Tie lineaarisesta tuotantomallista kohti kiertotaloutta vaatii tuotteiden täydellisen kierrätettävyyden ja uudelleenkäytön. Yksi vaihtoehdoista tämän takaamiseen on tuotteen suunnittelu niin, että se voidaan kierrättää täysin nykyaikaisilla menetelmillä. Kiertotalousajattelussa tuotteen elinkaari nähdään täydellisenä ympyränä, josta poistuu mahdollisimman vähän energiaa ja raaka-ainetta. Muuten materiaali jatkaa kiertoaan kohti uusia hyödynnystapoja ja jätettä, eikä arvon alennusta synny.
Vaatteen suunnittelu kierrätettäväksi leikkuujätettä minimoiden
Suunnittelijan vaikuttavin tapa edesauttaa tuotteen kierrätettävyyttä on monomateriaalisuunnittelu, jossa tuotteen jokainen pienikin komponentti on samaa materiaalia (Karell & Niinimäki 2019). Kierrätettäessä materiaalisekoitteet häiritsevät prosesseja, sillä termisessä ja kemiallisessa kierrätyksessä materiaalien sulamis- ja liukenemisolosuhteet voivat vaihdella runsaastikin menetelmästä riippuen (Halla-aho & Ruokamo, 2020). Esimerkkinä tällaisesta monomateriaalituotteesta on opiskelijatyönä tehty The Aeon -toppatakki (kuva 1), joka on ollut osa useaa eri kestävän ja funktionaalisen suunnittelun kurssia LAB-ammattikorkeakoulussa. Tavoitteena on ollut löytää suunnitteluprosessin kautta ratkaisu, jossa pyritään jätteettömyyteen ja kierrätettävyyteen takin funktionaalisuudesta tinkimättä. Polyesteristä valmistettu takki on suunniteltu Zero Waste -tekniikalla ja se on osin ommeltu ultraääniompelulla.
Takin suunnittelussa ja toteutuksessa käytetyn Zero waste -tekniikan tarkoituksena on ehkäistä leikkuujätteen syntyminen vaatteen tuotannosta. Zero Waste -menetelmässä kaava suunnitellaan niin, ettei sen ulkopuolelle jää yhtään ylimääräistä materiaalia, vaan kaikki osat hyödynnetään. Samaa ajattelua jatketaan myös esimerkiksi ompelujätteen ja kaavapaperin minimoimisessa. (Gwilt & Rissanen 2011)
Takissa on polyesterivanutäyte, mikä mahdollisti osaltaan ultraääniompelukoneen käytön takin viimeistelyssä. Ultraääniompelukone tuottaa nopeaa värähtelyä, joka sulattaa synteettiset materiaalit yhteen ilman ompelulankaa. Toisin kuin perinteisesti ompelemalla tehtyihin samoihin, ultraäänikoneen sulattamiin saumoihin ei synny reikiä, joten takin säänkesto on parempi. Lopullisessa tuotteessa on kuitenkin sekä ommellut että sulatetut saumat, sillä kriittisissä kohdissa sulatetun sauman rakenne ei kestänyt. Ompelussa käytettiin polyesterilankaa.
Kierrätettävyys on osa vastuullista suunnittelua
Vaikka kierrätettävyyden huomioiminen on tärkeää, ei sen kuitenkaan tule olla itseisarvo, jonka kustannuksella vähennetään tuotteen funktionaalisuutta, kestävyyttä, eettisyyttä ja esteettisyyttä. Myös kiertotalouden mukaisessa suunnittelussa kierrätettävyys on samalla linjalla edellä mainittujen kanssa. EU on säätänyt, että vuonna 2025 jokaisella jäsenmaalla tulee olla infrastruktuurit kuluttajatekstiilien erilliskeräykseen ja mahdolliseen kierrätykseen (Euroopan parlamentti 2020). Suunnittelijan tulee edesauttaa tuotteiden kierrätyskelpoisuutta jo suunnitteluvaiheessa, sillä muuten erilliskeräys ei tulevaisuudessa tuo toivottua muutosta.
Kirjoittajat
Mirka Uunimäki on puettavan muotoilun kolmannen vuosikurssin opiskelija, joka työskentelee LAB-ammattikorkeakoulun harjoittelijana Telaketju 2 -hankkeessa. Mirka on opinnoissaan suuntautunut kiertotalouden mukaiseen ja vastuulliseen suunnitteluun ja on aloittamassa opinnäytetyöprosessiaan näiden aiheiden parissa.
Annariina Ruokamo on ammatiltaan vaatesuunnittelija, joka työskentelee LAB-ammattikorkeakoulussa TKI-asiantuntijana ja projektipäällikkönä. Lisäksi hän opettaa puettavan muotoilun koulutusohjelmassa vastuulliseen vaateteollisuuteen ja suunnitteluun liittyviä kursseja. Hän on kiinnostunut erityisesti suunnittelijan vastuusta osana vastuullisuutta ja vaatteiden kiertotaloutta.
Lähteet
Euroopan Parlamentti. 2020. Tekstiilituotannon ja -jätteen vaikutus ympäristöön. [Viitattu 15.1. 2021]. Saatavissa: https://www.europarl.europa.eu/news/fi/headlines/society/20201208STO93327/tekstiilituotannon-ja-jatteen-vaikutus-ymparistoon-infografiikka
Gwilt, A. & Rissanen, T. 2011. Shaping Sustainable Fashion: Changing the Way We Make and Use Clothes. s. 87. Earthscan. London.
Halla-aho, H. & Ruokamo, A. 2021. KISU – Muotoilijan opas, s. 46. [Viitattu 14.4.2021]. Saatavissa: DOI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-827-358-8
Karell, E. & Niinimäki, K. 2019. Addressing the Dialogue Between Design, Sorting
and Recycling in a Circular Economy, s. 1005. The Design Journal, 22(sup1), 997-1013. [Viitattu 17.3.2021]. Saatavissa: https://doi.org/10.1080/14606925.2019.1595413
Linkit
Telaketju. 2021. Telaketju -hankkeen nettisivut. [Viitattu 15.4.2020]. Saatavissa: https://telaketju.turkuamk.fi/
