Kokemuksia Olopisteen yhteiskehittämistyöstä

LABin asiantuntijaopettajien ja Harjulan Setlementin Olopisteen työntekijöiden yhteiskehittämistyö aloitettiin jo Olopiste − Kynnyksetön työtoiminta -hankkeen aikana (vuosina 2015−2018, rahoittajana Euroopan sosiaalirahasto), ja sitä on saatu jatkaa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEAn rahoittamana 2019−2021 Olopiste − aktiivisuudella tasapainoista arkea -hankkeessa (Olopiste 2021). 

Tässä tekstissä tuodaan esiin erilaisia näkökulmia siitä, mitä vuosien varrella on opittu ja koettu Olopisteellä tehdyssä yhteiskehittämisessä.

Aktiivista ja kokeilevaa toimintaa

Opas yhteiskehittämiseen (2020) mukaan yhteiskehittäminen on jatkuvaa, tavoitteellista toimintaa. Kehittämistoiminnassa mukana olevat osapuolet tuovat oman osaamisensa prosessiin ja toimivat siinä aktiivisesti.

Olopisteen yhteiskehittämisessä keskeiseksi opiksi on kiteytynyt se, että avoin ja toisten osaamista arvostava vuorovaikutus on onnistumisen ydin. Yhteiskehittämisprosessissa työskentely Olopisteen työntekijöiden kanssa on ollut erittäin joustavaa ja rakentavaa, ja se on tehnyt yhteiskehittämisestä sujuvaa ja ratkaisuja löytävää. Asioita on muun muassa tarkasteltu palvelun, asiakkaan ja valmentajan näkökulmasta (Hatakka 2020). 

Kuva 1. Olopiste on tarjonnut puitteet kokeilevaan kehittämiseen. (Kuva: Erno Hokkanen)

Opiskelija oppimisympäristön loppukäyttäjänä

Kahden Olopiste-hankkeen aikana on tehty monia uusia ratkaisuja testaavia nopeita kokeiluja oppimisympäristön kehittämiseksi sosionomiopiskelijan oppimista edistäväksi. Nopea kokeilu on Opas yhteiskehittämiseen (2020) mukaan lyhyttä testiluonteista kokeilutoimintaa, jonka tavoitteena on tuottaa kokemusperäistä tietoa ja osaamista kokeilun kohteena olevista ratkaisuista. Olopiste-hankkeiden aikana on testattu lukuisia erilaisia oppimistehtäviä, työvuoroja asiakastyössä sekä keinoja oppimisen arviointiin. Kaikissa kokeiluissa on otettu huomioon opiskelijoiden antama palaute.

Asiakas palvelun loppukäyttäjänä

Olopiste-palvelun kehittäminen asiakkaille on ollut yhteiskehittämisen toinen keskeinen kohde. Asiakkaita on osallistettu Olopisteen toimintojen ideointiin ja ohjaamiseen, ja heiltä on myös kerätty monipuolisesti palautetta toiminnoista. Yhteiskehittämisessä asiakkaiden kanssa huomioidaan heidän osallistumisensa, luovuutensa ja voimaantumisensa.

Kuva 2. Monenlainen yhteinen tekeminen on ollut osa palvelua. (Kuva: Pasi Viitaniemi)

Asiakkaiden kanssa tehdyssä yhteiskehittämisessä tavoitteena on ollut lisätä heidän tietojaan, taitojaan ja toimijuuttaan yhteisiin asioihin vaikuttamisessa. Asiakkaita on rohkaistu siihen, että asioihin voi vaikuttaa ja vaikuttamistyöhön osallistua Olopisteen ulkopuolellakin.

Lopuksi

Olopisteen yhteiskehittämisen kulmakivenä on ollut ajatus siitä, että loppukäyttäjä hyötyy kehittämistoiminnasta. Molemmilta loppukäyttäjäryhmiltä saadun palautteen perusteella yhteiskehittämisessä on pääsääntöisesti onnistuttu, ja sekä oppimisympäristö että toimintaympäristö ovat muuttuneet käyttäjiään paremmin palveleviksi. Myös epäonnistumisia on sattunut matkan varrelle useampia. Niistä ylipääseminen ja uuden ratkaisun löytäminen on tuottanut kaikille osallisille paljon iloa.

Kirjoittaja

Helena Hatakka toimii yliopettajana LAB-ammattikorkeakoulussa Hyvinvointi-yksikössä Lahden kampuksella ja asiantuntijana Olopiste-hankkeessa.

Lähteet

Hatakka, H. 2020. Olopisteessä kehitetään prosessilähtöistä aktivoivaa valmennustapaa. LAB Focus. [Viitattu 15.8.2021]. Saatavissa: https://blogit.lab.fi/labfocus/olopisteessa-kehitetaan-prosessilahtoista-aktivoivaa-valmennustapaa/ 

Olopiste. 2021. Harjulan Setlementti. [Viitattu 15.8.2021]. Saatavissa: https://harjulan.fi/olopiste/ 

Opas yhteiskehittämiseen. 2020. Oppimisen uusi aika kehitetään yhdessä. 6Aika. Tulevaisuuden älykkäät oppimisympäristöt -hanke. Uudenmaan liitto. [Viitattu 15.8.2021]. Saatavissa: https://www.oppimisenuusiaika.fi/wp-content/uploads/2020/11/Opas-yhteiskehittamiseen_verkkosivuille.pdf