Kenttätyöskentely vahvistaa hoitotyön pedagogin ammattitaitoa

Hoitotyön toimintaympäristöt ovat olleet murroksessa jo vuosia. Viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet raskasta aikaa kaikille sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille. Hoitotyön toimintaympäristö on painottunut kotiin, teknologiset ratkaisut ja niiden tuomat vaatimukset ovat lisääntyneet ja hektisyyden sekä paineen sietäminen on tehnyt työstä entistä haastavampaa. (Mikkonen ym. 2018) Nämä muutokset vaativat myös pedagogisen asiantuntijan joustavuutta hoitotyön murroksessa. Asiantuntijan on tiedostettava näyttöön perustuvan hoitotyön tuoma tutkimustieto sekä sen soveltuvuus. (Mikkonen ym. 2018)

LAB-ammattikorkeakoulu korostaa työelämälähtöisyyttä sekä työelämäyhteistyötä strategiassaan. Sairaanhoitajan työnkuva on muuttunut vaativammaksi sekä monipuolisemmaksi vuosien aikana. Vuonna 2020 tehdyn hoitotyön koulutusuudistuksen myötä osaamisvaatimusten hallitseminen vaatii pedagogisen asiantuntijan teorian ja käytäntöönpanon päivittämistä. (Seppänen ym. 2018) Nämä vaatimukset haastavat ja korostavat oman substanssiosaamisen ylläpitämisen tärkeyttä.

Opiskelijan ja opettajan yhteistyö vahvistuu 

Ammatti-identiteetti muuttuu työuran edetessä, kun ammattitaito karttuu. Asiantuntijan on asennoiduttava aktiivisesti oman ammattitaidon ja erityisosaamisen kehittämiseen. Omaan ammattitaitoon kuuluu niin tiedollinen, kliininen kuin soveltavakin osaaminen (Gillespie ym. 2006). Pedagogisen asiantuntijan roolina on olla opiskelijan oppimisen tukija. Sujuva yhteistyö opiskelijan kanssa kehittää moniammatillista työelämäyhteistyötä.

Hoitotyön koulutus sisältää sekä teoriaa että käytännön taitojen opetusta, minkä vuoksi konkreettiset ja ajantasaiset käytännön esimerkit mahdollistavat aidot opetustilanteet. Teorian ja kenttätyön yhdistäminen velvoittaa pedagogisen asiantuntijan omaavan laajaa hoitotyön asiantuntijuutta. Aikaisempien opiskelijapalautteiden perusteella hoitotyön pedagogisen asiantuntijan mukanaolo kenttätyössä vahvistaa opettaja-opiskelija -yhteistyötä. Tasa-arvoinen yhteistyö opiskelijoiden kanssa kannustaa toistensa kunnioittamiseen, vakavasti otettavuuteen sekä roolimallin rakentumiseen (Davis ym. 2005). Oman kokemukseni perusteella opiskelijat arvostavat ajantasaista kenttätietoa ja sen soveltamista esimerkkitapauksiin. 

[Alt-teksti: hymyilevä vaaleatukkainen nainen seisoo kädet puuskassa sairaalan pitkällä käytävällä.]
Kuva 1. Fanny Kilpinen työskentelee säännöllisesti sairaanhoitajana päivystyspoliklinikalla. (Kuva: Fanny Kilpinen) 

Pedagogisen asiantuntijan ammattitaidon kehittäminen on pitkäaikainen ja jatkuva prosessi. Hoitotyön kenttätyöskentelyssä on hallittava laajoja ja haastavia kokonaisuuksia. Uudet innovaatiot ja niiden mahdollisuuksien tiedostaminen auttaa asiantuntijaa oivaltamaan myös hoitotyön haasteet (White, 2012). Näiden esiintuominen on tärkeää opiskelijan oppimisen kannalta.

Asiantuntijan oman aktiivisuuden avulla innovaatioiden hyödyntäminen opetuksessa on mahdollista. Esimerkiksi uusien sote-palvelujen tuoman digitalisaation, robotiikan, viestinnän sekä moniammatillisen yhteistyön integrointi koulutukseen on mahdollista erilaisten TKI-hankkeiden ja koulutusyhteistöiden kautta. Pedagoginen asiantuntija on keskeisessä roolissa hoitotyön koulutuksen kehittämisessä. Käytännön osaamisen avulla hoitotyön koulutuksen sisältöä voidaan ohjata sekä kehittää koulutustarpeisiin nähden (Holopainen 2007).

Näiden teemojen ja pedagogisen asiantuntijoiden aktiivisen ammattitaidon kehittämisen myötä LAB-ammattikorkeakoulun yhteistyötä työelämän kanssa voidaan yhtenäistää. Yhdessä työskentely varmistaa saumattoman asiantuntijuuden terveydenhuollon ja koulutusjärjestelmän välillä.

Kirjoittaja 

Fanny Kilpinen on LAB-ammattikorkeakoulun Hyvinvointi-yksikössä työskentelevä hoitotyön lehtori ja sairaanhoitaja, jolla on jatkuva tuntuma kenttätyöhön ja hyviä kokemuksia siitä.

Lähteet 

Davis, D., Stullenbarger, E., Dearman, C. & Kelley, J. A. 2005. Proposed nurse educator competencies: development and validation of a model. Nursing Outlook. 53 (4):206‒211. Viitattu 7.9.2022. Saatavissa https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/16115514/

Gillespie, M. & McFetridge, B. 2006. Nurse education – the role of the nurse teacher. Journal of Clinical Nursing. 15 (5): 639‒644. Viitattu 6.9.2022. Saatavissa https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/j.1365-2702.2006.01344.xt

Holopainen, A., Hakulinen-Viitanen, T. & Tossavainen, K. 2007. Nurse teacherhood: systematic descriptive review and content analysis. International Journal of Nursing Studies. 44 (4): 611‒623 Viitattu 3.9.2022. Saatavissa https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/16740267/

Mikkonen, K., Ojala, T., Sjögren, T., Piirainen, A., Koskinen, C., Koskinen, M., Koivula, M., Sormunen, M., Saaranen, T., Salminen, L., Koskimäki, M., Ruotsalainen, H., Lähteenmäki, M-L., Wallin, O., Mäki-Hakola, H.& Kääriäinen, M. 2018. Competence areas of health science teachers ‒ A systematic review of quantitative studies. Nurse Education Today. 70, Nowember 2018: 77‒86. Viitattu 5.9.2022. Saatavissa https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/6928/153751222747532425.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Seppänen, S., Kinnunen, P. & Silén-Lipponen, M. 2018. Yleissairaanhoitajan (180 op) ammatillisen perusosaamisen arvioinnin kehittäminen 1.3.2018-31.12.2020 -hankesuunnitelma. Savonia-ammattikorkeakoulu.