Kipu on yksi yleisimmistä syistä hakeutua päivystykselliseen hoitoon, mutta siitä huolimatta se on edelleen yksi aliarvioiduimmista ja alihoidetuimmista terveysongelmista. Suomessa vain noin joka neljäs potilas kokee saavansa riittävää kivunlievitystä ja hoitamattoman akuutin kivun tiedetään lisäävän komplikaatioita sekä kivun kroonistumisen riskiä (Pain Alliance Europe, 2017; Käypä hoito, 2017).
Päivystyshoitotyön kiireinen ja ennakoimaton toimintaympäristö asettaa kivun arvioinnille ja hoidolle erityisiä haasteita, minkä vuoksi tarvitaan selkeitä hoitohenkilökunnan työtä tukevia rakenteita ja toimintamalleja.
Keski‑Suomen hyvinvointialueen päivystyspoliklinikalla opinnäytetyön yhteydessä toteutetun kyselytutkimuksen perusteella hoitohenkilökunta arvioi kivunhoidon ja kirjaamisen osaamisensa pääosin hyväksi, mutta samanaikaisesti lähes kaikki vastaajat ilmaisivat vahvan tarpeen lisäkoulutukselle ja selkeille toimintamalleille (Aartiala, 2025). Tämä ristiriita kertoo siitä, että kivunhoito koetaan vaativaksi osa‑alueeksi, jossa yksilöllinen osaaminen ei yksin riitä varmistamaan tasalaatuista ja potilasturvallista hoitoa.
Tutkimustuloksissa korostui myös kirjaamisen merkitys, sillä vaikka kivun ensiarviointi kirjattiin usein, sen uudelleenarviointi ja hoitovasteen dokumentointi jäivät selvästi harvinaisemmiksi. Aiempien tutkimusten mukaan puutteellinen kirjaaminen on yhteydessä kivunhoidon viivästymiseen ja huonompiin hoitotuloksiin (Hatherley ym., 2016; Sampson ym., 2019).
Hoitajavetoinen kivunhoito ratkaisuksi kivunhoidon viiveisiin
Tehtyjen havaintojen pohjalta käynnistettiin kehittämistyö osana LAB-ammattikorkeakoulun toteuttamaa Akuuttihoidon erikoistumisopintoja. Sen tavoitteena oli luoda näyttöön perustuva kivunhoidon toimintamalli sekä siihen pohjautuva koulutusmateriaali hoitohenkilökunnalle. Kehittämistyön keskeinen ajatus oli, ettei kivunhoitoa tule nähdä pelkästään lääkärijohtoisena toimenpiteenä, vaan sen tavoitteena oli luoda hoitajille työkaluja kivunhoidon toteuttamiseen.
Hoitajilla on keskeinen rooli kivun tunnistamisessa, arvioinnissa, hoidon aloittamisessa sekä vasteen seurannassa. Kansainvälinen tutkimusnäyttö tukee vahvasti hoitajalähtöistä kivunlievitystä, sillä sen on todettu lyhentävän kivunhoidon viiveitä ja parantavan potilastyytyväisyyttä päivystyshoitotyössä (Calder ym., 2024).
Toimintamallista perehdytys- ja koulutusmateriaaliksi
Kehittämistyön tuloksena syntynyt kivunhoidon toimintamalli pohjautuu kivun tunnistamiseen, sen systemaattiseen arviointiin, hoidon porrastamiseen kivun voimakkuuden mukaan sekä multimodaaliseen kivunhoitoon, jossa yhdistetään eri mekanismeilla vaikuttavia lääkkeitä. Toimintamalli ohjaa myös säännölliseen uudelleenarviointiin ja korostaa kirjaamisen merkitystä osana potilasturvallisuutta. Tavoitteena on, että potilaan kipu tunnistetaan ajoissa ja kivunlievitys aloitetaan suositusten mukaisesti viimeistään 15 minuutin kuluessa päivystykseen saapumisesta (Käypä hoito, 2017).
Kivunhoidon osaamisen ylläpitäminen on tärkeää
Toimintamallin käyttöönotto ja juurruttaminen tapahtuu kehitystyön tuloksena toteutetun koulutusmateriaalin avulla. Helposti saavutettavien koulutusten avulla tarjotaan hoitohenkilökunnalle mahdollisuus ylläpitää ja päivittää osaamistaan, vahvistaa yhteisiä käytäntöjä ja madaltaa kynnystä hoitajalähtöiseen kivunhoitoon. Ne toimivat myös foorumina keskustelulle ja kokemusten jakamiselle, mikä on keskeistä hoitokulttuurin muutoksessa.
Kivunhoidon kehittäminen ei ole vain yksittäinen kehittämisprojekti, sillä se osa laajempaa potilasturvallisuuden ja hoidon laadun parantamista. Kun kivun arviointi, hoito ja kirjaaminen on systemaattista ja yhdenmukaista, voidaan vähentää potilaiden kärsimystä. Lisäksi se ehkäisee kivun pitkittymistä sekä sen laajempia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Kehittämistyön tulokset osoittavat, että toimintamalli ja koulutus voivat toimia merkittävinä välineinä päivystyshoitotyön laadun parantamisessa.
Kirjoittajat:
Satu Aartiala työskentelee Keski-Suomen hyvinvointialueen päivystyksessä ja on taustaltaan Ensihoitaja YAMK sekä Kivunhoidon ja akuuttihoidon asiantuntija
Anni Koponen työskentelee lehtorina LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikössä ja toimii vastuuopettajana Akuuttihoitotyön erikoistumiskoulutuksessa
Lähteet
Aartiala, S. (2025). Kivunhoidon kehittäminen päivystyshoitotyössä. Opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Saatavissa: https://www.theseus.fi/handle/10024/881208
Calder, J., Wanbon, R., Thompson, J., Colella, P., Wale, J., Cassidy, S., McLeod, S., & Kirkwood, R. (2024). Canadian nurse‑initiated analgesia protocol to reduce delays in the emergency department: A quality improvement study. International Emergency Nursing, 75, 101488. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.ienj.2024.101488
Hatherley, C., Jennings, N., & Cross, R. (2016). Time to analgesia and pain score documentation best practice standards for the emergency department: A literature review. Australasian Emergency Nursing Journal, 19(1), 26–36. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.aenj.2015.11.001
Käypä hoito. (2017). Kipu. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Saatavissa: https://www.kaypahoito.fi
Pain Alliance Europe. (2017). Survey on chronic pain diagnosis, treatment and impact of pain.
Sampson, F. C., Goodacre, S. W., & O’Cathain, A. (2019). The reality of pain scoring in the emergency department. Annals of Emergency Medicine, 74(4), 538–548. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.annemergmed.2019.02.018
