Korkeakouluopiskelijoiden profiili on tänä päivänä hyvin moninainen. Opiskelijoiden elämäntilanteet ovat hyvin erilaisia. Tästä syystä työn ohella opiskelua tulee mahdollistaa entistä paremmin. Digitaalisten oppimisympäristöjen, opetusratkaisujen ja digiosaamisen vahvistaminen näkyy kansallisissa kehittämisohjelmissa (Leveälahti ym. 2019). Kuvaamme tässä tekstissä kotihoidon opintojakson kehittämistä sisällöllisesti sekä pedagogisesti.
Kotihoito tulee jatkossakin olemaan keskeinen osa tai keskeinen yhteistyökumppani hoitotyön tulevien ammattilaisten toimintakentässä. Kotihoidon toimintaympäristö ja asiakkaiden toimintakyky on viime vuosina muuttunut voimakkaasti. Kansallisena tavoitteena on, että ikääntynyt voi asua omassa kodissaan elämänsä loppuun asti. Tämä haastaa myös opetuksen ja koulutuksen sisällöt, jotta kotihoidossa työskentelevien sairaanhoitajien osaamisvaatimukset vastaavat iäkkäiden asiakkaiden tarpeita.
“Tämä opintojakso ei aiheuttanut harmaita hiuksia”
Meillä on nyt vuoden ajalta kokemuksia täysin verkossa toteutetusta kotihoidon opintojaksosta. Lähdimme suunnittelemaan opintojakson kokonaan uudella tavalla mahdollisimman opiskelijalähtöisesti. Ammattikorkeakouluopiskelijoista lähes puolet (47 prosenttia) käy opintojen ohella töissä. Verkkopainotteisen koulutuksen opiskelijoiden keskuudessa tämä prosentti on vieläkin isompi (Lumme 2020.) Siksi halusimme toteuttaa opintojakson mahdollisimman pitkälle aikaan ja paikkaan sitomattomasti. Tämä mahdollisti opiskelijoiden opiskelemisen luontevasti työn ohessa. Eräs opiskelija totesikin, että “tämä opintojakso ei aiheuttanut harmaita hiuksia”. Koronakaan ei tuonut muutoksia toteutukseen.
Olemme keränneet palautetta opintojaksosta alusta alkaen ja kehittäneet opintojaksoa saamamme palautteen perusteella. Eniten positiivista palautetta tuli siitä, että opintojakson voi tehdä verkossa oman aikataulun mukaan. Etäsimulaatiot koettiin toimivaksi tavaksi oppia. Opiskelijat ratkaisivat pienissä ryhmissä case-tapaukset etukäteen ja kokivat tämän vahvistaneen omaan osaamistaan laaja-alaisesti. Itse simulaatiotilanteessa oli helpompi keskittyä myös muiden case-tapauksien ratkaisuihin ja oppia niistä, kun oma case oli jo ratkaisu aiemmin. Kohtaamiset verkossa koettiin tärkeiksi ja kannustava ja kehittävä palaute edisti ammatillista kasvua.
Kokemuksiemme perusteella voimme todeta, että tämäntyyppinen toteutus edisti opiskelijan oppimista sekä mahdollisti yksilöllisen etenemisen omien aikataulujen mukaisesti. Myös me opettajat opimme paljon uutta verkkopedagogiikasta ja olemme saaneet uudenlaista motivaatiota työskentelyymme, ja rohkeutta kehittää omaa opettajuutta verkkopedagogiseen suuntaan.
Kirjoittajat
Sari Kokkonen on hoitotyön lehtori ja opettaja toimintakykyä edistävä hoitotyö kotona -opintojaksolla LAB-ammattikorkeakoulussa.
Tiina Simola on hoitotyön lehtori ja opettaja toimintakykyä edistävä hoitotyö kotona -opintojaksolla LAB-ammattikorkeakoulussa
Lähteet
Leveälahti, S., Nieminen, J., Nyyssölä, K., Suominen, V., Kotipelto, S. (toim.). Osaamisrakenne 2035. Alakohtaiset tulevaisuuden osaamistarpeet ja koulutuksen kehittämishaasteet – Osaamisen ennakointifoorumin ennakointituloksia. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 14:2019.
Lumme, R., Lankinen, I., Puhakka, H., Roivas, M. & Vehkaperä, U. 2020.Verkkopainotteinen terveysalan korkeakoulutus. Metropolia-ammattikorkeakoulun julkaisusarja.
Kuvat
Kuva 1. Truthseeker. 2016. Saattohoidon-huolehtiminen-imettävän-1797305. Pixabay. [Viitattu 20.5.2021.] Saatavissa: https://pixabay.com/fi/photos/saattohoidon-huolehtiminen-imett%C3%A4v%C3%A4n-1797305/
