Eurooppa on tänä kesänä kärvistellyt helleaallon ja metsäpalojen kourissa. Rasismikohut puolestaan puhututtavat suomalaisia jo lähes joka kesä. Tekoäly muuttaa koulutusta ja opettajuutta kyseenalaistaen opettajien ja lähiopetuksen tarpeen.
European Education Research Association EERA järjestää vuosittain koulutuksen tutkimuksen konferenssin ECER, jonka tänä vuonna järjesti Tampereen yliopisto. Konferenssi kokosi Tampereelle 3826 osallistujaa 84 maasta ja houkutteli osallistujia monipuolisuudellaan, 3080 esityksellä. Keskustelua herättäneitä aiheita olivat muun muassa tekoälyn vaikutus koulutukseen, vähemmistöihin kuuluvien opiskelijoiden osallisuuden ja inkluusion kehittäminen sekä monikulttuurisuuteen, monikielisyyteen ja globaalikasvatukseen liittyvät teemat.
![[Alt-teksti: henkilö näyttötaulun vierellä valmiina pitämään esitystä, taululla on tekstiä ja kuvia.]](https://blogit.lab.fi/labfocus/wp-content/uploads/sites/8/2026/09/443_2026_Globaalikasvatus-ja-opettajuus-maailman-myllerryksessa-1024x685.jpg)
Opettajuuden haasteet puhututtavat
Tuleeko opettajista teknologian hallitsijoita, jotka osaavat koodata tekoälyn avustamina ja luovat arvopohjaista, inklusiivista opetusta, jota tekoälyyn pohjautuvat koulutukset eivät korvaa? (Helgetun 2026.) Entä miten luoda opetusta, joka saa opiskelijat saapumaan kampukselle, ilman yksittäisiä opintopisteitä (Mickwitz 2026)? Opiskelijoiden ajankäytöstä kilpailevat lähiopetuksen lisäksi perhevelvollisuudet, osa-aikatyö ja harrastukset. Onko opettaja ja aihe tarpeeksi innostava, että kenties taloudellisista haasteista kärsivä opiskelija käyttää rahaa matkustaakseen lähiopetukseen? Miten saada kursseihin elämyksellisyyttä ja käytännönläheisyyttä, jotta opiskelijat kokevat opetuksen mielekkääksi?
Mitä tapahtuukaan opettajien akateemiselle vapaudelle, kun valtio alkaa ohjata opetuksen sisältöjä, arvottaa oppiaineita ja tutkimuskohteita sekä jopa kieltää sisältöjä opetussuunnitelmissa. Puolassa globaalikasvatus on saanut väistyä kansallisten, usein konservatiivisempien opetussisältöjen vallatessa alaa opetussuunnitelmista (Kuleta-Hulboj 2026). Yhdysvalloissa Trumpin hallinnon vastustama woke-kulttuuri on saanut aikaan sen, että teemojen kuten ilmastonmuutos, inkluusio ja yhdenvertaisuus sisällyttäminen opetukseen on punainen vaate ja tarpeetonta opetussisältöä (Pen America 2026).
Globaalikasvatuksen sisällyttäminen kurssikohtaiseen korkeakouluopetukseen ei välttämättä ole edes mahdollista, koska maassa on osavaltiokohtaiset opetussuunnitelmat. Korkeakouluissa opettajat ja professorit puolestaan usein toteavat, että heidän tehtävänään ei ole enää saksalaisen Bildung-ajattelun mukaan sivistää ja kouluttaa vaan ainoastaan opettaa sisältöä (Timm 2026). Loppuuko tarve sivistykselle aikuistumisen kynnyksellä, kun opiskelija vapaaehtoisesti siirtyy korkeakoulutukseen?
Globaalikasvatuksessa käydäänkin nyt keskustelua siitä, pitääkö opettajan olla sankari, asiaansa uskova soihdunkantaja, joka nationalistisista näkemyksistä huolimatta jatkaa globaalikasvatuksen teemojen opettamista. Miten kauan menee, kun tämä sankariopettaja uupuu yksinäisyyteensä? Vai mitä tapahtuu, jos opiskelijat valittavat, kun opettaja sisällyttää opetukseensa kulttuurisensitiivisesti arkojakin aiheita, joihin kyseisessä maassa suhtaudutaan varauksella tai vähätellen.
LAB toimii suunnannäyttäjänä
Kansainvälisesti korkeakouluissa globaalikasvatus loistaa usein poissaolollaan, eikä kestävän kehityksen teemoja välttämättä opeteta osana opintoja eri Euroopan kolkissa. Globaalikasvatuksen teemojen integrointi esimerkiksi liikematematiikkaan voi olla niinkin yksinkertaista kuin laskea, kuinka monta prosenttia ruandalaisista tai venezuelalaisista elää tänä päivänä alle köyhyysrajan. Tai entäpä jos matkailun liiketoiminnan negatiivisista ja positiivisista vaikutuksista puhuttaessa esimerkit liittyisivätkin maihin kuten Haiti tai Nepal eivätkä teollistuneisiin maihin.
Globaali perspektiivi hyödyttää kaikkia. Globaalikasvatus sivistää ja kehittää opiskelijoiden empatiakykyä ja suvaitsevaisuutta. LAB-ammattikorkeakoulussa positiivista on, että jokaiseen tutkintoon kuuluvat pakolliset Orientation to Sustainability Thinking sekä Intercultural Competence -opintojaksot. Olemme ylpeästi globaalikasvatuksen suunnannäyttäjiä.
Kirjoittaja
Jaana Häkli toimii LAB-ammattikorkeakoulun Kielikeskuksessa kulttuurienvälisen viestinnän lehtorina.
Lähteet
Helgetun, J. 2026. Can there be a a “Global Teacher” Policy Solution? Teachers, the State and AI’s Impact on the Educational “Poly-Crisis”. Konferenssiesitelmä. European Education Research Association ECER2026. Tampere. 20.8.2026.
Kuleta-Hulboj, M. 2026. Teachers’ Strategies for Overcoming Resistance towards Global Citizenship Education and Education for Sustainable Development in Poland. Konferessiesitelmä. European Education Research Association ECER2026. Tampere. 19.8.2026.
Mickwitz, Å., Björkas, C., Holmqvist-Jämsén, S., Gyllenberg, F. & Söderlund K. 2026. I Would Always Attend If I’m Getting Points: A Value-Perspective Study of University Students. Konferenssiesitelmä. European Education Research Association ECER2026. Tampere. 19.8.2026.
Pen America. 2026. Federal Government’s Growing Banned Words List Is Chilling Act of Censorship. Viitattu 24.8.2026. Saatavissa https://pen.org/banned-words-lis
Timm, S. 2026. Complexity of Teaching Global Responsibility through the Lenses of Teachers: Empirical Evidence for Teacher Training on Global Social in Germany. Konferenssiesitelmä. European Education Research Association ECER2026. Tampere. 19.8.2026.