Köyhyys ja taloudellisen tuen tarve ovat osa suomalaista yhteiskuntaa (Mukkila ym. 2022; Hakovirta & Kallio 2020). Kirkon myöntämä taloudellinen tuki avun tarpeessa oleville ihmisille on ollut osa suomalaisen sosiaaliturvan kokonaisuutta jo varsin pitkään (EVL 2024; Kela 2024; Jaakkola 1994). 1990-luvun alun laman aikana muun muassa työttömyys, konkurssit ja ylivelkaantuminen johdattivat ihmiset hakemaan apua evankelisluterilaisen kirkon diakoniatyöstä, kun monia muualta aiemmin saatuja etuuksia ja palveluita oli vähennetty tai poistettu. Tämä ajankohta on nähty diakoniatyön muutoksena, jossa painopiste siirtyi hädässä olevien taloudelliseen auttamiseen entistä voimakkaammin. (Hiilamo 2022.) Diakoninen avustaminen vastaa sosiaalityön harkinnanvaraista avustamista (Junnola-Ahola 2024).
Avustusasiakkaan tarinat osana diakoniatyöntekijän päätöstä
Junnola-Ahola (2024) tutki opinnäytetyössään (ylempi AMK) evankelisluterilaisen kirkon diakoniatyöntekijöiden ajatuksia siitä, millaiset taloudellisen avustusasiakkaan kertomat tarinat elämäntilanteestaan vaikuttavat diakoniatyöntekijän avustuspäätökseen. Opinnäytetyö toteutettiin kehyskertomusten avulla. Diakoniatyöntekijät toimivat avustustilanteissa ensisijaisesti sääntöjen ja työtä ohjaavien normien pohjalta. Muita päätökseen vaikuttavia asioita olivat muun muassa asiakkaan asenne, käytös ja avoimuus, työntekijän empatian herääminen sekä toivon ja tulevaisuuden näkökannat. (Junnola-Ahola 2024; Mönkkönen 2021, 106.)
Diakoniatyössä työntekijän on mahdollista perustella taloudellinen avustaminen lähes aina diakonisella harkinnalla, jolloin voi poiketa sovituista linjauksista. Juuri tämä osa avustamistyöstä koetaan diakoniatyössä usein kuormittavana. Useat vastaajat sanoittivat myös auttavansa asiakasta aina muulla keinoin, esimerkiksi antamalla ruokakassin, ohjaamalla eteenpäin tai antamalla uuden ajan, vaikka taloudellisen avustamisen kriteerit eivät täyttyisikään. Kun työntekijä siirtyy avustuspäätöksissään pois sääntöjen ja normien maailmasta, korostuu hänen oma vastuunsa merkittävästi. Tietoisuus tilanteessa kokemuksellisesti vaikuttavista asioista voisi selkeyttää työtä ja helpottaa työntekijöiden tuntemaa vastuuta. (Junnola-Ahola 2024.)
Uuden laman kynnyksellä?
Diakoniatyöntekijöillä on vahva auttamisen motivaatio. Työntekijöiden tavoitteena on auttaa erityisesti niitä ihmisiä, joita muut eivät auta ja jotka putoavat yhteiskunnan auttamisverkkojen läpi. Yhteiskunnassa on samankaltaisia merkkejä kuin 90-luvun laman alkaessa, jolloin diakonian avun piiriin voi hakeutua yhä enemmän taloudellisessa hädässä olevia henkilöitä. Kuitenkin seurakuntien jäsenmäärä ja sen mukana niiden talous sekä avustamisen mahdollisuudet heikkenevät.
Diakoniatyöntekijät elävät vahvasti oman auttamisen ideologian ja käytännön ristiriidan välimaastossa. Avustaminen edellyttää kuitenkin mahdollisuutta materiaalisten ja taloudellisten resurssien jakamiseen.
Kirjoittajat
Sanna Junnola-Ahola valmistui LAB-ammattikorkeakoulusta (sosionomi YAMK) asiakaslähtöisten palveluprosessien kehittäjä -koulutusohjelmasta. Hän työskentelee kirkon diakoniatyössä.
Arja-Tuulikki Malin on lehtori LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointialalla.
Lähteet
EVL. 2024. Diakonia. Suomen evankelisluterilainen kirkko. Viitattu 29.4.2024. Saatavissa https://evl.fi/plus/seurakuntaelama/diakonia/
geralt. 2015. Altmann, G. Hand, nature, sea. Kuvituskuva. Pixabay. Viitattu 29.4.2024. Saatavissa https://pixabay.com/illustrations/hand-sea-water-waves-clouds-help-792920/
Hakovirta, M., & Kallio, J. 2020. Lapsiperheiden köyhyys & huono-osaisuus. Helsinki: Vastapaino.
Hiilamo, H. 2022. Church Poverty Relief during a Time of Crisis? Experiences of the Evangelical Lutheran Church of Finland. A Journal of Church and State, 64(2), 240–258. Viitattu 29.4.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1093/jcs/csab005
Jaakkola, J. 1994. Armeliaisuus, yhteisöapu, sosiaaliturva: Suomalaisten sosiaalisen turvan historia. Sosiaaliturvan keskusliitto.
Junnola-Ahola, S. 2024. Millainen tarina palkitaan? Diakoniatyöntekijän avustusasiakkaan kertoman tarinan vaikutus taloudellisen tuen saamiseen -tutkimus kehyskertomuksista. YAMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 29.4.2024. Saatavissa https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/853294/Junnola-Ahola_Sanna.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Kela. 2024. Suomen sosiaaliturva. Kansaneläkelaitos. Viitattu 29.4.2024. Saatavissa https://www.kela.fi/suomen-sosiaaliturva
Mukkila, S., Moisio, P., Mäkinen, L. & Nykänen, E. 2022. Paljonko on riittävästi? Köyhyys ja perusturvan riittävyys. Teoksessa Karvonen, S., Kestilä, L., Saikkonen, P. & Aalto. A-M. Suomalaisten hyvinvointi 2022. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 194–207.
Mönkkönen, K. 2021. Eläytymismenetelmä. Teoksessa Ryynänen, S., Rannikko, A. & Hakoköngäs, E. (toim.) 2021. Tutkiva mielikuvitus: Luovat, osallistuvat ja toiminnalliset tutkimusmenetelmät yhteiskuntatieteissä. Helsinki: Gaudeamus, 103–131.
