Kierrätettävyyden huomioiminen vaatesuunnittelussa

Tie lineaarisesta tuotantomallista kohti kiertotaloutta vaatii tuotteiden täydellisen kierrätettävyyden ja uudelleenkäytön. Yksi vaihtoehdoista tämän takaamiseen on tuotteen suunnittelu niin, että se voidaan kierrättää täysin nykyaikaisilla menetelmillä. Kiertotalousajattelussa tuotteen elinkaari nähdään täydellisenä ympyränä, josta poistuu mahdollisimman vähän energiaa ja raaka-ainetta. Muuten materiaali jatkaa kiertoaan kohti uusia hyödynnystapoja ja jätettä, eikä arvon alennusta synny. 

Vaatteen suunnittelu kierrätettäväksi leikkuujätettä minimoiden 

Suunnittelijan vaikuttavin tapa edesauttaa tuotteen kierrätettävyyttä on monomateriaalisuunnittelu, jossa tuotteen jokainen pienikin komponentti on samaa materiaalia (Karell & Niinimäki 2019). Kierrätettäessä materiaalisekoitteet häiritsevät prosesseja, sillä termisessä ja kemiallisessa kierrätyksessä materiaalien sulamis- ja liukenemisolosuhteet voivat vaihdella runsaastikin menetelmästä riippuen (Halla-aho & Ruokamo, 2020).   Esimerkkinä tällaisesta monomateriaalituotteesta on opiskelijatyönä tehty The Aeon -toppatakki (kuva 1), joka on ollut osa useaa eri kestävän ja funktionaalisen suunnittelun kurssia LAB-ammattikorkeakoulussa. Tavoitteena on ollut löytää suunnitteluprosessin kautta ratkaisu, jossa pyritään jätteettömyyteen ja kierrätettävyyteen takin funktionaalisuudesta tinkimättä.  Polyesteristä valmistettu takki on suunniteltu Zero Waste -tekniikalla ja se on osin ommeltu ultraääniompelulla. 

Kuva, joka sisältää kohteen sisä, lelu

Kuvaus luotu automaattisesti
Kuva 1. Tasokuvat The Aeon -takki, säilytyslaukku ja esityskuva. Kuva: Mirka Uunimäki

Takin suunnittelussa ja toteutuksessa käytetyn Zero waste -tekniikan tarkoituksena on ehkäistä leikkuujätteen syntyminen vaatteen tuotannosta. Zero Waste -menetelmässä kaava suunnitellaan niin, ettei sen ulkopuolelle jää yhtään ylimääräistä materiaalia, vaan kaikki osat hyödynnetään. Samaa ajattelua jatketaan myös esimerkiksi ompelujätteen ja kaavapaperin minimoimisessa. (Gwilt & Rissanen 2011) 

Kuva 2. Zero Waste -takin ja laukun esityskuvat ja kuva kaava-asettelusta. Kankaan mitat155 cm x 440 cm. Kuva: Mirka Uunimäki

Takissa on polyesterivanutäyte, mikä mahdollisti osaltaan ultraääniompelukoneen käytön takin viimeistelyssä. Ultraääniompelukone tuottaa nopeaa värähtelyä, joka sulattaa synteettiset materiaalit yhteen ilman ompelulankaa. Toisin kuin perinteisesti ompelemalla tehtyihin samoihin, ultraäänikoneen sulattamiin saumoihin ei synny reikiä, joten takin säänkesto on parempi. Lopullisessa tuotteessa on kuitenkin sekä ommellut että sulatetut saumat, sillä kriittisissä kohdissa sulatetun sauman rakenne ei kestänyt. Ompelussa käytettiin polyesterilankaa.  

Kuva 3. Valmis monomateriaalitakki. Takki on suunniteltu kierrätys huomioiden. Kuva: Mirka Uunimäki

Kierrätettävyys on osa vastuullista suunnittelua 

Vaikka kierrätettävyyden huomioiminen on tärkeää, ei sen kuitenkaan tule olla itseisarvo, jonka kustannuksella vähennetään tuotteen funktionaalisuutta, kestävyyttä, eettisyyttä ja esteettisyyttä. Myös kiertotalouden mukaisessa suunnittelussa kierrätettävyys on samalla linjalla edellä mainittujen kanssa. EU on säätänyt, että vuonna 2025 jokaisella jäsenmaalla tulee olla infrastruktuurit kuluttajatekstiilien erilliskeräykseen ja mahdolliseen kierrätykseen (Euroopan parlamentti 2020). Suunnittelijan tulee edesauttaa tuotteiden kierrätyskelpoisuutta jo suunnitteluvaiheessa, sillä muuten erilliskeräys ei tulevaisuudessa tuo toivottua muutosta. 

Kirjoittajat 

Mirka Uunimäki on puettavan muotoilun kolmannen vuosikurssin opiskelija, joka työskentelee LAB-ammattikorkeakoulun harjoittelijana Telaketju 2 -hankkeessa. Mirka on opinnoissaan suuntautunut kiertotalouden mukaiseen ja vastuulliseen suunnitteluun ja on aloittamassa opinnäytetyöprosessiaan näiden aiheiden parissa. 

Annariina Ruokamo on ammatiltaan vaatesuunnittelija, joka työskentelee LAB-ammattikorkeakoulussa TKI-asiantuntijana ja projektipäällikkönä. Lisäksi hän opettaa puettavan muotoilun koulutusohjelmassa vastuulliseen vaateteollisuuteen ja suunnitteluun liittyviä kursseja. Hän on kiinnostunut erityisesti suunnittelijan vastuusta osana vastuullisuutta ja vaatteiden kiertotaloutta. 

Lähteet

Euroopan Parlamentti. 2020. Tekstiilituotannon ja -jätteen vaikutus ympäristöön. [Viitattu 15.1. 2021]. Saatavissa: https://www.europarl.europa.eu/news/fi/headlines/society/20201208STO93327/tekstiilituotannon-ja-jatteen-vaikutus-ymparistoon-infografiikka  

Gwilt, A. & Rissanen, T. 2011. Shaping Sustainable Fashion: Changing the Way We Make and Use Clothes. s. 87. Earthscan. London. 

Halla-aho, H. & Ruokamo, A. 2021. KISU – Muotoilijan opas, s. 46. [Viitattu 14.4.2021]. Saatavissa: DOI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-827-358-8  

Karell, E. & Niinimäki, K. 2019. Addressing the Dialogue Between Design, Sorting 

and Recycling in a Circular Economy, s. 1005. The Design Journal, 22(sup1), 997-1013. [Viitattu 17.3.2021]. Saatavissa: https://doi.org/10.1080/14606925.2019.1595413  

Linkit 

Telaketju. 2021. Telaketju -hankkeen nettisivut. [Viitattu 15.4.2020]. Saatavissa: https://telaketju.turkuamk.fi/ 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.