Kuntien ja kuntayhtymien tekemät sosiaali- ja terveyspalvelujen ulkoistukset ovat lisääntyneet 2010-luvulta lähtien. Sosiaali- ja terveyspalvelujen ulkoistamisessa kunta siirtää yksityis- (osakeyhtiö) tai julkisoikeudelliselle yhteisöille (kunnallinen liikelaitos) tai säätiölle sopimuksella lakisääteisiä tai vapaaehtoisia palveluita, joista kunta on vastannut aiemmin itse. Palvelujen ulkoistaminen voidaan toteuttaa osa-alueen, palvelujen osittaisena tai kokonaisulkoistuksena tietyin rajoituksin siirtämättä järjestämis- tai viranomaisvastuuta. (Komulainen 2021, 34.)
Sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisulkoistuksia voidaan tarkastella hybridiorganisaatioina, jotka sijoittuvat yksityisen ja julkisen sektorin välimaastoon (ks. Johanson & Vakkuri 2018; Vakkuri ym. 2019), kun yksityinen yritys tarjoaa väestölle julkisia palveluita.
Uusiin hybrideihin palvelujen tuottamisen muotoihin sisältyy kuitenkin myös haasteita. Valtionhallinnon näkökulmasta kokonaisulkoistusten on nähty vaarantavan kansalliselle sote-uudistukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamisen, minkä takia kuntien ja kuntayhtymien oikeutta ulkoistaa palveluitaan on rajoitettu lainsäädännöllä määräaikaisesti vuodesta 2016 lähtien.
![[Alt-teksti: Taulukkokuva kertoo sote-uudistuksen vaiheista, muun muassa vuonna 2016 hallituksen linjaus maakunnille siirrettävistä tehtävistä, 2019 sote-järjestämisvastuu maakunnille ym.]](https://blogit.lab.fi/labfocus/wp-content/uploads/sites/8/2021/11/597_2021_Sote-alan-hybridiorganisaatioiden-haasteet-johtamiselle.png)
Neljä kriittistä osatekijää
Hallinnon ja kuntatutkimuksen tiedepäivillä Tampereella 18.11.2021 esiteltiin tutkimustietoa sote-palvelujen kokonaisulkoistuksista (Malin 2021). Esityksessä ilmeni, että hybridit sote-palvelujen tuottamistavat ovat johtamisen näkökulmasta kompleksisia. Toisaalta niiden avulla kunnat ja kuntayhtymät muun muassa pyrkivät tarjoamaan väestölle kustannustehokkaita palveluita tilanteessa, jossa taloudellinen tilanne heikkenee ja palvelutarpeet lisääntyvät samanaikaisesti. Toisaalta valtionhallinnan näkökulmasta ratkaisut voidaan tulkita ei-toivottuina.
Malinin (2021) laadullinen tutkimus sote-palvelujen kokonaisulkoistusten rajoittamislakien dokumenteista STM:n luovuttamilla aineistoilla tuottaa myös tietoa sosiaali- ja terveyspalvelujen johtamisen kehittämiseen. Ensinnäkin perinteisen sektorikohtaisen julkinen-yksityinen erottelun rinnalla on suositeltavaa tunnistaa jo olemassa olevia hybridejä organisoitumisen ja hallinnan muotoja, joita sisältyy muun muassa sote-palvelujen monituottajamalleihin ekosysteeminäkökulmasta. Sen lisäksi hybridiorganisaatioiden johtamisessa ja hybridien palvelujen tuottamisen hallinnassa (Osborne 2010; Torfing ym. 2012; Jessop 2018; Vakkuri ym. 2019) on syytä kohdistaa koulutussisältöjen tarjontaa neljään kriittiseen osatekijään: julkis-yksityisen omistajuuden, erilaisten toimintalogiikkojen, rahoituksen ja kontrollin yhteensovittamiseen. Nämä sisällöt on mahdollista tarjota osana esimerkiksi johtamisen YAMK-tutkintoja sekä tilauskoulutuksissa.
Kirjoittaja
Arja-Tuulikki Malin, HTT, KL, VM on LAB-ammattikorkeakoulun lehtori, joka opettaa johtamista hyvinvointialan YAMK-koulutuksissa. Hän on myös sote-johtamisen tutkija ja kehittäjä.
Lähteet
Jessop, B. 2018. The rise of governance and the risks of failure: the case of economic development. International Social Science Journal, 68(227-228), pp. 43–57. https://doi.org/10.1111/issj.12186
Johanson, J-E. & Vakkuri, J. 2018. Governing Hybrid Organisations (1st ed.). Routledge. https://doi.org/10.4324/9781315622293
Komulainen, M. 2010. Ulkoistaminen kunnissa: Oikeudellinen tutkimus ulkoistamisen ilmenemismuodoista ja vaikutuksista sekä ulkoistamisen rajoituksista ja sille asetettavista vaatimuksista yhtenä kunnallisten palvelujen tuottamismuotona. Helsinki: Suomen Kuntaliitto.
Malin, A-T. 2021. Kilpailevat hallinnan kohteet hybridien johtamisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa. Vertaisarvioitu tutkimuspaperi. Työryhmä 9: Johtaminen ja hallinta hybrideissä – hybridisyyden vaikutukset johtajiin ja johtajuuteen. Hallinnon ja kuntatutkimuksen tiedepäivät. 18.11.2021. Tampereen yliopisto.
Osborne, S. P. 2010. Introduction. The (New) Public Governance: a suitable case for treatment? In S. P. Osborne (ed.) The New Public Governance? Emerging Perspectives on the Theory and Practice of Public Governance. London and New York, Routledge. pp. 1–16.
Rajala, T., Laihonen, H. & Vakkuri, J. 2020. Exploring challenges of boundary-crossing performance dialogues in hybrids. Journal of Management and Governance 24, 799–820. https://doi.org/10.1007/s10997-019-09485-x
Suhonen, M., Paasivaara, L. & Nikkilä, J. 2009. Kuntien välinen yhteistyö kehittämishank-keissa. Kunnallistieteellinen aikakauskirja 1/2009, s. 8−26. Torfing, J., B. Peters, B. G., Pierre, J. & Sørensen, E. 2012. Interactive Governance: Advancing the
