Kiintymyssuhdevauriot ja niiden huomioiminen lastensuojelutyössä

Turvallisessa kiintymyssuhteessa kasvanut lapsi on saanut ilmaista erilaisia tunteitaan, ja hoitaja on vastannut niihin myötätuntoisesti. Lapsi kokee, että asiat tapahtuvat johdonmukaisesti. (Rusanen 2011.) Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten vanhemmat kokevat kasvatustehtävän syystä tai toisesta ylivoimaiseksi. Perheen sisäiset ongelmat haastavissa tilanteissa voivat viitata varhaisessa kiintymyssuhteessa oleviin ongelmiin. (Heino ym. 2016.) Jurvelin & Salmela (2020) AMK-opinnäytetyössään selvittivät, miten lastensuojelussa työntekijät voisivat huomioida kiintymyssuhdevaurioisia nuoria. 

Kiintymyssuhteet 

Goldingin (2014) mukaan kiintymyssuhteet on jaettu viiteen eri luokkaan. Kiintymyssuhteen vaurioitumisen ilmenemismuodot ovat moninaisia. Tähän vaikuttavat myös lapsen yksilölliset tekijät ja voimavarat. (Sinkkonen 2018.) Turvattomassa kiintymyssuhteessa lapsi ei koe, että aikuinen olisi saatavilla ja vastaisi hänen fyysisiin tai psyykkisiin tarpeisiinsa. Kiintymyssuhde ilmenee välttelevänä, ristiriitaisena sekä organisoitumattomana. (Rusanen 2011.) Välttelevässä kiintymyssuhteessa lapsi estää omat kielteiset tunteensa ja niiden ilmaisun. Lapsen vähäinen tunteiden ilmaisu johtuu hänen kokemuksistaan, joissa hän on toistuvasti jäänyt yksin selviämään. Tämä voi näkyä lapsen käytöksessä siten, että hän ei osaa hakea vanhemmiltaan apua vaan vetäytyy eikä näytä tarvitsevaisuuttaan. Ristiriitaisessa kiintymyssuhteessa lapsen käytös voi näyttäytyä provokatiivisena, ja se on ollut keino saada huomiota. Tällöin lapsi näkee hoivaajan vaikeasti ennakoitavana ja epäjohdonmukaisena. Lapsi saattaa olla emotionaalisesti takertuva, mutta suhtautua kiintymiseen huolestuneesti. Organisoitumattomassa kiintymyssuhteessa lapselta puuttuu johdonmukainen strategia omaan toimintaansa. Lapsi on kokenut hoitajaltaan vihamielisyyttä ja vetäytymistä, ja tämän vuoksi hänen toimintansa ja käytöksensä voi näyttäytyä hoivaajan edessä hämmentyneenä ja pelokkaana. (Rusanen 2011.) 

Kuva 1. Kiintymyssuhde rakentuu varhaisessa vuorovaikutuksessa. (Pxhere)

Vuorovaikutus voi helpottua, kun ymmärtää juurisyitä 

Lastensuojelussa työskentelevien on tärkeää oppia tunnistamaan kiintymyssuhteesta johtuvia ilmiöitä ja kyetä vastaamaan oireilevien lasten tarpeisiin. Tärkeää on myös auttaa lapsen omia vanhempia ymmärtämään lapsensa oirehdintaa (Sinkkonen 2018).  

Työntekijän tehtävä on tuoda esille, että syy vaurion syntyyn on usean eri tekijän yhteisvaikutus. Myös vanhempien omat lapsuuden kokemukset vaikuttavat. Tärkeää on sekä muistojen käsittely että yksilön omien voimavarojen löytäminen ja tukeminen (Ogden & Fisher 2015) Myös nuoren yksilöllinen kohtaaminen korostuu (Hughes 2015). 

Myös Jurvelin & Salmelan (2020) AMK-opinnäytetyössä saamissa vastauksissa korostuivat kiintymyssuhdevaurioiden tunnistaminen ja puuttuminen oireisiin. Apu nähtiin tarpeelliseksi niin nuorelle yksilöllisesti kuin koko perheelle yhteisesti. Ammattilaiset korostivat vastauksissaan monialaisen tuen tarvetta. Tärkeäksi nähtiin pohdinta siitä, miten nuori saisi mahdollisimman vakaan ja turvallisen ympäristön kasvaa ja kehittyä. Syyllistäminen ei auta, ja koskaan ei ole liian myöhäistä saada korjaavia kokemuksia! 

Kirjoittajat 

Alisa Jurvelin ja Anna Salmela opiskelevat LAB-ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla sosiaalipedagogista aikuissosiaaliohjausta ja ovat kiinnostuneita kiintymyssuhdevaurioista sekä niiden huomioimisesta lastensuojelukentällä. 

Marika Norta työskentelee LAB-ammattikorkeakoulussa sosionomikoulutuksessa lehtorina. 

Lähteet

Golding, K,S. 2014. Hoitava kiintymys – terapeuttinen vanhemmuus: Käsikirja kasvattajille ja ammattilaisilla. Suomentaja Elina Lätti. Tampere: PT-kustannus.   

Hughes, D. 2015. Kiintymyskeskeinen perheterapia: vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia: DDP-työkirja. Suom. Palmgren, N. & Ritanen, L. Tampere: PT-kustannus.  

Heino, T., Hyry, S., Ikäheimo, S., Kuronen, M., & Rajala, R. 2016. Lasten kodin ulkopuolelle sijoittamisen syyt, taustat, palvelut ja kustannukset. HuosTa-hankkeen (2014-2015) päätulokset. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 3/2016.[Viitattu 9.12.2020]. Saatavissa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130536/URN_ISBN_978-952-302-644-5.pdf  

Jurvelin, A. & Salmela, A.  2020. Nuoren vaurioituneen kiintymyssuhteen huomioiminen. Lastensuojelulaitoksen tuki vanhemmalle. AMK-opinnäytetyö. LAB-ammatikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu: 9.12.2020]. Saatavissa:  
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120927138  

Ogden, P. & Fisher, J. 2015. Sensomotorinen psykoterapia: Keinoja trauman ja kiintymyssuhdevaurioiden hoitoon. Suomentaja Paula Holländer. 1.painos. Helsinki: KopioNiini Oy.  

Rusanen, E. 2011. Hoiva, kiintymys ja lapsen kehitys. Porvoo: Oy Finn Lectura Ab.  

Sinkkonen, J. 2018. Kiintymyssuhteet elämänkaaressa. 1. painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.  

Kuva 1: Pxhere. [Viitattu 19.12.2020] Saatavissa:  https://pxhere.com/fi/photo/826919 (CC0) 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.