Suomessa uusia sairaaloita rakennetaan, koska vanhat tilat ovat toimimattomia ja sisäilmaongelmat vaivaavat työntekijöitä ja jopa potilaitakin. Terveydenhuollon yksikön siirtyminen uusiin tiloihin on iso projekti, varsinkin, jos kyse on niinkin moniulotteisesta yksiköstä kuin päivystys. Suunnitteluvaiheesta valmiiseen rakennukseen saattaa ajallisesti kestää jopa vuosia.
Uusien toimitilojen suunnittelua saattavat ohjata senhetkiset hyviksi koetut tilamallit tai uudenlaiset visiot toimintatapojen muutoksista, jotka eivät välttämättä ole enää ajankohtaisia rakennuksen valmistuessa. Tämän takia toimintamallien suunnittelu uusiin tiloihin saattaa olla haastavaa. Nurinkurista on se, että toiminta suunnitellaan tiloihin sopiviksi eikä tiloja toiminnan mukaan. Raha on aina terveydenhuollossa tiukassa, joten tilojen suunnittelu tehdään mahdollisimman kustannustehokkaasti. Työskentelytiloja saatetaan suunnitella vähänlaisesti suhteessa toimintaan, kuten esimerkiksi Ratamokeskuksen päivystyksen suunnittelussa on käynyt. (Luukkonen 2022,43.)
Tilojen helppo muunneltavuus suunnittelun tavoitteeksi
Rakennus- ja muuttoprojekti on monimutkainen prosessi. Jotta lopputulos olisi hyvä, pitäisi kaikkien osapuolien toimia hyvin ja tavoitteiden mukaisesti. Tavoitteenahan on toimiva rakennus ja toimivat tilat. Koronapandemiassa havahduttiin siihen, että tilojen olisi hyvä olla helposti muunneltavissa, kun infektiopotilaita alettiin eristää ns. puhtaista potilasta.
Huoneiden sisustusta aletaan usein suunnitella pohjapiirroksen perusteella ennen kuin päästään varsinaisesti paikan päälle. Yllätyksenä voi tulla erilaiset putkien koteloinnit, happipisteiden paikat, ilmastointilaitteiden melu, pistorasioiden vähyys ym., jolloin huonekalut eivät istukaan suunnitellusti huoneeseen. Nykyään on monenlaisia hoitolaitteita, mobiilitietokoneita, puhelimia ym., jotka tarvitsevat latausta tai suoraa sähkövirtaa.
Sähköpistorasioita ei tunnu koskaan olevan liikaa. Niitä pitäisi suunnitella joka seinustalle pitkä rivistö, koska huoneet olisivat paremmin muunneltavissa, eikä kiellettyjä jatkojohtoja tarvitsisi viritellä ympäriinsä. Olisi hyvä myös, jos kaikki laitteet ja ohjelmat toimisivat, kun muutto tapahtuu.
Työntekijöiden perehdytys uusiin tiloihin
Reijulan ym. (2017, 44) mukaan uusiin tiloihin muutettaessa olisi hyvä, ettei vanhoja toimintatapoja tuotaisi uuteen toimintaympäristöön. Uudessa toimintayksikössä yksiköt toimivat omien tavoitteidensa mukaisesti uusissa työprosesseissa organisaation tavoitteet huomioiden. Tämä tietysti edellyttäisi sitä, että työntekijät pyrittäisiin mahdollisimman hyvin perehdyttämään uuteen työympäristöön, uusiin toimintatapoihin sekä laitteisiin ja ohjelmiin.
Kirjallista materiaalia voi antaa työntekijöille luettavaksi, mutta olisi myös turvattava se, että ne ehdittäisiin lukea. Normaalin työn ohessa se ei välttämättä onnistu. Uuden työympäristön, tavaroiden sijainnit, kulkureitit ja potilaiden prosessit sisäistetään parhaiten, kun niihin tutustutaan paikan päällä, oikeassa ympäristössä.
Kirjoittajat
Susanna Luukkonen opiskelee LAB-ammattikorkeakoulussa Sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen -koulutusohjelmassa (YAMK). Hän työskentelee Kymsotella päivystyksen sairaanhoitajana ja toimi yhtenä muuttovastaavana, kun päivystys muutti uuteen sairaalaan Ratamokeskukseen Kouvolassa.
Pirjo Vaittinen (TtT) toimii LAB-ammattikorkeakoulussa Hyvinvointi-yksikön tuntiopettajana.
Lähteet
Luukkonen, S. 2022. Potilaan hoitoprosessit Ratamokeskuksen päivystyksessä. Opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 5.12.2022. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022120827299
Reijula, J., Ruohomäki, V., Lahtinen, M., Aalto, L. Reijula, E. & Reijula, K. 2017. Terveydenhuollon työprosessien, palvelujen ja tilojen kehittäminen Lean-ajattelun avulla (TeLean). Tutkimushankkeen loppuraportti. Työterveyslaitos. Helsinki.
Winkler, M. 2020. Puzzle. Unsplash. Viitattu 5.12.2022. Saatavissa https://unsplash.com/photos/aYPtEknQmXE
