MAMIKSA ─ maaseudun mikroyritykset kestävyyssiirtymän ajureina kävi toukokuussa 2025 Taipalsaarella pitämässä tilaisuuden, jossa keskusteltiin kestävyyssiirtymästä kansankielellä. Paikalla oli toistakymmentä taipalsaarelaista maatalousyrittäjää ja metsänomistajaa. (Harvistola 2025.) Maaliskuussa 2026 kontaktoimme osallistujista14 haastatellaksemme mitä ajatuksia kestävyyssiirtymä ja oikeudenmukaisuus heissä nyt herättää. Saimme viideltä haastattelun.
Uusiutumattomista energianlähteistä siirtyminen uusiutuviin ja sen vaikutukseen arjessa moni alleviivasi omaa vastuuta esimerkiksi lämmitysmuodon mukaan, kuten puulämmitys, aurinkopaneelit ja sähkön käytön vähentäminen. Fossiilisten polttoaineiden hinnan koettiin myös vaikuttavan liikkumisen hintaan. Vaihtoehtoiset liikkumismuodot, kuten sähköautot ja sähköpyörät, tulivat esiin. Arjessa koetaan ilmaston ja taloudellisen varmuuden huomioiminen tärkeänä. Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että useat toivovat työantajan toimivan enemmän ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. (Moilanen ym. 2024.)
Luottamus, epäilys ja oikeudenmukaisuus
Eniten luottamusta toivat metsien uudelleen istutus, materiaalien kierrätys, aurinkoenergia, kotimaiset polttoaineet ja vesistön suojelu. Luottamusta toi myös taloudellinen puoli metsänhoidollisista hakkuista, jonka tuottamat tulovirrat ovat tärkeä osuus bruttokansantuotetta. Veden laadun paranemisen nähtiin parantavan virkistysarvoja ja asukkaiden viihtyvyyttä sekä tuovan lisää asukkaita.
Italiasta jätteiden tuonti euronkuvat silmissä herätti epäilyjä, sähköautoilussa arveluttivat akustojen raaka-aineet ja lapsityövoiman käyttö. Maailman uhkakuvat, sotatilanteet ja aggressiivisuus vaikuttavat epävarmuuteen. Kulutuksen vähättely, väestönkasvun pieneneminen, naisten koulutus ja lasten lihaskunnon rapistuminen sähköisten liikkumavälineiden muodossa huolettivat myös vastaajia. Kaivostoiminta ja hakkuut kuluttavat luontoa, eikä uraania riitä pienydinvoimaloihin.
Kaikki vastaajat kokivat, ettei turvealaan liittyvä siirtymä ollut oikeudenmukainen; hyvänä puolena siinä nähtiin vain vesistövaikutus. Eniten huolta herätti siirtymän nopeus: kuinka yrittäjiltä vedettiin matto alta, asiaa ei mietitty kunnolla kaikilta näkökannoilta, alasajossa jäi paljon työttömiä. Suurimman vastuun ja riskin turpeen alasajosta vastaajien mielestä ottivat turvealan alihankkijat/yrittäjät, maaseutuyrittäjät, turvealaan liittyvät suuryritykset ja kunta, tässä järjestyksessä.
Reilummalta muutos olisi vastaajien mielestä tuntunut pidemmällä siirtymällä, paremmalla yhteistoiminnalla, jossa olisi suunniteltu rauhassa, mitä alan tekijät tekevät alasajon jälkeen. Olisiko tilannetta voinut korjata muulla tavoin ja kartoittaa myös muiden Pohjoismaiden tilanne? Hallitus valmistelee 18 miljoonan turvetukea ensi vuodelle (Loukasmäki & Niemistö 2026), ja tätä haastattelussakin toivottiin.
Tulisi ajatella koko Suomea
Turvealan muutosta huoltovarmuuden kannalta pidettiin hulluna, koska turpeen käyttö esimerkiksi lämmityksessä vaatii ennakointia, se pitää nostaa keväällä ja kuivattaa kesällä, jotta sitä voidaan käyttää. Turpeen koettiin olevan Suomen kannalta merkittävä energianlähde kriiseissä. Turpeen lisäksi luotettavina energiaratkaisuina pidettiin ydinvoimaa, vetytaloutta, aurinko- ja tuulienergiaa sekä aurinkoenergian siirtoa johonkin biomassaan. Lämmitysmuotoina puulämmitystä, maalämpöä ja aurinkopaneeleita. Samoin huoltovarmuuskeskus painottaa kansallisia toimenpiteitä, vaikka pitääkin myös kansainvälistä keskinäisriippuvuutta ja globaaleja arvoketjuja merkittävinä (Huoltovarmuuskeskus 2026).
Kotimaisia luonnonvaroja pidettiin poikkeusoloissa ja kriiseissä tärkeänä. Alkukantaiset rodut lihakarjana ovat pienempiä päästönlähteitä, kun ei sijoiteta seiniin vaan eläimiin; maitotilat, maanviljelys ja luonnon antimet tulivat esiin. Omavaraisuusasteen pitäisi olla mahdollisimman suuri. Tuotannontekijät pitäisi keskittää ruuantuotantoon kriiseissä, vesihuolto varmistaa ja ”kaupungit vastaan muu Suomi” -asetelma olisi häivytettävä ja ajateltava koko Suomea.
Kirjoittaja
Minna Tynkkynen on LAB-ammattikorkeakoulun liiketoimintayksikön TKI-asiantuntija ja työskentelee MAMIKSA-hankkeessa (LAB 2026) asiantuntijana.
Lähteet
Harvistola, M. 2025. Oikeudenmukainen siirtymä – maaseudun ääni kestävyyssiirtymässä. LAB Pro. Viitattu 20.5.2026. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/oikeudenmukainen-siirtyma-maaseudun-aani-kestavyyssiirtymassa/
Huoltovarmuuskeskus. 2026. Tietoa huoltovarmuudesta. Tavoitteet. Viitattu 28.6.2026. Saatavissa https://www.huoltovarmuuskeskus.fi/tietoa-huoltovarmuudesta/tavoitteet
LAB. 2026. MAMIKSA – maaseudun mikroyritykset kestävyyssiirtymän ajureina. Hanke. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 20.5.2026. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/mamiksa-maaseudun-mikroyritykset-kestavyyssiirtyman-ajureina
Loukasmäki, A. & Niemistö, E. 2026. Turvetuotannon lisärahat helpottavat vain vähän alan yrittäjien tuskaa: ”Summa on pieni, mutta suunta oikea”. Yle. Viitattu 28.5.2026. Saatavissa https://yle.fi/a/74-20223374
Moilanen, F., Ala-Laurinaho, A. & Alasoini, T. 2024. Ilmastonmuutos työn arjessa. Kyselytutkimus suomalaisten työntekijöiden näkemyksistä. Työterveyslaitos. Viitattu 16.5.2026. Saatavissa https://www.julkari.fi/server/api/core/bitstreams/43da862a-9848-4ec9-84bd-d31894643111/content
