Tätä et saa tietää loppuraportista – hankkeiden vaikuttavuus on arvaamatonta

EU-hankkeiden loppuraportit ovat niitä asiakirjoja, joista pitäisi selvitä, mitä saatiin aikaiseksi ja miten. Hyvässä raportissa analysoidaan, miten omasta ja osallistujien mielestä onnistuttiin. Montako tilaisuutta järjestettiin, montako osallistui, mitä he saivat ja mitä merkitystä sillä on. Kaksi viimeistä ei oikeasti selviä raporteista.  

Hankkeen vaikutukset ja vaikuttavuus ovat kaksi eri asiaa, joista jälkimmäinen voi olla varsin kryptinen ketju toisiinsa kietoutuvia tapahtumia, joita nohevinkaan projektipäällikkö tai ulkoinen arvioitsija ei voi jäljittää. Loppuraportin kirjoittajan pitäisi vielä olla ennustaja, sillä hankkeen vaikuttavuus ei suinkaan pääty kaksi kuukautta hankkeen päättymisestä, mikä on loppuraportin deadline. Tämä asia on konkretisoitunut minulle joitain kertoja.

Olen esimerkiksi sattumalta kohdannut jo kauan päättyneen hankkeen toiminnassa mukana olleita ihmisiä. He ovat halunneet kertoa, mitä kaikkea (lähtökohtaisesti hyvää) hankkeisiin osallistumisen seurauksena on tapahtunut. On lähdetty opiskelemaan, tehty tutkinto loppuun ja sen avulla työllistytty tehtäviin, jotka eivät muuten olisi olleet mahdollisia. Kerran yhden hankkeen toiminnassa mukana olleiden kesken kehittyi parisuhde. Tässä kohden täytyy valittaa, että rahoittajan mielikuvitus on loppunut hankkeen indikaattoreiden valinnassa. Loppuraportissa kysytään syntyneitä yrityksiä ja työllistyneitä, mutta avioliittoja siellä ei lasketa. Ehkä kannattaisi.

Mitä merkitystä paikallispuuhastelulla on?

Vaikuttavuutta voi yrittää haarukoida alueellisesti rajatussa hankkeessa. Mielenkiintoista on, miten hankkeilla voidaan esimerkiksi edesauttaa paikallisyhteisöjen historiatiedon keruuta ja sysätä eteenpäin kehittämistä. Näin on tapahtunut Asikkalan Vääksyssä, jossa vuonna 2021 julkaistiin kylän ensimmäinen kyläkirja. Sen taustalta löytyy myös vuosina 2016–2017 toteutettu hanke, joka mahdollisti pienelle kyläyhdistykselle vanhan arkiston käsittelyn ja uuden historiatiedon keruun sekä loi pohjaa jatkorahoituksen hankkimiselle (Nousiainen 2021, 9). Kuulostaa paikallispuuhastelulle, mutta kirjan merkitystä voi arvioida sen tiedon valossa, että edellinen Vääksyn aluetta laajasti käsittelevä historiateos on neljänkymmenen vuoden takaa (Blomsted 1981).

Merkitystä voi arvioida myös kirjan yhteisöllisen syntyprosessin tuottaman ilon ja merkityksellisyyden kokemuksen kautta. Lopputuloksen tuottamaa arvoa yksittäisille lukijoille on mahdoton jäljittää, mutta yhteisölle se on kollektiivinen onnistuminen.

Paikallisyhteisöjen omaehtoisessa kehittämisessä on kyse alueeseen sitoutumisesta sen merkityksellisyyden kautta. Se ruokkii hyvinvointia ja sitoutumista paikkaan – siis alueiden elinvoimaa. Mikäpä kunta ei haluaisi paikkaan sitoutuneita asukkaita, jotka pitävät itse hyvinvoinnistaan huolta? Näitä asioita ei kuitenkaan löydä EU-hankkeiden loppuraporteista, vaan ne edellyttäisivät pitkäkestoisempaa seuraamista. Loppuraportin kirjoittajan on paras tyytyä vaikutusten eli hankkeen aikaisten tapahtumien ja tuotosten kertomiseen ja jäädä odottamaan uteliaana vaikuttavuutta.

Lähteet

Blomsted, Y. 1981. Asikkalan historia.

Kotiseutuliitto. 2022. Kuortanetta, Järvenpäätä ja Vääksyä käsittelevät kirjat Vuoden kotiseututeos -finaaliin. Tiedote 24.8.2022. Viitattu 25.8.2022. Saatavissa https://kotiseutuliitto.fi/kuortanetta-jarvenpaata-ja-vaaksya-kasittelevat-kirjat-vuoden-kotiseututeos-finaaliin/

Nousiainen, R. (toim.) 2021. Vääksy – kertomuksia kanavakylästä. Vanhan Vääksyn kehittämisyhdistys ry.