Enemmän kuin lemmikki – eläinavusteisuus osana näyttöön perustuvaa hoitotyötä 

”A small pet animal is often an excellent companion for the sick, for long chronic cases especially. A pet bird in a cage is sometimes the only pleasure of an invalid confined for years to the same room. If he can feed and clean the animal himself, he ought always to be encouraged to do so”. (McClaskey 2023, 82.)  

Modernin sairaanhoidon perustaja Florence Nightingale kirjoitti jo vuonna 1859 teoksessaan Notes on Nursing eläinten merkityksestä ihmisen hyvinvointiin. Hän totesi pienen lemmikkieläimen olevan loistava seuralainen erityisesti pitkäaikaissairaille ja rohkaisikin näitä osallistumaan eläimen hoitoon aina, kun se oli mahdollista. Nightingalen havainnot ovat kestäneet aikaa, mutta nykyään eläinavusteisuus pohjautuu kokemusten lisäksi myös tutkittuun tietoon. 

Voiko eläin olla enemmän kuin vierailija hoitoyksikössä? Voiko karvainen ystävä olla osa kuntoutusta, vuorovaikutusta ja toipumista? Yhä useammin vastaus on kyllä. Perehdyimme opinnäytetyössämme eläinavusteisuudesta tehtyihin tutkimuksiin viimeisen 10 vuoden ajalta. Eläinavusteisuus ei ole vain lämmin hetki arjen keskellä vaan se voi parhaimmillaan olla tavoitteellista ja tutkimukseen perustuvaa hoitotyötä. 

Tutkimusmatkamme osoitti, että eläimen läsnäololla on tutkitusti fysiologisia, psyykkisiä ja sosiaalisia vaikutuksia. Eläinavusteisuutta voidaan hyödyntää osana monia erilaisia interventioita. Eläimen tuominen osaksi hoito- ja kuntoutusprosesseja voi vähentää asiakkaan levottomuutta ja aggressiota sekä lieventää tilanteessa koettua stressiä. Eläimen läsnäolo voi lisätä potilaan sosiaalista vuorovaikutusta ja motivaatiota sekä myös nopeuttaa asiakastyön prosesseja. (Laineaho & Saarinen, 2026.)

Vehmaston & Lipposen (2021, 1) mukaan eläinavusteisuus voi esimerkiksi laskea stressitasoja ja edistää oksitosiinin, eli niin sanotun ”mielihyvähormonin” tuotantoa. Erityisen vaikuttavia tuloksia löysimme vuorovaikutuksen saralta; eläin toimii usein jäänmurtajana, joka madaltaa kynnystä kohdata ammattilainen ja parantaa sitoutumista hoitoon (Vainio ym. 2018; Mittly ym. 2024). Ammatillisessa eläinavusteisuudessa eläin ei ole vain vierailija, vaan toimii koulutetun sosiaali-, terveys-, kasvatus- tai hyvinvointialan ammattilaisen tavoitteellisena työparina. 

Haasteet ja vastuu – hyvinvointi kuuluu kaikille 

Vaikka tulokset ovat lupaavia, eläinavusteisuuteen liittyy myös haasteita. Sairaaloiden tiukat hygieniavaatimukset, allergiat, zoonoosien riskit sekä eläimiin liittyvät onnettomuudet vaativat eläinavusteisuuden ammattilaiselta tarkkaa riskienhallintaa. (Ukkola 2019; Ervast & Raukola-Lindblom 2022, 181–182.) 

Keskeisin peruspilari on kuitenkin eläimen hyvinvointi, joka on suorassa yhteydessä potilasturvallisuuteen. Eläinavusteisuus ei saa olla eläimen välineellistämistä, vaan sen on perustuttava eettiseen vuorovaikutukseen. Ohjaajan rooli eläimen stressitason lukemisessa ja riittävän levon takaamisessa on kriittinen; vain hyvinvoiva eläin voi toimia turvallisesti osana hoitoprosessia (Mittly ym. 2024; Babka & Lane 2021). Turvallisuus varmistetaankin huolellisella riskienhallinnalla, eläimen soveltuvuuden arvioinnilla sekä ammattilaisen vankalla osaamisella. 

Katse tulevaisuuteen – ilmiön jatkotutkimuksen tarve 

Vaikka kansainvälistä näyttöä jonkin verran jo löytyy ja Suomessakin tutkimusta on jossain määrin tehty, olemme eläinavusteisuuden saralla vielä uuden äärellä. Hautamäen (2021, 9) mukaan eläinavusteisia menetelmiä on käytetty osana sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja kasvavassa määrin 2000-luvulta lähtien. Systemaattisesti toteutettua vertailevaa tutkimusta tarvitaan kuitenkin vielä paljon lisää, ennen kuin menetelmiä voidaan suositella laajemmin näyttöön perustuvina hoitomuotoina. 

Opinnäytetyöprosessimme herätti kuitenkin pohtimaan suomalaista hoitokulttuuria ja sitä, miksi ala on edelleen kovin varovainen eläinten suhteen. Jäämmekö Suomessa paitsi vaikuttavista lääkkeettömistä menetelmistä liian tiukan säännöstelyn vuoksi?  

Ervastin & Raukola-Lindblomin (2022, 185–186, 192) mukaan tulevaisuudessa huomio on kiinnitettävä entistä vahvemmin pitkäaikaisvaikutuksiin sekä eettisiin toimintamalleihin, joissa eläimen ja ihmisen hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Näkemyksemme mukaan eläinavusteisuuden potentiaali on valtava, kunhan ammattilaisilla on rohkeutta ja selkeät raamit työn toteuttamiseen. Jotta menetelmä vakiintuisi osaksi suomalaista hoitotyötä, tarvitsemme lisää kotimaista tutkimusta, joka huomioi juuri meidän palvelujärjestelmämme ja kulttuurimme erityispiirteet. Olisiko siis aika siirtyä satunnaisista kokeiluista kohti suunnitelmallista ja näyttöön perustuvaa työtä? 

Lisäksi tutkimuksissa on tuotu esiin eläinavusteisuuden kognitiiviset vaikutukset, joita on toistaiseksi huomioitu vähemmän. Eläimen läsnäolo voi tukea tarkkaavuutta, vähentää kuormitusreaktioita ja vahvistaa asiakkaan kokemusta omasta toimijuudestaan – erityisesti silloin, kun asiakas saa itse ohjata tai hoitaa eläintä (Gee ym. 2021; Hoagwood ym. 2017). Tämä näkökulma laajentaa ymmärrystä siitä, ettei eläinavusteisuus vaikuta vain tunteisiin ja vuorovaikutukseen, vaan voi tietyissä tilanteissa tukea myös oppimista, arjenhallintaa ja päätöksentekoa.

Teoriasta käytäntöön – seurantatyökalu ammattilaisen tueksi 

Syventyessämme eläinavusteisuuteen, meitä puhutteli suuresti alan eettisyys, jonka myötä heräsi ajatus luoda jotain konkreettista alan tueksi. Laadimme opinnäytetyöprosessimme innoittamana eläinavusteisuuden eettisen laadun ja vaikuttavuuden seurantalomakkeen yhteistyössä Eläinavusteinen työ ry:n kanssa. Työkalu on luotu toteuttamaan yhdistyksen sääntömääräistä tarkoitusta edistää alan ammatillisuutta ja levittää tutkittua tietoa (Eläinavusteinen työ ry). 

Lomake auttaa hahmottamaan eläinavusteisen työn moninaisuutta neljän keskeisen osa-alueen kautta: 

1. Eläimen hyvinvointi ja lajityypillisyys: Varmistetaan, ettei eläin ole vain väline, vaan tasavertainen työpari, jolla on mahdollisuus lajinmukaiseen käyttäytymiseen ja lepoon. 
2. Positiivinen vahvistaminen: Sitoutetaan toimijat palkitsemiseen perustuviin menetelmiin, mikä on keskeistä sekä eläimen työssäjaksamisen että asiakasturvallisuuden kannalta. 
3. Vaikuttavuuden todentaminen: Autetaan ohjaajaa dokumentoimaan järjestelmällisesti havaintoja asiakkaan vireystilasta, motivoinnista ja vuorovaikutuksesta. 
4. Ohjaajan asiantuntijuus: Kannustetaan jatkuvaan oppimiseen ja oman toiminnan kriittiseen reflektointiin yhdistyksen laatuvaatimusten mukaisesti. 

Eläinavusteisuuden eettisen laadun ja vaikuttavuuden seurantalomake (Johanna Laineaho ja Nea Saarinen; yhteisyössä eläinavusteisuus ry, 2026)

Kehittämämme työkalu on enemmän kuin lomake; se on ammatillinen apuväline eläimen ja ihmisen kohtaamiseen. Kun eläimen hyvinvointi ja järjestelmällinen seuranta kulkevat käsi kädessä, on eläinavusteisuudella paremmat edellytykset kasvaa osaksi vakiintunutta näyttöön perustuvaa hoitotyötä.  

Oikein pilotoituna työkalu toimii siltana suomalaisen eläinavusteisen työn nykytilasta tuomista kohti tutkitumpaa ja arvostetumpaa tulevaisuutta. Tavoitteenamme on, että eläinavusteisuus voitaisiin nähdä eettisenä ja tuloksekkaana työtapana suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa. 

Tutkimusmatkamme alkoi yhteisestä intohimosta tutkia eläinavusteisuuden vaikuttavuutta ihmisen hyvinvointiin, jonka myötä päädyimme oivallukseen, joka vahvistaa Nightingalen jo vuonna 1859 tekemän havainnon. Oikein valjastettuna ja järjestelmällisesti seurattuna eläinavusteisuus ei ole vain mukava lisä, vaan se muuttaa Nightingalen mainitseman ”pienen lemmikkieläimen” tuoman lohdun näkyväksi ja tavoitteelliseksi vaikuttavuudeksi. 

Lähteet 

Babka, B. & Lane, S. 2021. Animal-assisted interventions: A national survey of health and safety protocols in healthcare facilities. Journal of occupational and environmental hygiene. Vol. 18(7), 320–331. Viitattu 16.2.2026.  

Eläinavusteinen työ ry. Viitattu 5.3.2026. Saatavissa https://www.elainavusteinentyo.fi/yhdistys/  

Ervast, L. & Raukola-Lindblom, M. (toim.) 2022. Hevoset ja koirat eläinavusteisessa työssä – tutkittua tietoa ja kokemuksia. Sanasilta Oy. Viitattu 16.2.2026.  

Gee, N.R., Rodriguez, K.E., Fine, A.H. & Trammell, J.P. 2021. The role of therapy dogs in supporting cognitive and socioemotional functioning. American Psychologist, 76(2), 130–142. Viitattu 3.3.26. Saatavissa: https://www.frontiersin.org/journals/veterinary-science/articles/10.3389/fvets.2021.630465/full

 Hautamäki, L., Ramadan, F., Vilhunen, T. 2021. Millainen on hyvä eläinavusteinen interventio? Käsikirja eläinavusteisten menetelmien laadukkaaseen toteuttamiseen eri toimintaympäristöissä. Kuntoutusta kehittämässä 29/2021. Kela. Helsinki. Viitattu 16.2.2026. Saatavissa https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/06a4187d-0911-4c46-8755-cc16ffbe0c08/content  

Hoagwood, K.E., Acri, M., Morrissey, M. & Peth-Pierce, R. 2017. Animal-assisted therapies for children and adolescents: observational and cognitive benefits. Clinical Child and Family Psychology Review, 20(2), 137–152. Viitattu 3.3.26. Saatavissa: https://psycnet.apa.org/record/2017-04024-001

Laineaho, J. & Saarinen, N. 2026. Eläimet ihmisen hyvinvoinnin tukijoina. Viitattu 16.2.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202603053791 

Lipponen M., Vainio I., Ikäheimo K., Mattila-Rautiainen S., Raukola-Lindblom M., Paasonen T. 2023. Eläinavusteisuus Suomessa. Viitattu 23.4.2025. Saatavissa https://docs.google.com/document/d/15UpY5gmlvun6gzwbhterzyIbTFqaZ6KPKFc9DEHMt_Y/edit?tab=t.0 

McClaskey, B. 2023. The Therapeutic Role of Animals in Health Care: From Before Florence Nightingale to Current Practice. Midwest Quarterly. Fall 2023. Vol. 65 Issue 1, p82-89. 8p. Viitattu 19.2.2026. Saatavissa https://research-ebsco-com.ezproxy.saimia.fi/c/mecfjj/search/details/bvhsgx4y6n/details?db=afh&limiters=None&q=the+therapeutic+role+of+animals+in+health+care+AND+florence+nightingale&searchMode=boolean&groupid%3Amain=&profid%3Aehost=&authToken%3Af2e370e7-e0d2-4e17-a027-db3da7e52b2e=&proxyApplied=true  

Mittly, V., Fáy, V., Dankovics, N., Pál, V. & Purebl, G. 2024. The role of dog therapy in clinical recovery and improving quality of life: a randomized, controlled trial. BMC Complemetary Medicine and Therapies. 2024; 24:229. Viitattu 11.12.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1186/s12906-024-04538-7  

Ukkola, S. 2019. Eläinavusteinen toiminta hoitoyksikössä – hygieniahoitajan näkökulma. Suomen sairaalahygienialehti 37 (3), 140–141. Viitattu 9.1.2026. Saatavissa https://infektioidentorjunta.fi/wp-content/uploads/2020/03/19_3.pdf 

Vainio, I., Pesonen, H. & Kontu, E. 2018. Eläinavusteinen opetus, autismikirjo ja kommunikaatio. Kuntoutus 41 (3), 38–45. Viitattu 9.1.2026. Saatavissa https://journal.fi/kuntoutus/article/view/97466