Hyvinvointi koostuu ihmisen yksilöllisistä tarpeista, siitä mitä hän tarvitsee voidakseen hyvin ja elääkseen hyvän elämän. (Martela 2022). Hyvinvointi ymmärretään loving, having and being eli elintason, yhteiskuntasuhteiden ja itsensä toteuttamisen ulottuvuuksien kokonaisuutena. (Kivipelto & Saikkonen 2018). Hyvinvointi voidaan jakaa objektiiviseen ja subjektiiviseen hyvinvointiin (Kuva 1). Objektiivinen hyvinvointi perustuu ihmisluonteen ja yksilön ulottuvuuksiin, kuten henkilökohtaisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin ja yhteiskunnallisiin resursseihin. Subjektiivisen hyvinvoinnin keskiössä ovat perustarpeet autonomia, kykenevyys ja yhteenkuuluvuus. (Martela & Sheldon 2019).
![[Alt-teksti: kaksi kaavakuvaa, objektiivinen hyvinvointi sisältää muun muassa henkilökohtaiset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset resurssit, subjektiivinen hyvinvointi jakautuu koettuun toimintakykyyn ja koettuun hyvinvointiin.]](https://blogit.lab.fi/labfocus/wp-content/uploads/sites/8/2024/03/192_2024_Kestavan-hyvinvoinnin-ulottuvuuksia_1-1024x572.jpg)
Seuraavassa käsittelen kestävää hyvinvointia. Hyvinvointia pitäisi tuottaa kestävällä tavalla, jotta tulevilla sukupolvilla on myös riittävä ekologinen pohja oman hyvinvoinnin tuottamiseen. (United Nations 2020).
Hyvinvoinnin kokonaisuudessa osa-alueet ovat tasapainossa
Kestävän hyvinvoinnissa yksilöiden hyvinvointi ja talouden kehitys pohjautuvat ympäristön kantokykyyn. (Korhonen yms. 2024). Hirvilammi (2015) toteaa keskimääräisen suomalaisen voivan hyvin. Ympäristön kuormitus on samalla kestämätöntä. kestävästä hyvinvoinnista erilaisia ulottuvuuksia. Hyvinvointiin kuuluvat seuraavat ulottuvuudet: elintaso, mielekäs ja vastuullinen toiminta, merkitykselliset suhteet sekä elävä läsnäolo. Hyvinvoinnin kokonaisuudessa ulottuvuudet ovat tasapainossa, yksikään ei ole korostunut tai vääristynyt. Tarpeiden tyydytyksen tasapaino on sidoksissa ihmisen moniulotteisuuteen, joka relationaalisella lähestymiskulmalla muodostaa osan sosioekologista systeemiä. (Helne & Hirvilammi 2021, 53).
Relationaalisuuden ajatus sitoo tarpeiden tyydytyksen sosioekologiseen systeemiin, ja näin ollen tarpeiden tyydytys vaikuttaa yhteiskunnan kehittymiseen tai taantumiseen. Yhteiskunnan tarpeet sekä yksittäisten ihmisen tarpeet, sekä niiden tyydyttämiseen käytetyt keinot, vaikuttavat suoraan kehityksen suuntaan, ja siten myös ympäristöön – ilmastonmuutokseen sekä luonnonvaroihin. (Hirvilammi ym. 2014).
Kestävää hyvinvointia tarkastellessa tietoisuus yhteiskunnan ja yksilöiden tarpeista sekä tarpeiden tyydytyksen vaikutuksesta ekososiaaliseen ympäristöömme rakentaa ymmärryksen toimintamme vaikutuksista sekä tarpeesta kestävämpään toimintaan ja toimintamalleihin. Yrityspuolella yhteiskunnallisten yritysten liiketoimintamalli muodostaa esimerkin kestävästä toimintamallista, jolla pyritään myös parantamaan vaikeasti työllistyvien sosioekologista hyvinvointia.
Kristiina Brusila-Meltovaara työskentelee yliopettajana LAB-ammattikorkeakoulun liiketoimintayksikössä.
Lähteet
anncapictures. 2018. Luonto, maa, kestävyyttä, lehtiä. Pixabay. Viitattu 8.3.2024. Saatavissa https://pixabay.com/fi/photos/luonto-maa-kest%C3%A4vyytt%C3%A4-lehti%C3%A4-3289812/
Helne, T. & Hirvilammi, T. 2021. Puristuksissa? Nuoret ja kestävän hyvinvoinnin ehdot. Viitattu 8.3.2024. Saatavissa http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021060132534
Hirvilammi T, Laakso S, Lettenmeier M. (2014) Kohtuuden rajat? Yksin asuvien perusturvan saajien elintaso ja materiaalijalanjälki. Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 132.
Hirvilammi, T., & Helne, T. 2014. Changing paradigms. A sketch for sustainable wellbeing and ecosocial policy. Sustainability 6(4), 2160–2175. Viitattu 8.3.2024. Saatavissa https://doi.org/10.3390/su6042160
Hirvilammi, T. 2015. Kestävän hyvinvoinnin jäljillä: Ekologisten kysymysten integroiminen hyvinvointitutkimukseen. Kelan tutkimusosasto. Viitattu 8.3.2024. Saatavissa http://hdl.handle.net/10138/154175
Kivipelto, M., & Saikkonen, P. 2018. Hyvinvointia niukkuudessa? Ekososiaalisen sosiaalityön mahdollisuus. Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti, 26(1), 57–72. Viitattu 8.3.2024. Saatavissa https://doi.org/10.30668/janus.65291
Korhonen, S., Malkamäki, M., & Iivonen, S. 2024. Kohti kestävää hyvinvointia: Hyvinvointitaloudellinen näkökulma kansalliseen politiikkaohjaukseen Suomessa.
Martela, F. 2022. Hyvinvoinnin mittaus edellyttää hyvinvoinnin teoriaa: Erik Allardtin hyvinvoinnin ulottuvuudet päivitettynä nykyaikaan. Yhteiskuntapolitiikka: 5–6. Viitattu 8.3.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022112366604
Martela, F. & Sheldon, K. 2019. Clarifying the concept of well-being: Psychological need-satisfa Marction as the common core connecting eudaimonic and subjective well-being. Review of General Psychology 23 (4), 458–474.
United Nations. 2020. Sustainable Development Goals. Viitattu 8.3.2024. Saatavissa https://sdgs.un.org/goals
