Työelämätaidot – aina vain

Suomessa on pitkä perinne lakisääteisessä osaamis- ja koulutustarpeiden ennakoinnissa (Pouru et al. 2020). Määrällinen työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointi sisälsi oppilaitoskohtaisiin opiskelijapaikkamääräsuosituksiin asti meneviä lukuja. Vaikka isoilla linjoilla olisi tänä päivänäkin merkitystä, alue- ja tarkoille ammattitasoille menevät luvut olivat käytännössä arvailua. Sittemmin ennakoinnissa on siirrytty numeerisesta laadulliseen, ja jo pitkään on puhuttu osaamisen ennakoinnista.

Mikä olisi täydellinen lopputulema osaamistarpeiden ennakoinnissa? Olisiko se luettelo taidoista ja ominaisuuksista, joita tietyn tarkasteluajan jälkeen tarvitaan? Mihin osaamistarpeiden ennakoinnilla pyritään?

Työelämässä kaivattuja valmiuksia

Usein keskusteluissa ja listauksissa mainitaan yleiset työelämätaidot. Harva kiistää alla olevaan sanapilveen liittyvien henkilökohtaisten ominaisuuksien, asenteen tai perustietojen ja -taitojen merkitystä. Monelle kelpaisi työntekijä, jolla on positiivinen ja aktiivinen asenne työntekoa ja uusia työtehtäviä kohtaan tai jolla on halu oppia uutta ja kehittyä työssään.

Edellä kuvattu listaus perustuu opettajien työelämäjaksoilla tekemiin havaintoihin vuosilta 2009–2010 (Kauppakamari 2010). Kuinka paljon listaa tulisi päivittää vuodelle 2024 tai vuodelle 2031? Osaaminen 2035 -julkaisun mukaan tärkeimmät yleiset osaamiset ovat: oppimiskyky, vuorovaikutus-, viestintä- ja kommunikointitaidot, itseohjautuvuus ja monikulttuurisuustaidot (Opetushallitus 2019). Näistä ainoastaan monikulttuurisuus ei näkynyt aiemmassa listassa. Samaa aihetta sivuava ”kyky kohdata erilaisia ihmisiä” oli mainittu.

Luokitellummissa tarpeissa muutosta on. Esimerkiksi Laaja-alainen osaaminen 2030-luvulla -raportti pilkkoo digitaalista osaamista mm. digitaaliseksi turvallisuusosaamiseksi ja digitaalisiksi kommunikointi- ja yhteistyötaidoiksi. Kestävyystoimintaan liittyy mm. tuoteosaamista ja materiaalien säästeliäistä käyttöä. (Opetushallitus 2023.)  Nämäkään huomiot eivät liene puhtaasti tulevaisuutta, vaan ovat vahvasti sidoksissa nykyhetkessä esillä oleviin teemoihin. Osaammeko ennakoida tulevaisuuden osaamistarpeita? Entä kuinka oleellista tulevaisuus on, vai voivatko tulevaisuuden osaamistarpeet olla yrityksen näkökulmasta lista ominaisuuksista, joita ne kaipaavat työtekijöiltään jo nyt?

Teemmekö riittävästi?

Ovatpa osaamistarpeet uusia tai jo tuttuja, tulevaisuutta vai nykypäivää, oleellista on, tehdäänkö esiin nousseille asioille jotain vai jäävätkö huomiot vain muistiinpanoiksi. Ennakoinnissa verkostoissa keskusteleminen on tärkeää, mutta yksittäinenkin organisaatio voi toimia. Esimerkiksi LABissa on opintojaksot, joissa opiskelija tunnistaa omaa osaamistaan, omia vahvuuksia ja näiden kehittämistarpeita (LAB 2023). Onko tämä riittävästi, jos oletetaan, että oppimiskyky edesauttaa tai hidastaa myös muiden – nyt tai tulevaisuudessa – tunnistettujen osaamistarpeiden saavuttamista? Voimmeko olettaa, että opiskelijoiden oppimiskyky lisääntyy automaattisesti, kun keskitytään muiden asioiden opettelemiseen, vai pitäisikö tähän keskittyä vielä tietoisemmin?

Sekä yleisiä työelämätaitoja että alakohtaisia osaamistarpeita tulisi käydä systemaattisesti läpi. Onko havaituille osaamistarpeille olemassa selvä tie opetussuunnitelmiin? Havaintoja on. Tarvitaan toimintaa.

Lähteet

Kauppakamari. 2010. Työelämäkortit. Kirjoittajan hallussa.

LAB. 2023. Peppi. Kurssikuvaus. Ammatillinen kasvu 1. LAB-ammattikorkeakoulu.

Opetushallitus. 2019. Osaaminen 2035. Raportit ja selvitykset 2019:3. Viitattu 14.11.2023. Saatavissa
https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/osaaminen-2035

Opetushallitus. 2023. Laaja-alainen osaaminen 2030-luvulla. Raportit ja selvitykset 2023:1. Viitattu 14.11.2023. Saatavissa https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Laaja-alainen_osaaminen_2030-luvulla.pdf

Pouru et al. 2020. Kansallinen ennakointi Suomessa 2020. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:17. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Viitattu 14.11.2023. Saatavissa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162157/VNTEAS_2020_17.pdf