Nykypäivänä ärsyketulva on osa arkea: kirkkaat näytöt, jatkuvat ilmoitukset älylaitteisiin ja hälyisät tilat voivat kuormittaa aisteja, lisätä stressiä ja heikentää keskittymistä. Oppimisympäristöissä visuaaliset ja auditiiviset ärsykkeet, kuten melu ja kirkkaat värit, kuormittavat oppilaita ja vaikeuttavat työskentelyä. (Röpelinen & Sirviö 2024) Sama ilmiö näkyy työelämässä: melun ja jatkuvan hälytasojen vaihtelun on osoitettu heikentävän keskittymiskykyä ja lisäävän kuormitusta myös aikuisilla (Työsuojelu 2025).
Vastaavasti rauhalliset, harmoniset tilat helpottavat keskittymistä ja vireystilan säätelyä (Röpelinen & Sirviö 2024; Hannukainen ym. 2023). Erityisesti neurodivergentit henkilöt hyötyvät ympäristöistä, joissa aistikuormitusta voidaan säädellä ja vähentää, sillä näin heidän hyvinvointinsa ja toimintakykynsä paranevat merkittävästi (Finnigan 2024; Rappaport 2024).
Aistiesteettömyydellä tarkoitetaan ympäristöä, jossa turhia ärsykkeitä vähennetään, jotta myös esimerkiksi neuroepätyypillisten on mahdollista toimia tilassa. Aistiesteetön tila on kuitenkin kaikkien etu. Tila, jossa valaistus on pehmeä ja säädettävä, äänimaailma rauhallinen ja värimaailma hillitty, voi tarjota neutraalin ja turvallisen ympäristön, jossa oppiminen ja keskittyminen sujuvat paremmin ja stressi vähenee. (Skanska 2023)
Harmonia vähentää kuormaa
Palvelumuotoilun opinnäytetyössään Noora Koskimaa (2025) tutki, miten aistiesteettömyyttä voi edistää monikäyttöisessä kouluympäristössä. Kun fyysinen ympäristö tarjoaa rauhoittumisen mahdollisuuden ja teknologia täydentää sitä yksilöllisillä säätömahdollisuuksilla, muodostuu oppimis- ja työympäristö, jossa keskittyminen, palautuminen ja luovuus voivat toteutua tasapainossa.
Fyysisen ympäristön kehittäminen on yksi keskeinen osa aistiesteettömyyttä. Akustiikan kehittäminen, säädettävä valaistus, luonnonmateriaalit, selkeä tilasuunnittelu ja rauhalliset alueet ovat toimivia keinoja vähentää kuormitusta (Röpelinen & Sirviö 2024; Skanska 2023; Hannukainen ym. 2023). Ratkaisut voivat kuitenkin edellyttää merkittäviä investointeja, eivätkä ne aina korjaa kuormituksen juurisyitä. Aistikuormitus on aina subjektiivinen kokemus: ärsyke, joka kuormittaa yhtä merkittävästi, voi toiselle olla lähes huomaamaton. Kuormitus näkyy usein viiveellä, mikä tekee sen tunnistamisesta haastavaa. Pelkkä fyysisen tilan muutos ei riitä, jos toimintatavat ja yhteisön ymmärrys eivät tue muutosta. Sijoitukseltaan pienin, mutta merkitykseltään suurin panostus voi olla ymmärryksen lisääminen. (Koskimaa 2025)
Toimintakulttuuri toteutuu tiloissa
Koskimaan (2025) työ tuo esiin, ettei aistiesteettömyys ole pelkästään fyysisten tilojen suunnittelua, vaan siihen liittyy myös koulujen toimintakulttuuri ja käytännöt. Opettajien tietoisuuden lisääminen aistikuormituksesta voi parantaa sekä oppilaiden että henkilökunnan hyvinvointia ja tukea yhdenvertaisempaa koulunkäyntiä.
Koska investoinnit fyysiseen ympäristöön eivät aina ole taloudellisesti mahdollisia, Koskimaa tuotti opinnäytetyössään aistiesteettömyysoppaan Parkanon lukiolle, joka voi hyödyntää siinä esitettyjä periaatteita monipuolisesti. Aistiesteettömyys on yhteisesti rakennettu kokemus, jossa pienilläkin teoilla kuljetaan kohti yhteistä päämäärää.
Sijoituksia ja kehittämistä tuleekin tehdä sekä fyysiseen ympäristöön että kulttuuriin, toimintatapoihin ja ymmärryksen lisäämiseen. Viestintä voi parhaimmillaan ohjata kohti kollektiivista tavoitetta, jossa tiloja suunnitellaan ja käytetään siten, että aistiesteettömyys toteutuu. Tilan tulee intuitiivisesti kehottaa haluttuun toimintaan ja tarjota paikkoja vetäytyä tai osallistua tilanteen mukaan. Lisäksi tilassa tapahtuva toiminta ja tilan käyttäjien ymmärrys aistiesteettömyydestä ovat osa muutosta. (Koskimaa 2025)
Aistiherkkyys on yleistä, ja esimerkiksi jokaisella luokalla on todennäköisesti vähintään yksi aistiherkkä oppilas (Mielenterveystalo 2025). Siksi aistiesteettömyyteen pyrkiminen ja ymmärryksen lisääminen hyödyttää koko yhteisöä.
Kirjoittajat
Noora Koskimaa on muotoilija AMK, joka valmistui syksyllä 2025 LAB-ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin palvelumuotoilun suuntautumisvaihtoehdosta.
Ari Hautaniemi on TKI-asiantuntija, joka työskentelee LAB-ammattikorkeakoulun Design for Futures -tutkimusryhmässä. Hautaniemi toimi Nooran opinnäytetyön ohjaajana.
Lähteet
Finnigan, K.A. 2024. Sensory Responsive Environments: A Qualitative Study on Perceived Relationships between Outdoor Built Environments and Sensory Sensitivities. Land 13, no. 5: 636. Viitattu 17.12.2025. Saatavissa https://doi.org/10.3390/land13050636
Hannukainen, H., Mäkelä, J. & Toivonen, K. 2023. Aistiesteettömyys sopii kaikille. Ketju. Viitattu 17.12.2025. Saatavissa https://ketju-lehti.fi/aiheet/asuminen/aistiesteettomyys-sopii-kaikille/
Koskimaa, N. 2025. Oppimisympäristön kehittäminen palvelumuotoilun keinoin: käyttäjälähtöisiä ratkaisuja auditoriotiloihin aistien ja vuorovaikutuksen näkökulmasta. AMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, palvelumuotoilu. Lahti. Viitattu 17.12.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025113030980
Rappaport, S. 2024. Supporting Sensory Diversity: Building Inclusive Classrooms. Autism Spectrum News. Viitattu 17.12.2025. Saatavissa https://autismspectrumnews.org/supporting-sensory-diversity-building-inclusive-classrooms/
Röpelinen, A. & Sirviö, V. 2024. ”Mä en saata ees tajuta sitä, että mä saatan tuijottaa sitä väriä koko ajan”: aistiherkkien nuorten kokemuksia koulun oppimisympäristöstä. Pro gradu -tutkielma. Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta. Viitattu 18.12.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024101079809
Skanska. 2023. Tulevaisuus on tiloja, joissa jokainen aisti huomioidaan. Viitattu 17.12.2025. Saatavissa https://www.toimitilat.skanska.fi/inspiroidu/tyohyvinvointi/aistiesteettomyys/
Työsuojelu (2025). Melu. Tyosuojelu.fi. Viitattu 17.12.2025. Saatavissa https://tyosuojelu.fi/tyoolot/fysikaaliset-tekijat/melu
