Varhaiskasvatus ei ole vain hoitoa ja huolenpitoa, vaan tavoitteellista ja suunnitelmallista lapsen kehitystä, hyvinvointia ja oppimista tukevaa toimintaa, jossa korostuu erilaisten yhteistyötahojen kanssa toimiminen, eli monialainen yhteistyö (Kaunisto & Pennanen 2024, 8–9). Varhaiskasvatuksen monialainen yhteistyö ulottuu terveydenhuoltoon, kuten neuvolaan, sekä sosiaalipalveluihin. Yhteistyön tärkeys korostuu tilanteissa, joissa herää huoli lapsen kehityksestä tai hyvinvoinnista tai kun lapselle suunnitellaan ja järjestetään tukea. Lapsen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin arvioinnissa sekä tuen tarpeiden varhaisen tunnistamisen mahdollistumisessa varhaiskasvatuksen henkilöstön antama arvio on tärkeä osa monialaista yhteistyötä. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022, 39.)
Monialaista osaamista varhaiskasvatuksessa tehtävään työhön tuo varhaiskasvatuksen sosionomin suhteellisen tuore ja vielä tässä hetkessä paikkaansa hakeva tehtävänkuva. Varhaiskasvatuksen sosionomi on sosiaalipedagogiikan asiantuntija toimiessaan lapsiryhmässä, huoltajayhteistyössä ja monialaisissa verkostoissa (Rytilahti 2024). Varhaiskasvatuksen sosionomin ammattitaitoon kuuluu ymmärtää laajemmin muun muassa perheiden hyvinvointiin ja jaksamiseen vaikuttavia tekijöitä sekä lapsen kasvua ja kehitystä tukevia asioita, mutta toisaalta myös haitallisesti vaikuttavia riskitekijöitä (Kaunisto & Pennanen 2024, 176).
Yhteistyö Hyve-mallin mukaisesti
Sekä varhaiskasvatuksella että neuvolalla on tavoitteena tukea lapsen sekä perheen hyvinvointia, yhdessä ja erikseen. Yhteistyölle haasteita on kuitenkin tuonut mm. lapseen liittyvän tiedon ja kokemuksen kokoaminen yhteiseksi näkemykseksi. Tästä syystä pääkaupunkiseudulla kehitettiin vuonna 2012 Hyve-malli, jonka tavoitteena on lapsiperheiden hyvinvoinnin lisääminen, vanhempien, varhaiskasvatuksen ja neuvolan yhteistyön vahvistaminen sekä tarvittavan tuen tarjoaminen oikeaan aikaan (Tarkka ym. 2013, 4).Kaunisto & Pennanen (2024, 13) mainitsevat varhaiskasvatuksen sosionomin ammatillisen vahvuuden olevan lasten sekä perheiden osallisuuden ja hyvinvoinnin ymmärtämisessä sekä vahvistamisessa. Voinemme siis todeta, että varhaiskasvatuksen sosionomi olisi oikea henkilö toteuttamaan monialaista yhteistyötä kyseisen Hyve-mallin avulla.
Raitakarin ym. (2019, 24) mukaan palveluja tulisi uudistaa siten, että huomio kiinnittyisi enemmän lapsiperheiden ja ammattilaisten väliseen yhteistyöhön. Onnistuneen yhteistyön edellytyksenä kuitenkin on, että varhaiskasvatuksen sekä neuvolan työntekijät tiedostaisivat yhteistyön tavoitteet ja oman toiminnan vaikutuksen kokonaisuuteen (Tarkka ym. 2013, 32). Varhaiskasvatussuunnitelmien perusteiden (2022, 38) mukaan yhteistyössä olisi keskeistä huomioida mm. lapsen yksilölliset tarpeet sekä vanhemmuuteen liittyvät asiat, jotka nimenomaan ovat varhaiskasvatuksen sosionomin erityisosaamista.
Mallin arviointi ajankohtaista
Kiinnittämällä enemmän huomiota neuvolan ja varhaiskasvatuksen yhteistyöhön, muun muassa kyseistä Hyve-malliehdotusta hyödyntäen, saataisiin myös varhaiskasvatuksen sosionomin erityisosaaminen hyödynnettyä varhaiskasvatuksen arjessa, joka voisi puolestaan lisätä sosionomien hakeutumista varhaiskasvatukseen töihin. Lisäksi varhaiskasvatuksen sosionomin erityisosaamisen hyödyntämisestä hyötyisivät lapsiperheet, kun parhaimman mahdollisen tuen saisi jo varhaisessa vaiheessa, matalalla kynnyksellä.
Hyve-malli on omien kokemustemme mukaan vakiintunut käytäntö pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksessa ja neuvolassa. Tällä hetkellä sen toteuttamisesta vastaa varhaiskasvatuksen opettaja. Harmillisesti kuitenkin mallin arviointi ja kehittäminen on jäänyt tekemättä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tässä olikin mielestämme erinomainen tilaisuus kehittää samalla kertaa molempia: sekä Hyve-mallia että varhaiskasvatuksen sosionomin työnkuvaa.
Kirjoittajat
Mia Lyytinen ja Saara Ranta ovat sosionomeja (AMK) ja LAB-ammattikorkeakoulun sosionomi YAMK -opiskelijoita lapsi- ja perhepalveluiden kehittämisen koulutusohjelmasta. He kumpikin työskentelevät varhaiskasvatuksen opettajina pääkaupunkiseudulla.
Elina Kosonen toimii LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikön lehtorina ja on kiinnostunut lapsi- ja perhepalveluiden kehittämisestä.
Lähteet
Kaunisto, A. & Pennanen, M. 2024. Lapsen kasvun, hyvinvoinnin ja oppimisen edistäminen. Keuruu: Otavan kirjapaino Oy.
Raitakari, S., Räsänen, J-M., Kostiainen, T. & Juhlia, K. 2019. Integroiva työtapa muotoutuvassa perhekeskuskontekstissa. Kriittisten tekijöiden tarkastelua. Tampere: PunaMusta Oy – Yliopistopaino. Viitattu 5.10.2024. Saatavissa https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/105437/978-952-03-1020-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Rytilahti, A. 2024. ”En tiedä, mikä tehtävänkuvani tulisi olla” – työtehtävien epäselvyys kuormittaa varhaiskasvatuksen henkilöstöä. Viitattu 7.10.2024. Saatavissa https://www.talentia.fi/uutiset/en-tieda-mika-tehtavankuvani-tulisi-olla-tyotehtavien-epaselvyys-kuormittaa-varhaiskasvatuksen-henkilostoa/
Shameer, P. 2020. Kädet, Maaperä, Kasvi. Pixabay. Viitattu 4.10.2024. Saatavissa https://pixabay.com/fi/photos/k%C3%A4det-maaper%C3%A4-kasvi-ymp%C3%A4rist%C3%B6%C3%B6n-5618240/
Tarkka, K., Komi, A., Nevanen, S. & Tuominiemi-Lilja, T. 2013. Hyve hallussa. Opas van-hempien, päivähoidon ja neuvolan yhteistyön vahvistamiseen lapsen laajan 4-vuotistarkastuksen yhteydessä. Socca – Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus. Viitattu 4.10.2024. Saatavissa https://www.socca.fi/files/3130/Hyve_hallussa_-opas.pdf
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. 2022. Opetushallitus. Viitattu 4.10.2024. Saatavissa https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2022_2.pdf
