Ympäristövastuusta puhuttaessa huomio kohdistuu usein fyysisiin tuotteisiin, kun keskustelua hallitsevat materiaalit, tuotantoketjut ja kuljetukset. Digitaaliset palvelut mielletään aineettomiksi ja usein vähäpäästöisiksi. Tämä ajatus on kuitenkin harhaanjohtava.
Digipalvelut eivät toimi irrallaan fyysisestä maailmasta. Jokainen verkkosivu, video ja sovellus edellyttää laitteita, tietoliikenneverkkoja ja datakeskuksia, jotka kuluttavat energiaa jatkuvasti. Digitaalinen ei ole ympäristön näkökulmasta päästötöntä, mutta vaikutukset ovat vähemmän näkyviä (IEA 2023).
Energiankulutus syntyy koko digitaalisessa ketjussa
Digipalvelujen energiankulutusta on vaikea hahmottaa, koska se jakautuu useaan osaan. Yksittäinen verkkosivulataus tai HD‑videon suoratoisto kuormittaa samanaikaisesti datakeskuksia, tiedonsiirtoverkkoja ja käyttäjän päätelaitetta. Energiankulutus kasvaa entisestään, kun siirrytään laadukkaampiin ja suurempiin tiedostoihin. Yhden käyttökerran vaikutus on vähäinen, mutta suurilla palveluilla latauksia ja katselukertoja on miljoonia päivässä. Mittakaava tekee kokonaisvaikutuksesta merkittävän (IEA 2023).
Pilvipalvelut ja datakeskukset muodostavat digipalvelujen selkärangan. Ne kuluttavat globaalisti noin 1–1,5 prosenttia maailman sähköstä, ja viimeisen kymmenen vuoden aikana datakeskuksissa käsiteltävän datan määrä on kasvanut 340 prosenttia. Tekoälypalvelut kiihdyttävät kehitystä entisestään. Erityisesti suurten kielimallien koulutus vaatii runsaasti laskentatehoa, ja käyttömäärien kasvu lisää datakeskusten kuormitusta. Vaikka energiatehokkuutta parannetaan jatkuvasti, palvelujen käyttö ja datamäärät kasvavat edelleen (IEA 2023).
Digitaalisuus ja vastuullisuusviestinnän uudet vaatimukset
EU kiristää merkittävästi tapaa, jolla yritykset saavat viestiä kuluttajille ympäristö‑ ja vastuullisuuskysymyksistä. Empowering Consumers for the Green Transition ‑direktiiviä (EMPCO) aletaan soveltaa kansallisesti syyskuuhun 2026 mennessä kaikkeen kuluttajille suunnattuun viestintään. Yleisluontoiset ja epämääräiset ympäristöväitteet kielletään, ellei niitä pystytä perustelemaan todennettavalla tiedolla. Tämä koskee myös digipalveluja, joiden ympäristöväitteet rinnastetaan muuhun kuluttajaviestintään ja arvioidaan samojen periaatteiden mukaisesti (EU 2024).
Käytännössä EMPCO ohjaa siirtymään lupausten ja mielikuvien sijaan konkreettisiin kuvauksiin siitä, mitä palvelu tekee, miten se toimii ja mihin sen vaikutukset kohdistuvat. Kompensaatioon perustuvat ilmastoväitteet, omatekoiset ympäristömerkit, harhaanjohtava visuaalinen viestintä sekä kestävyystavoitteet ilman uskottavaa toteutussuunnitelmaa eivät enää ole sallittuja. Yrityksille tämä tarkoittaa, että selkeä, ymmärrettävä ja konkreettinen vastuullisuusviestintä nousee perusvaatimukseksi vuoden 2026 aikana (Hovi 2026; EU 2024).
Hovin (2026) mukaan vastuullisuusviestintä ei ole kauneuskilpailu, vaan olennaisten vaikutusten näkyväksi tekemistä. Kaikkea ei tarvitse kertoa, mutta olennaisista asioista on kerrottava rehellisesti ja ymmärrettävästi.
Digipalvelujen ympäristövaikutukset jäävät helposti piiloon, ellei niistä viestitä aktiivisesti. Ympäristöystävällisten mielikuvien sijaan on tärkeää avata, mihin energiaa kuluu ja millaisia valintoja päästöjen vähentämiseksi on tehty. Vastuullisuusviestintä ei rajoitu raportteihin tai erillisiin vastuullisuussivuihin, vaan se ulottuu kaikkeen kuluttajille näkyvään viestintään
Kestävä digipalvelu syntyy vaikutusten tunnistamisella
Digitaalisuus nähdään yhä useammin osana kestäviä ratkaisuja ja uusia liiketoimintamalleja, jotka vastaavat käyttäjien kasvaviin odotuksiin. Kun vastuullisuus huomioidaan jo digitaalisen tuotteen tai palvelun muotoilussa, myös vastuullisuusviestintää on helpompi rakentaa konkreettisten tekojen varaan. Esimerkiksi verkkosivun tai käyttöliittymän suunnitteluratkaisut vaikuttavat suoraan palvelun energiankulutukseen.
Viestinnän rooli korostuu erityisesti silloin, kun ympäristövaikutukset eivät ole käyttäjälle suoraan näkyviä. Digitaalisessa ympäristössä vastuullisuus ei ole joko–tai‑kysymys. Kaikilla organisaatioilla ei ole vielä valmiita mittareita tai pitkää kehityshistoriaa. Siitä huolimatta digitaalisten palvelujen vaikutukset on tunnistettava, niitä on vähennettävä tietoisesti ja niistä on viestittävä avoimesti. Vastuullisuusviestinnän tehtävänä on tehdä nämä taustalla olevat vaikutukset näkyviksi ilman liioittelua tai viherpesua. Tässä pätee perusperiaate: koskaan ei ole myöhäistä aloittaa.
Kirjoittaja
Mervi Koistinen (muotoilija, AMK), toimii LAB Muotoiluinstituutissa TKI-asiantuntijana. Hänen monipuolinen osaamisensa keskittyy visuaaliseen viestintään. TKI-projekteissa hänen vastuullaan on viestinnän ja visuaalisen vaikuttavuuden sekä muotoiluajattelun soveltaminen käytännön toteutukseen. Hän opiskelee LAB-ammattikorkeakoulussa YAMK-tutkintoa muotoilun ja median digitaalisten ratkaisujen koulutusohjelmassa. Sydäntä lähellä hänellä on kestävän kehityksen teemat ja käyttäjälähtöisyys.
Lähteet
Euroopan Unioni. 2024. Directives 2005/29/EC and 2011/83/EU as regards empowering consumers for the green transition through better protection against unfair practices and through better information. Viitattu 1.4.2026. Saatavissa https://eur-lex.europa.eu/eli/dir/2024/825/oj
International Energy Agency (IEA). 2023. Tracking Data Centres and Data Transmission Networks. Viitattu 1.4.2026. Saatavissa https://www.iea.org/energy-system/buildings/data-centres-and-data-transmission-networks
Hampson, R. 2017. Viitattu 1.4.2026. Saatavissa https://unsplash.com/photos/person-using-black-smartphone-with-gray-and-pink-case-cqFKhqv6Ong
Hovi, K. 2025. Hovi Creative: Vastuullisuusviestintä. Sola-hankkeen vastuullisuusviestinnän koulutus 31.3.2026.
