Jokaisessa perheessä on omat haasteensa. Mikäli perheen kriisiä ei pystytä osapuolten keskinäisillä keinoilla ratkaisemaan, voidaan ristiriitoja sovitella ulkopuolisen avun välityksellä (Avioliittolaki 5:20 §).
Sovittelijan keskeinen tehtävä on auttaa löytämään ratkaisuja perheen ristiriitoihin. Erityisesti sovittelussa on kiinnitettävä huomiota alaikäisten lasten asemaan (Avioliittolaki 5:21 §).
Perheasioiden sovittelun järjestämisestä vastaavat kuntien sosiaalilautakunnat (Sosiaalihuoltolaki 2:6 §). Sovittelu on luonteeltaan vapaaehtoista, ja se painottuu etenkin avioeroa edeltävään aikaan. Järjestelmän vapaaehtoisuus tarjoaa mahdollisuuden avoimeen ja luottamukselliseen suhteen rakentamiseen sovittelijan ja perheen vanhempien välillä.
Mikäli sovittelu tai muut toimet avioliiton pelastamiseksi eivät tuota tulosta, kumpikin puoliso tai toinen heistä voi hakea avioeroa. Avioeroprosessi on kaksivaiheinen. Avioerohakemuksen jättämisen jälkeen alkaa kuusi kuukautta kestävä harkinta-aika (AL 6:26 §). Puolisot voidaan tuomita avioeroon ilman harkinta-aikaa, jos he ovat asuneet erillään yli kaksi vuotta. Samalla tavoin menetellään, jos puolisot ovat lähisukulaisia tai jommankumman avioliitto on voimassa. Näissä tapauksissa syyttäjän on haettava ajettava avioliiton kumoamiskannetta (AL 6:27).
Harkinta-ajan jälkeen kumpi tahansa puoliso voi vaatia avioeroa. Tällöin avioero on vietävä tuomioistuimen käsiteltäväksi, viimeistään vuoden kuluttua harkinta-ajan alkamisesta (AL 6:26 §). Mikäli avioerovaatimusta ei esitetä määräajassa, avioero raukeaa (Kangas 2018). Viimeisimpien tilastojen mukaan Suomessa tuomittiin vuonna 2021 avioeroon reilut 12 000 paria. (SVT 2022).
Avoliittoa säännellään vasta vuosien jälkeen
Avoliitot voidaan jakaa neljään ryhmään. Nuorten aikuisten ensimmäinen avoliitto, avioliittoa edeltävä liitto, avioliiton jälkeen alkanut avoliitto tai avoliiton jälkeen alkanut uusi avoliitto. (Kangas 2018).
Lyhyisiin avoliittoihin ei sisälly erityistä sääntelyä. Avoliittoa säännellään vasta, kun se on kestänyt vähintään viisi vuotta tai avoparilla on yhteinen lapsi (Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta 1:3 §).
Avoeroissa oikeusvaikutukset kytkeytyvät lähinnä omaisuuteen. Lailla säädellyn avoliiton päättyessä eroon avopuolisoiden omaisuudesta tulee tehdä erottelu. Siitä voidaan laatia erillinen erottelukirja. Mikäli omaisuutta eroteltaessa ei päästä yksimielisyyteen, kummalle omaisuus kuuluu, niin omaisuus tulkitaan yhteiseksi (Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta 2:4, 2:6, 2:7 §).
Lailla säätelemättömien avoliittojen osalta avoeroon ei liity varsinaisia oikeusvaikutuksia. Erotilanteissa omaisuus jaetaan nimiperiaatteen mukaan. Eli omaisuus kuuluu sille, jonka nimiin omaisuus on hankittu (Kangas 2018).
Parisuhdemuotoihin perehdytään LAB-ammattikorkeakoulussa perhe- ja perintöoikeuden kurssilla.
Kirjoittaja
Jarmo Kemppinen, KTM yritysjuridiikka, opettaa LAB-ammattikorkeakoulussa muun muassa perhe- ja perintöoikeutta.
Lähteet
Avioliittolaki 1929/234. Finlex. Viitattu 11.5.2022. Saatavissa https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#O1L2
geralt. 2018. Altmann, G. Perhe, avioero, erottaminen. Pixabay. Viitattu 30.5.2022. Saatavissa https://pixabay.com/fi/illustrations/perhe-avioero-erottaminen-ennen-3090056/
Kangas, U. 2018. Perhevarallisuusoikeus. Helsinki: Alma Talent.
Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta 2011/26. Finlex. Viitattu 11.5.2022. Saatavissa https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110026
Sosiaalihuoltolaki 2014/1301. Finlex. Viitattu 30.5.2022. Saatavissa https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141301
Suomen virallinen tilasto (SVT). 2022. Avioerot 2021. Helsinki: Tilastokeskus. Viitattu 30.5.2022. Saatavissa https://pxweb2.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__ssaaty/statfin_ssaaty_pxt_121v.px/table/tableViewLayout1/
