Terveydenhuollon erot Suomessa ja Tansaniassa

Tansania on lähes kolme kertaa Suomen kokoinen maa. Sen asukasluku on noin 59 miljoonaa. Tansanian elintaso on viime vuosina kohonnut, mutta edelleen maa luetaan yhdeksi maailman köyhimmistä maista ja noin 28 prosenttia väestöstä elää edelleen köyhyysrajan alapuolella.  Vuosittainen väestönkasvu Tansaniassa on 2,8 prosenttia ja lapsikuolleisuus ennen viidettä elinvuotta on 54 kuollutta lasta tuhatta elävänä syntynyttä kohti. Tansanian talous on viime vuosina ollut tasaisessa kasvussa, mutta luokkaerot ovat maassa suuret ja köyhät väestöryhmät eivät ole tästä kasvusta hyötyneet. (Globalis 2017.)

Tansania taistelee edelleen suurien yhteiskunnallisten ongelmien, kuten heikon infrastruktuurin, alhaisen koulutustason, köyhyyden sekä sairauksien kanssa (WHO 2020). Köyhyyden lisäksi myös parasiitit, ravitsemus, suolisto-ongelmat, sukupuolitaudit ja hengityselimistön sairaudet vaivaavat. 1990-luvun keskivaiheessa eliniänodotus naisilla oli 45 ja miehillä 42 vuotta. (Everyculture 2020.)

Köyhyys näkyi Kiboshon katolisessa sairaalassa, Tansanian Moshissa, jossa suoritin kymmenen viikon harjoittelun. Todistin itku silmässä, kun potilaita jouduttiin käännyttämään takaisin kotiin, sillä varaa sairaalamaksuihin ja tarvikkeisiin ei ollut. Esimerkiksi hammaslääkärin vastaanotolla teini-ikäinen tyttö kärsi kovasta hammassärystä ja hänet jouduttiin käännyttämään pois, sillä riittäviä varoja hoitoon ei löytynyt.

Terveysvakuutukset

Suomen terveydenhuoltojärjestelmä perustuu julkisiin terveydenhuollon palveluihin, joihin jokaisella maassa asuvalla on oikeus (EU-terveydenhoito.) Hoidosta maksetaan kuntakohtainen asiakasmaksu. Julkisessa terveydenhuollossa jokainen saa hoitoa kansalaisuudesta riippumatta. (Kela 2020.) Tansaniassa tällaisesta voi vain unelmoida. Vakuutukset ovat kalliita ja yleistä on, että jos jollakulla suvusta on terveysvakuutus, useat perheenjäsenet käyttävät sitä. Vastaanotolla kohdalleni sattui tapaus, jossa keski-ikäisen naisen tiedoissa oli merkintä, että hän on kuollut kaksi vuotta sitten. Vakuutuksen omistaja istui kuitenkin edessämme hyvissä voimissa ja oli saapunut vastaanotolle nyrjähtäneen nilkan takia. Vakuutusta oli lainattu sukulaiselle, joka menehtyi hoidon aikana.

Kuva 1. Hoitotarvikepöytä Kiboshon sairaalassa. (Kuva: Eszter Gazdag)

Onko lottovoitto syntyä Suomeen?

Harjoittelussa Kiboshon sairaalassa, Moshissa, silmäni avautuivat ja ymmärrykseni kasvoi. Elämme erittäin etuoikeutettua elämää, jota ihmiset pitävät usein itsestäänselvyytenä. Suomessa saadaan julkista terveydenhuoltoa riippumatta varallisuudesta, kun päiväntasaajalla haalitaan shillinkejä kasaan kotikylältä, jotta saadaan ostettua kanyyli. Kiboshon sairaalan valmiudet hoitoon eivät ole verrattavissa suomalaiseen terveydenhuoltoon, silti työntekijöiden tietous ja taidot ovat ihailtavia. Lääkärit vaihtelivat osastoja kuin sukkia. Yhtenä päivänä lääkäri saattoi olla vastaanotolla kertomassa keski-ikäiselle naiselle vaihdevuosista (paikalliset naiset eivät ymmärtäneet vaihdevuosien tuomia oireita), seuraavana päivänä leikkaussalissa tekemässä eturauhasen höyläystä. Ja kaiken he muistavat ulkoa, sillä heillä ei ole lääketieteellisiä tietokantoja käytettävissä. Pääsin kokeilemaan paikallista terveydenhuoltoa, kun viisaudenhampaani tulehtui ja se oli poistettava. Hoidon laatu oli odotettua parempaa. Viidessätoista minuutissa minut oli rekisteröity järjestelmään, otettu röntgenkuvat, annettu kolme annosta puudutetta ja hammas poistettu. Tässä huomasin epäoikeudenmukaisuuden siinä, että raha ratkaisee. Kun shillingit lyödään pöytään, alkaa hoito välittömästi.

Kun katsoo kauempaa, näkee lähemmäs.

Kuva 1 & 2: Verikokeita ottamassa HIV-klinikalla ja kuva leikkaussalista. Tavoitteena on, että Tansania saavuttaa vuoteen 2020 mennessä hallinnan HIV/AIDS epidemiasta: 90 prosenttia sairauden kanssa elävistä ihmisistä olisivat tietoisia tilanteestaan, 90 prosenttia heistä olisi lääkitty ja heistä 90 prosenttia olisi virusperäisesti kukistettu. Valtio kustantaa HIV-lääkkeet kansalaisille. (Kuvat: Mira Härmävaara ja Eszter Gazdag)

Kirjoittaja

Eszter Gazdag on kolmannen vuoden terveydenhoitajaopiskelija LAB-ammattikorkeakoulussa, Lappeenrannan kampuksella ja suoritti 10 viikon työharjoittelun paikallisessa sairaalassa Moshissa, Tansaniassa.

Pirjo Huovila toimii osaamispäällikkönä LAB-ammattikorkeakoulussa.

Lähteet

Everyculture. 2020. Tanzania. [Viitattu: 15.4.2020]. Saatavissa: https://www.everyculture.com/Sa-Th/Tanzania.html

Globalis. 2017. Tansania. [Viitattu: 12.5.2020]. Saatavissa: https://www.globalis.fi

EU-terveydenhoito. 2020. [Viitattu: 18.5.2020]. Saatavissa:  https://www.eu-terveydenhoito.fi

WHO. 2020. Annex 5; Tanzania. [Viitattu: 15.4.2020]. Saatavissa:  https://www.who.int/workforcealliance/knowledge/resources/MLHWCountryCaseStudies_annex5_Tanzania.pdf

Kela. 2020. Sairaanhoito Suomessa. [Viitattu: 15.4.2020]. Saatavissa:  https://www.kela.fi/ulkomailta-suomeen-sairaanhoito-suomessa

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Ajatus aiheesta “Terveydenhuollon erot Suomessa ja Tansaniassa”