Kuntoutuksen uudistamiskomitea on ehdottanut, että kuntoutuksessa toimintakyvyn arvioinnin pohjana tulisi käyttää ICF-mallia (Sukula & Kanto-Ronkanen 2022, 29). Yksilötekijöillä tarkoitetaan kuntoutujan henkilökohtaisia mieltymyksiä ja tärkeinä kokemia asioita, joita selvittämällä kuntoutuja kokee kuntoutuksen merkityksellisemmäksi. Yksilötekijät auttavat sote-ammattilaista ymmärtämään kuntoutujaa ja suunnittelemaan kuntoutusinterventiota. (Karhula ym. 2021a; Karhula ym. 2021b.)
ICF (International Classification of Function, Disability and Health) on kansainvälinen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden malli, jossa kuvataan, kuinka sairaus tai vamma vaikuttaa ihmisen elämään (WHO & Stakes 2004, 3). Mallissa toimintakykyä jäsennetään biopsykososiaalisesta näkökulmasta, jonka mukaan elämään vaikuttavat terveydentilan lisäksi ympäristö- ja yksilötekijät (THL 2022).
ICF-mallia käytetään eniten tavoitteen asettelussa, kirjaamisessa ja alkuarvioinnissa (Lautamo & Kuukkanen 2015). ICF:n käytön hyötyinä ovat kuntoutujan yksilöllisyyden, osallisuuden ja vastuun lisääntyminen. Kuntoutuja huomioidaan kokonaisvaltaisempana ja hänen vahvuuksiinsa kiinnitetään enemmän huomiota. (Jämsä & Xiong 2019.)
Yksilötekijät ohjaavat kuntoutusprosessia
ICF:n yksilötekijät mahdollistavat toimintakyvyn kokonaisvaltaisen tarkastelun (Karhula ym. 2021b). Yksilötekijät vaikuttavat palveluiden valintaan ja tukitoimien kohdentamiseen. Yksilötekijöitä kartoittamalla voidaan korostaa kuntoutujan vahvuuksia ja voimavaroja. (Karhula ym. 2021a.) Nämä tekijät voivat edistää tai rajoittaa kuntoutujaa ja ne voivat vaikuttaa kuntoutuksen lopputulokseen (Karhula ym. 2021b). Ympäristö- ja yksilötekijöitä on käytetty ICF:n osa-alueista vähiten, ja näistä yksilötekijät ovat olleet vähiten raportoitu ICF:n osa-alue (Maribo ym. 2016).
Kalvio ja Kurronen (2023) selvittivät Etelä-Karjalan hyvinvointialueen kotikuntoutuksen työntekijöiden ICF:n käyttöä haastattelemalla työntekijöitä ja analysoimalla potilaskirjauksia. Opinnäytetyössä tuotettiin tietoa kokemuksista ICF-mallista asiakastyössä ja kirjaamisessa sekä ICF:n toteutumisesta kirjauksissa.
Tulosten mukaan yksilötekijöitä ja kuntoutujalle merkityksellisiä tekijöitä kuvataan kirjauksissa vähän, vaikka nämä koettiin tärkeinä kuntoutuksen onnistumisen kannalta. Yksilötekijät koetaan hankaliksi tunnistaa.
Kuntoutujan tärkeät asiat keskiöön
ICF:n yksilötekijöiden tuntemusta täytyy jatkossa kehittää. Lisäksi tulee pohtia, millaisia yksilötekijöitä on tärkeää kirjata ja miten kirjaaminen toteutetaan. Kuntoutuksen tulee pohjautua kuntoutujalle merkityksellisten asioiden harjoitteluun. Onkin tärkeää miettiä keinoja, miten nämä asiat nostetaan kirjauksiin esiin ja miten ne huomioidaan kuntoutuksessa. Konkreettisina ehdotuksina esitetään säännöllisiä työpajoja ja koulutuksia ICF:n kertaamiseksi sekä ICF-pohjaisen fraasiston kehittämistä terapiakäyntien kirjaamiseen (Kalvio & Kurronen 2023).
Kirjoittajat
Elina Kalvio ja Kirsi Kurronen työskentelevät Etelä-Karjalan hyvinvointialueella, Kalvio fysioterapeuttina kotikuntoutuksessa ja Kurronen asiakasvastaavana akuutissa kotiutuksessa. Molemmat valmistuvat syksyllä 2023 LAB-ammattikorkeakoulun Integroitujen hyvinvointipalveluiden kehittäjän ja johtajan YAMK-koulutuksesta.
Minna-Maria Behm (TtT) työskentelee lehtorina LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikössä.
Lähteet
Jämsä, U. & Xiong, E. 2019. ICF:n käyttöönottoprosessi yliopistosairaalassa. Kuntoutus. Vol. 44 (2), 5-10. Viitattu 3.11.2023. Saatavissa https://journal.fi/kuntoutus/article/view/97241
Kalvio, E. & Kurronen, K. 2023. Etelä-Karjalan hyvinvointialueen kotikuntoutuksen ICF:n käyttö ja kokemuksia ICF:n käytöstä kirjaamisessa. YAMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 6.11.2023. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023110428596
Karhula, M., Saukkonen, S., Kinnunen, A., Heiskanen, T., Xiong, E. & Anttila, H. 2021a. ICF-luokituksen yksilötekijöiden kuvaus on osa toimintakyvyn laaja-alaista arviointia. Kuntoutus. Vol. 44 (2), 9–24. Viitattu 3.11.2023. Saatavissa https://doi.org/10.37451/kuntoutus.109476
Karhula, M., Saukkonen, S., Xiong, E., Kinnunen, A., Heiskanen, T. & Anttila, H. 2021b. ICF Personal Factors Strengthen Commitment to Person-Centered Rehabilitation – A Scoping Review. Frontiers in Rehabilitation. Sciences. Vol. 2 (709682). Viitattu 3.11.2023. Saatavissa https://doi.org/10.3389/fresc.2021.709682
Lautamo, T. & Kuukkanen, T. 2015. Työntekijöiden kokemat haasteet ICF:n juurruttamisessa. Teoksessa Paltamaa J. & Perttinä, P. (toim.) Toimintakyvyn arviointi, ICF teoriasta käytäntöön. Helsinki: Kelan tutkimusosasto. 60–78. Viitattu 3.11.2023. Saatavissa http://hdl.handle.net/10138/156071
Maribo, T., Petersen, K. S., Handberg, C., Melchiorsen, H., Momsen, A-M. H., Nielsen, C. V., Leonardi, M. & Labriola, M. 2016. Systematic Literature Review on ICF From 2001 to 2013 in the Nordic Countries Focusing on Clinical and Rehabilitation Context. Journal of Clinical Medicine Research. Vol 8 (1), 1-9. Viitattu 3.11.2023. Saatavissa http://dx.doi.org/10.14740/jocmr2400w
Sukula, S. & Kanto-Ronkanen, A. 2022. Kuntoutuksen uudistaminen vuosina 2020–2022. Kuntoutuksen uudistamisen toimeenpanon kuvaus ja arviointia. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 3.11.2023. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5407-6
THL. 2022. Toimintakyky. ICF-luokitus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 3.11.2023. Saatavissa https://thl.fi/fi/web/toimintakyky/icf-luokitus
WHO & Stakes. 2004. ICF. Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus. Stakes, ohjeita ja luokituksia 2004:4. Tampere: Juvenes-print-Suomen yliopisto paino Oy. E-kirja. Viitattu 3.11.2023. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201303252595
