Sosiaali- ja terveysalalla perehdyttäminen on todella tärkeää, koska työn luonne on usein hyvin kuormittavaa. Kuormittavia tekijöitä sosiaali- ja terveysalalla ovat esimerkiksi työympäristö ja ihmisten hoitaminen. (Laakso 2004, 16.) Hyvän perehdytyksen saaminen sosiaali- ja terveysalalla vaikuttaa myös positiivisesti hoitotyön laatuun ja turvallisuuteen (Ala-Fossi & Heininen 2003).
Sote-alalla perehdytyksen yksilöllisyys korostuu, koska esimerkiksi vastavalmistuneen hoitajan ja pitkään alalla olleen perehdytyksen tarpeet eroavat toisistaan suuresti (Laakso 2004, 17). Peltokosken (2004) tekemässä pro gradu -tutkielmassa sairaanhoitajat ovat kokeneet saamaan perehdytyksen tyydyttäväksi tai välttäväksi. Perehdytyksen puutteet johtuvat muun muassa sosiaali- ja terveysalan yleisestä ongelmasta, eli liian vähäisistä resursseista.
Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin kouluterveydenhuollon yksiköille toteutettu opinnäytetyö (Komonen & Vepsäläinen 2021) käsittelee perehdyttämistä ja kouluterveydenhoitajan työtä. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kvalitatiivista eli laadullista lähestymistapaa, koska haluttiin selvittää kouluterveydenhoitajien omia näkökulmia perehdyttämisestä (Kylmä & Juvakka 2014, 23).
Kokemuksia kouluterveydenhuollossa
Opinnäytetyötä varten haastateltiin Eksoten kouluterveydenhoitajia heidän saamastaan perehdytyksestä. Kouluterveydenhoitajia pyydettiin kertomaan omin sanoin perehdytyksen hyvät ja huonot puolet. Vastausten yhteenvetona todettiin, että kouluterveydenhoitajien kokemukset saamastaan perehdytyksestä vaihtelivat. Uusi perehdytysmalli oli tarpeellinen, koska perehdytys ei ollut haastatteluhetkellä yhdenmukaista kyselyn tulosten perusteella. Suurimpana puutteena koettiin perehdytyksen nopea ja lyhyt kesto sekä kaikkien tapaamisten tapahtuminen etänä. Negatiivisena koettiin myös se, että kouluterveydenhoitaja joutui käyttämään omaa vapaa-aikaansa työasioihin perehtymiseen. (Komonen & Vepsäläinen 2021.)
![[Alt-teksti: Kaavakuva perehdytysmallin aikajanasta, jonka vaiheita ovat muun muassa ennen töihin tuloa, vastaanotto, ensimmäinen viikko ja koeajan päätyttyä.]](https://blogit.lab.fi/labfocus/wp-content/uploads/sites/8/2021/11/534_2021_Tyohon-perehdytyksen-merkitys-sote-alalla-1024x575.png)
Ratkaisuna hyvä perehdytyssuunnitelma
Ratkaisuksi epäyhdenmukaiseen perehdytykseen ja perehdytyksen laadunparantamisen haasteeseen luotiin kouluterveydenhuollon yksiköille uusi perehdytysmalli, joka perustuu paitsi haastatteluihin myös kirjallisuuteen.
Erityisen aikajanan avulla perehdyttäjä ja uusi työntekijä voivat seurata perehdytyksen kulkua. Aikajanasta tulee selkeästi ilmi, mitä asioita opetellaan ja käydään läpi missäkin vaiheessa perehdytystä. Luodun perehdytysmallin vaiheet ovat aika ennen töihin tuloa, vastaanotto uudessa työpaikassa, ensimmäinen päivä, ensimmäinen viikko, ensimmäinen kuukausi ja aika koeajan päätyttyä.
Jokaisen aikaikkunan alle on koottu lista asioista, joita on tärkeä käydä läpi juuri sinä tiettynä aikana. Aikajanan avulla perehdytys on kaikille uusille työntekijöille yhtenäistä.
Kirjoittajat
Eveliina Komonen ja Inka Vepsäläinen ovat LAB-ammattikorkeakoulun opiskelijoita.
Mia Blomqvist toimii terveysalan lehtorina LAB-ammattikorkeakoulussa.
Lähteet
Ala-Fossi, M. & Heininen, E. 2003. Sijaisuus ja sijaisen työhön perehdyttäminen sairaanhoitajien näkökulmasta. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto.
Komonen, E. & Vepsäläinen, I. 2021. Perehdytysmallin luominen Eksoten kouluterveydenhuollon yksiköihin. Opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu. Hoitotyön koulutusohjelma. Lappeenranta. [Viitattu 2.11.2021]. Saatavissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021101718734
Kylmä, J. & Juvakka, T. 2014. Laadullinen terveystutkimus. Bookwell Oy.
Laakso, H. 2004. Sairaanhoitajan perehdyttäminen verkko-oppimisympäristössä. Pro gradu -tutkielma. Kuopion yliopisto.
Peltokoski, J. 2004. Perehdyttäminen hoitotyön johtamisen osana. Osastonhoitajien näkemyksiä hoitotyöntekijän perehdyttämisestä yhdessä sairaanhoitopiirissä. Pro gradu -tutkielma. Kuopion yliopisto.
