Dementoiva muistisairaus heikentää sairastuneen muistia, tiedonkäsittelyä ja ajatustoimintoja eli kognitioita. Yleisimmät etenevät muistisairaudet johtavat dementian oireyhtymään, jolloin esiintyy myös erilaisia nonkognitiivisia oireita, kuten masentuneisuutta, sekavuustiloja, erilaisia käytöshäiriöitä ja harhaisuutta. Dementian asteet voidaan jakaa lievään, keskivaikeaan ja vaikeaan. (Erkinjuntti & Huovinen 2008.)
Muistisairauden diagnoosi tuo mukanaan suuria elämänmuutoksia, sillä kyky ilmaista itseään ja ymmärtää ympäristönsä viestintää vaikeutuvat. Muistisairauden tuomat oireet vaikuttavat henkilön oikeudelliseen toimikykyyn tehdä oikeudellisesti sitovia oikeustoimia. (Mäki-Petäjä-Leinonen 2003.)
Testamentti on oikeustoimi, jolla perittävä voi määrätä jäämistöstään kuoleman varalta. Pätevä testamentti edellyttää tarkkojen muotovaatimusten noudattamista sekä testamentin tekijän testamentintekokelpoisuutta. (Aarnio & Kangas 2015.)
Testamentti on laadittava kirjallisesti ja sen tulee sisältää testamentin tekijän allekirjoitus. Lisäksi testamentin on oltava samaan aikaan kahden esteettömän todistajan oikeaksi todistama. (Perintökaari PK 10:1-3 §)
Muistisairaan henkilön testamentin pätevyys
Oikeuskirjallisuudessa henkilö on lähtökohtaisesti testamentintekokelpoinen lievässä dementiassa ja mahdollisesti myös keskivaikeassa dementiassa, jolloin henkilö voi kyetä vielä yksinkertaisen testamentin tekoon. Sen sijaan vaikeassa dementiassa henkilö katsotaan testamentintekokelvottomaksi. (Aarnio & Kangas 2015.) Kuitenkin dementoivat sairaudet ja niiden oireet etenevät yksilöllisesti. (Erkinjuntti & Huovinen 2008.)
Muistisairauden diagnoosi ei itsessään ole testamentin pätemättömyysperuste, sillä testamentintekokelpoisuuden edellytyksenä ratkaisevana voidaan pitää, onko henkilöllä jokin psyykkinen este ja onko se vaikuttanut testamentin tekoon ja/tai sen sisältöön. Jos molemmat kohdat täyttyvät, muistisairauden ja testamentin välillä voidaan katsoa olevan syysuhde, jonka perusteella testamentti voidaan julistaa pätemättömäksi. (Mäki-Petäjä-Leinonen 2003.)
Lensun (2022) opinnäytetyön perusteella voidaan todeta, että mikään ei käytännössä estä muistisairastunutta henkilöä laatimasta testamenttia, mutta sen pätevyys voidaan kyseenalaistaa jälkikäteen testamentin tekijän kuoltua. Testamentin pätevyyttä voidaan moittia; lähimmäisen perillinen voi nostaa niin sanotun moitekanteen.
Tuomioistuin tekee ratkaisunsa aina tapauskohtaisesti perustuen todistusnäyttöön, johon voivat sisältyä esimerkiksi lääketieteelliset todisteet sekä testamentin todistajien ja läheisten ihmisten kertomukset. Näyttöarvoa voi tuoda myös todistusaineisto testamentin tekijän ympäröivistä olosuhteista ja testamentin sisällöstä.
Avainasemassa sairauden varhainen tunnistaminen
Muistisairauden varhainen tunnistaminen on sairastuneen oikeusturvan ja itsemääräämisoikeuden toteutumisen kannalta erityisen tärkeää, sillä se antaa mahdollisuuden päättää omaa elämäänsä koskevista asioista. Kun muistisairauden diagnoosista on varmistuttu, kannattaa testamentti laatia mahdollisimman pian. Testamentin liitteeksi on myös suositeltavaa pyytää muistisairastunutta hoitaneen lääkärin lausunto, sillä se voi nousta tärkeäksi todisteeksi mahdollisessa moiteoikeudenkäynnissä. (Lensu 2022.)
Kirjoittajat
Mirka Lensu valmistuu tradenomiksi LAB-ammattikorkeakoulusta lokakuussa 2022.
Jarmo Kemppinen toimii LAB-ammattikorkeakoulussa juridiikan lehtorina.
Lähteet
Aarnio, A. & Kangas, U. 2015. Suomen jäämistöoikeus II: Testamenttioikeus. Helsinki: Talentum. Viitattu 23.9.2022. Saatavissa http://primo.lut.fi/lab
Erkinjuntti, E. & Huovinen, M. 2008. Kun muisti pettää. 3. uudistettu painos. Porvoo: WSOY.
Fill. 2016. Kynä, kuulakärkikynä, kirjoittaa. Pixabay. Viitattu 22.9.2022. Saatavissa https://pixabay.com/fi/photos/kyn%c3%a4-kuulak%c3%a4rkikyn%c3%a4-kirjoittaa-1743189/
Lensu, M. 2022. Muistisairaan henkilön testamentin pätevyys ja testamentintekokelpoisuus. AMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, liiketalouden ala. Lappeenranta. Viitattu 22.9.2022. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022092920585
Mäki-Petäjä-Leinonen, A. 2003. Dementoituvan henkilön oikeudellinen asema. Väitöskirja. Jyväskylä: Suomalainen Lakimiesyhdistys.
Perintökaari 5.2.1965/40. Finlex. Viitattu 22.9.2022. Saatavissa https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040
