LAB-ammattikorkeakoulu toteuttaa Euroopan sosiaalirahaston rahoittamaa Miesvirtaa sosiaali- ja terveysalalle -hanketta vuosina 2019–2021. Hankkeen yhtenä tavoitteena on tehdä näkyväksi sote-alojen koulutusohjelmien ja työelämän vahvaa sukupuolen mukaista eriytymistä sekä etsiä keinoja sen lieventämiseen. Hankkeeseen liittyen valmistui opinnäytetyö Miesten merkitys sosiaali- ja terveysalan ammateissa työntekijöiden näkökulmasta (Sund & Vesanen 2020).
Suomessa terveydenhuollon- ja sosiaalipalvelujen työntekijöiden sukupuolijakauma on selvästi naisvaltainen. Suomessa työskentelee 72 208 laillistettua sairaanhoitajaa, joista sairaanhoitajaliiton verkkosivuilla julkaistun tilastokeskuksen tutkimustiedon mukaan miehiä on vain 7,4 prosenttia (Sairaanhoitajaliitto 2020).
Sukupuolen mukainen eriytyminen luo haitallisia stereotypioita, hidastaa alan kehittymistä ja yleisesti heikentää sukupuolten välistä tasa-arvoa. Sukupuolen mukainen eriytyminen eli segregaatio on siis ilmiö, josta halutaan eroon. Sosiaali- ja terveysalalla segregaation lieventyminen edellyttää aliedustetun miessukupuolen edustuksen lisääntymistä alan työtehtävissä.
Alan vetovoimaisuutta voidaan koettaa vahvistaa
Opinnäytetyön tarkoituksena ja tavoitteena oli selvittää ja kuvata miessairaanhoitajien omia kokemuksia sukupuolen merkityksestä sairaanhoitajan ammatissa. Tavoitteena oli myös kerätä sellaista tietoa, jota hyödyntämällä ja tarkastelemalla olisi mahdollista edistää sosiaali- ja terveysalan vetovoimaisuutta miehille.
Yksi segregaation lieventämisen keinoista on aliedustetun sukupuolen kiinnostuksen lisääminen, eli tässä tapauksessa sosiaali- ja terveysalan kiinnostavuuden esille tuominen alalla aliedustetulle miessukupuolelle. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella tutkimuksella kevään 2020 aikana.
Muutakin kuin kutsumus
Miessukupuolen merkitys työelämässä koettiin osittain hankalana aiheena. Miessairaanhoitajat itse kokivat sukupuolensa merkityksen hyvin olemattomaksi. Kuitenkin miessairaanhoitajat olivat kokeneet olevansa toisinaan arvokkaampia työnantajalle, vaikka työntekijät itse näkivät olevansa täysin samanarvoisia muiden työntekijöiden kanssa sukupuoleen katsomatta.
Tämä eriarvoisuuden tunne koettiin miessairaanhoitajien omasta näkökulmasta ongelmalliseksi. Haastateltavat näkivät miehet ja naiset tasa-arvoisina työntekijöinä, eikä sukupuolten välisiä eroja tai stereotypioita ollut juuri havaittu työelämässä. Miesten on perinteisesti oletettu tekevän sosiaali- ja terveysalalla maskuliinisimmat ja fyysisimmät työtehtävät, mutta tulosten perusteella niin miehet kuin naisetkin pyrkivät tästä asetelmasta pois.
Sosiaali- ja terveysala nähtiin mielenkiintoisena, luotettavana ja turvallisena alana. Vaikka ala mielletään usein niin sanotuksi kutsumusalaksi, haastatteluiden perusteella sosiaali- ja terveysala koettiin monipuolisena ja palkitsevana alana, sukupuolesta riippumatta. (Sund & Vesanen 2020.)
Kirjoittajat
Oskari Sund ja Max Vesanen tekivät sairaanhoitajan tutkintoonsa liittyvän opinnäytetyön 2020.
Irina Tiainen ja Maina Seppälä työskentelevät LAB-ammattikorkeakoulussa sekä Miesvirtaa sosiaali- ja terveysalalle -hankkeessa.
Lähteet
LAB 2021. Miesvirtaa-hanke. [Viitattu 13.4.2021] Saatavissa: https://lab.fi/fi/projekti/miesvirtaa
Sairaanhoitajaliitto. 2020. Tilastotietoja sairaanhoitajista. [Viitattu 13.4.2020] Saatavissa: https://sairaanhoitajat.fi/ammatti-ja-osaaminen/tilastoja-sairaanhoitajista-2/
Sund, O. & Vesanen, M. 2020. Miesten merkitys sosiaali- ja terveysalan ammateissa työntekijöiden näkökulmasta. Opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu. Sosiaali- ja terveysala. [Viitattu 5.5.2021] Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020069420609
