusten omilla kotiseuduilla. Lisäksi vanhukset olivat aloittaneet matkan uuteen digimaailmaan!

Kirjoittajat

Pia Lottonen on sisätauti-kirurginen sairaanhoitaja ja ortoptisti (silmätautien alan subspesialiteetti, joka tutkii ja hoitaa yhteisnäköhäiriöitä), joka päivittää parhaillaan LAB-ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajatutkintoaan sairaanhoitaja AMK-tutkinnoksi.

Sari Lappalainen on LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikön lehtori, joka toimi opinnäytetyön ohjaajana.

Lähteet

Berner, J., Anderberg, P., Rennemark, M. & Berglund, J. 2016. Case management for frail older adults through tablet computers and Skype. Informatics for Health and Social care 2016, Vol.41, No. 4, 405-416

Chan, M., Haber, S., Drew, L. & Park, D. 2016. Training Older Adults to Use Tablet Computers: Does It Enhance Cognitive Function? The Gerontologist. Oxford Journals. 56(3). [Viitattu 22.10.2019]. Saatavissa: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4873760/

Fokkema, T. & Knipscheer, K. 2007. Escape loneliness by going digital: A quantitative and qualitative evaluation of a Dutch experiment in using ECT to overcome loneliness among older adults. Aging and Mental Health. Nro 11/5. [Viitattu 19.10.2019]. Saatavissa: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17882587

Huotilainen, M. 2019. Näin aivot oppivat. Jyväskylä: PS-kustannus. E-kirja

Suutama, T. 2013. Muisti ja oppiminen. Teoksessa Heikkinen E., Jyrkämä J., Rantanen T. (toim). Gerontologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 216–226.

Tsai, H., Shillair, R. & Cotten, S. Winstead, V., Yost, E. 2015. Getting Grandma Online: Are Tablets the Answer for Increasing Digital Inclusion for Older Adults in the U.S.? Educational Gerontology, 41: 695–709.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.